Laitoshoitoa saavat vanhukset ovat tällä hetkellä sidottuja kotikuntaansa. Muutto omien lasten lähelle ei onnistu ilman suurta paperisotaa, eikä sekään aina riitä. Molemminpuolinen ikävä saattaa muodostua arkea haittaavaksi.
Helsingissä Riistavuoren vanhustenkeskuksessa asuva Anneli Karanoja kokee olevansa onnekas, sillä hän saa asua lähellä tytärtään ja tämän lapsia.
- Ihanaa. Ei tulisi mieleenkään, että asuisin jossain Rovaniemellä tai pääsisin vain harvoin käymään. Nyt pääsee useammin, kun on lähellä.
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan lakiesitystä, jossa laitoshoitoa saaville vanhuksille taattaisiin oikeus muuttaa omien lasten lähelle. Lakiesitys on osoittautunut luultua työläämmäksi ja sen vienti eduskunnan käsiteltäväksi on siirtynyt useaan kertaan. Tällä hetkellä ministeriö toivoo, että esitys valmistuisi syksyksi.
Vanhus- ja lähimmäispalvelujen liiton puheenjohtaja Vappu Taipale pitää esityksen läpimenoa tärkeänä.
- Minusta on hyvin surullinen asia, että tällainen asia viipyy, koska ikäihmisiä tulee koko ajan enemmän ja nyt täytyisi saada nopeasti pelisäännöt. Esityksen täytyisi koskea myös maahanmuuttajia.
Vanhuksen muuton maksajasta kiistaa
Ongelmana vanhusten muutossa on ollut se, etteivät muuton kohteena olevat kunnat mielellään ota vastuulleen ja maksettavakseen hoitoa vaativaa asukasta. Myös hoidon kustannukset eri paikkakunnilla saattavat heittää suuresti.
Kustannusten jakaminen on ollut myös ministeriön esityksen haaste. Suunnitteilla on, että kunta, josta vanhus muuttaisi, osallistuisi kuluihin. Ministeriön tavoitteena on saada aikaan esitys, jonka myötä vanhukset saisivat oikeuden muuttamiseen.
Vappu Taipale Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitosta näkee lähellä asumisessa muitakin puolia kuin vain kuluja.
- Se on valtava voimavara molemmin puolin, koska se myös auttaa lapsia ja lastenlapsia asettamaan elämänarvot oikeisiin kohtiin ja antaa juuret sekä tuo perinteitä. Lähellä asuminen on ehdottomasti molemminpuolinen ilo ja oikeus.