Vuosia sitten lakkautetulla Kivesvaaran koululla Paltamossa käy aamuvarhaisella kuhina. Parikymmentä thaimaalaista marjanpoimijaa nousee aamuviideltä ylös majapaikassaan, ja aloittelee taas uutta 13-tuntista työpäiväänsä.
Ennen metsään lähtöä syödään porukalla vahva aamupala riiseineen ja lihakastikkeineen. Sombat Ladee tuumailee, ettei tuhti aamupala kuitenkaan riitä koko päivälle.
– Metsässä pidetään toki taukoja ja myös syödään. Joinain päivinä taukoja on enemmän ja joinain vähemmän, riippuu vähän marjojen määrästä.
Poimijat keräilevät ennen lähtöään kuivuneet pyykit, märät saavat jatkaa kuivumistaan. Marjapaikoille lähdetään autoletkana, kunhan marjayhtiön edustaja on ensin kertonut päivän uutiset marjojen kypsymisestä ja poimijahinnoista.
Hyvä marjasato pitää hinnat kohtuullisina
Arctic Internationalin toimitusjohtaja Janne Naapanki tuumailee, että poimijahinnat eivät nouse taivaisiin ainakaan mustikan kohdalla.
– Sadosta odotetaan Suomessa hyvää, ja hyvä se on myös kilpailijamaissa. Poimijahinta asettunee 1,20 euron kohdalle kilolta puhdistamattomien mustikkojen osalta.
Meillä on kännykät olemassa, joten tieto marjoista kulkee ryhmän poimijoiden välillä näppärästi.
Etelässä mustikkaa poimitaan jo täydellä teholla, mutta Kainuun korkeudella poiminta on vasta alkamassa.
– Puolet kutsumistamme 515 poimijasta on siirretty etelään mustikan poimintaan. Kainuussa poimitaan nyt lakkoja. Puolukkasato kypsyy ennätysmyöhään, mutta poimijoiden viisumit katkaisevat kauden lokakuun alkuun.
Toisaalta silloin myös säät kylmenevät, joten poimijoiden lopputienesteihin katkaisu ei juurikaan vaikuta.
Poimijat tietävät minne mennä
Vaikka marjastajat saapuvat toisenlaisista maastoista ja kulttuurista, aivan ummikkona ei metsiin mennä, sanoo Bunchong Buayen.
– Aiemmin Suomessa poimimassa olleet ovat opastaneet meitä isossa kuvassa. Sekin, että nyt jouduimme vähän odottamaan marjojen kypsymistä, oli meillä hyvin tiedossa jo etukäteen.
Metsässä pidetään toki taukoja ja myös syödään. Joinain päivinä taukoja on enemmän ja joinain vähemmän, riippuu vähän marjojen määrästä.
Suomessa poimijat saavat tietoja marjapaikoista marjayhtiön kautta, mutta eivät ole pelkästään sen tiedon varassa, vakuuttaa Buayen.
– Meillä on kännykät olemassa, joten tieto marjoista kulkee ryhmän poimijoiden välillä näppärästi.
Autokuskina Thaimaassa työskentelevä Buayen kertoo olevansa poimijana hyvä, mustikkasaalis päivältä on parhaimmillaan yli 100 kiloa. Vieressä oleva Sombat Ladee pistää kuitenkin paremmaksi.
– Hyvältä paikalta olen poiminut 200 kiloa mustikkaa päivässä. Työ on sen verran raskasta, että vapaa-aika kuluu sitten pääosin nukkuessa, nauraa mustikan mausta pitävä Ladee.
Aluksi suomalainen metsä pelotti
Thaimaalaiselle marjanpoimijalle Bunchong Buyaenille ensimmäinen kokemus suomalaisesta metsästä oli pelottava, koska metsä oli niin erilainen kuin hänen kotimaassaan. Nyt jo viidettä kesää Suomessa töitä tekevä Buyaenin kokemukset ovat kuitenkin muuttuneet.
– Kokemukseni suomalaisesta metsästä ovat enimmäkseen positiiviset.
Toinen thaimaalainen Sombat Ladee kertoo, että Suomen luonto eroaa tietyillä tavoilla kotimaansa luonnosta.
– Täällä on enemmän puita ja enemmän luontoa. Tiesin eri marjalajit ennen kuin tulin tänne, sillä kuulin niistä Suomessa aiemmin käyneiltä thaimaalaisilta. Meillä ei ole samoja marjoja.
Aluksi suomalaiset marjat tuntuivat Ladeenista oudoilta, mutta nyt hän on jo tottunut niihin.
– Valitsen syötäväksi ne, joista pidän. Tykkään esimerkiksi mustikasta.