Mitä muistopäiväänsä viettävä Zacharias Topelius sanoisi, jos tietäisi, että hänen vuonna 1875 Maamme-kirjaansa kirjoittamansa luonnehdinnat suomalaisten heimojen ominaisuuksista eläisivät edelleen?
- Mitä minä sanoin? ehdottaa perinteentutkimuksen emeritusprofessori Seppo Knuuttila.
Kouluille suunnattuMaamme-kirjaoli Topeliuksen pyrkimys kuvata aikansa Suomea, sen luontoa ja asukkaita mahdollisimman yleispätevästi. Knuuttila myöntää, että Topeliuksen rakentamat alueelliset lokerot ovat olleet hämmästyttävän kauaskantoisia.
Useista eurooppalaisista maista löytyy samankaltaisia luonnehdintoja.
Myös kirjallisuuden professori Risto Turunen Itä-Suomen yliopistosta on valmis tituleeraamaan Maamme-kirjaa tärkeimmäksi yksittäiseksi heimoidentiteettiä muokanneeksi teokseksi. Jo se, että voimme tänä päivänä puhua "topeliaanisista stereotypioista", kertoo kirjan voimasta.
- Maamme-kirja vaikuttaa vielä, koska tänäkään päivänä emme ole päässeet eroon niistä ajatuksista, että miksi Itä-Suomi on erilainen kuin Länsi-Suomi ja niin edelleen, sanoo maantieteen professori Ari Lehtinen Itä-Suomen yliopistosta.
Raskasmieliset ja huikentelevaiset
Maamme-kirjan mukaan karjalaisista on peräisin Suomen "kaikki lauhkeus, selvyys ja vilpittömyys" ja hämäläisistä "kaikki yksivakaisuus, hiljaisuus ja jurous". Seppo Knuuttila kuitenkin muistuttaa, ettei Topelius itse keksinyt näitä luonnehdintoja.
- Heimot eivät ole historiallinen välttämättömyys, vaan ne on rakennettu tekstillä. Useista eurooppalaisista maista löytyy samankaltaisia luonnehdintoja eri alueiden asukkaille, emeritusprofessori sanoo.
Puolentoista vuosisadan kuluessa muut kirjailijat ja kulttuurintekijät ovat haastaneet, mutta luultavasti sitäkin useammin vahvistaneet topeliaanisia olettamia. Esimerkiksi Spede Show'ssa oli omat sketsinsä Härmän häjyistä ja hitaista hämäläisukoista.
- Lisäksi Väinö Linnan Tuntematon sotilas oli tyyppiesimerkki siitä, miten maakuntakuvaa toistettiin. Minusta se on ollut hämmästyttävää, koska Linna muuten kirjoitti ennen sotia vallinnutta kulttuurista hegemoniaa vastaan, sanoo kirjallisuuden professori Risto Turunen.
Seppo Knuuttilan mukaan Topeliuksen aluekuvaukset ovat saaneet elää niin pitkään myös sen vuoksi, että ihmisillä on luonnostaan tarve arvioida lähellä asuvia.
Olisiko Maamme-kirja tänä päivänä rasismia?
Tutkijoilla on ristiriitaiset tunteet siitä, että Topeliuksen aluekuvasto on säilynyt elinvoimaisena niin pitkään. Maantieteen professori Ari Lehtisen mielestä topeliaanisuudesta ei pelkästään pitäisi pyrkiä eroon, vaan yrittää tunnistaa sen ongelmalliset puolet.
- Topeliuksen viesti oli minusta se, että sen avulla voitaisiin yhä edelleen herkistyä maailman kauneudelle ja kulttuurin arvoille, Lehtinen maalailee.
Sen sijaan tietyt Maamme-kirjan tekstit nähtäisiin tänä päivänä rasistisina. Esimerkiksi saamelaiset piirretään kehittymättömiksi tallukoiksi, jotka elelevät pilaantuneiden kalansuolten keskellä.
"Lappalainen on lyhytkasvuinen, matala-otsainen, poskipäät pöngöttävät ulospäin ja silmät ovat pienet. Luonnostaan hän on hidasta, raskasmielistä ja juroa sukua", Maamme-kirja luonnehtii.
"Aika moni on kokeillut"
Mitä tapahtuisi, jos tänä päivänä joku pyrkisi julkaisemaan Maamme-kirjan nykyversion? Kenellä olisi intressi tehdä niin?
- Kyllähän sitä aika moni on kokeillut. Jörn Donner teki Uuden Maamme-kirjan ja sai haukut klassikkoon kajoamisesta. Luulen, että jos tänä päivänä jonkun pitäisi se kirjoittaa, se voisi olla Matti Klinge, ehdottaa perinteentutkimuksen emeritusprofessori Seppo Knuuttila.
Olennaista ei ole enää topeliaaninen karjala, vaan itä.
Kirjallisuuden professori Risto Turunen arvelee, että alueista kirjoittamista ei torjuttaisi tänäkään päivänä. Tosin nyt kyse ei olisi kansakunnan rakentamisesta, nationalismista, vaan alueista itsessään.
- Esimerkiksi itärajalla on paljon aluekirjallisuutta, jossa olennaista ei ole enää topeliaaninen karjala, vaan itä. Henkilöt ovat itäisen alueen vagabondeja, jotka eivät ole suomalaisia eikä venäläisiä, Turunen sanoo.
Hänen mielestään esimerkki tällaisesta modernista alueellisuudesta kirjallisuudessa ovat Matti Röngän Viktor Kärppä -kirjat sekä Arvi Pertun tuotanto.