Poliitikot ovat leikanneet viime vuosina Itämeren lohikiintiötä, mutta eivät yhtä paljon kuin tutkijat ovat suositelleet. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Atso Romakkaniemen mielestä lohenpyynnissä eletään nyt murrosvaihetta.
Ammattikalastusta säätelevää lohikiintiötä on leikattu, mutta samaan aikaan ei juuri ole kontrolloitu lohen vapaa-ajankalastusta. Uusi uhka luonnonlohelle saattaa kuitenkin piillä vapaa-ajankalastuksessa, jos sitä ei aleta säädellä ammattikalastuksen tapaan.
- Tarvitaan vähintään tilastointia, mutta myös käytännön keinoja kontrolloida lohen vapaa-ajankalastusta, jotta se ei pääsisi kasvamaan ammattikalastuksen pienenevien kiintiöiden kautta. Ei ole paljon iloa, jos vapaa-ajankalastus ottaa ne samat kalat, jotka ammattikalastus olisi ottanut aikaisemmin, luonnehtii Romakkaniemi.
Romakkaniemen mukaan eri maissa on pantu merkille, että erityisesti lohen meriuistelu on alkanut jälleen kiinnostaa vapaa-ajan kalastajia.
- Se on aika luontaista seurausta siitä, että meressä on ollut taas pitkästä aikaa selvästi enemmän lohta. Kun hyviä uistelusaaliita tulee, niin merelle on lähdössä kalastamaan uusiakin kokeilijoita.
Kalastuksen painopiste siirtyisi
Suurin osa noin 30 Itämeren alueen luonnonlohikannasta voi huonosti. Useimmat pohjoisen lohikannat elpyvät edelleen, mutta etelässä Itämereen laskevien jokien lohikannat heikkenevät entisestään.
Tämän vuoksi Kansainvälinen merentutkimusneuvosto on suositellut, että lohen sekakantakalastusta pitäisi vähentää. Jos poliitikot saataisiin esityksen taakse, niin lohenkalastuksen painopiste siirtyisi avomereltä jokisuihin ja jokiin.
Varsinkin avomerellä, mutta myös rannikolla, kalastuksen määrää tulisi vähentää ja suunnata kalastusta jokisuihin ja jokiin.
- Varsinkin avomerellä, mutta myös rannikolla, kalastuksen määrää tulisi vähentää ja suunnata kalastusta jokisuihin ja jokiin. Joissa ja jokisuissa kalastus pitäisi mitoittaa kunkin lohikannan kestokyvyn mukaan. Tämä on käytännössä ainoa pitkän aikavälin kestävä lääke ongelman ratkaisuun, toteaa Romakkaniemi.
Meressä lohikantoja ei voi erottaa toisistaan, joten merikalastus on käytännössä kauttaaltaan sekakantakalastusta. Tämä on Romakkaniemen mukaan myötävaikuttanut siihen, että Itämeren alueella on eri tilassa olevia lohikantoja.
- Sekakantakalastusta säädellään lohikiintiöllä, joka määrittää saman kalastustehon kaikille kannoille.
Tornionjoen lohi voi hyvin
Suomen luonnonlohikanta on kahden pohjoisen lohijoen varassa. Romakkaniemen mukaan Itämeren mittakaavassa Simojoki on keskiverto lohijoki, jonka poikastuotannon pitäisi vielä elpyä, jotta lohikanta saavuttaisi kestävän tason.
- Tornionjoen luonnonlohikanta on elpynyt koko ajan eikä nykyinen kalastus ole lohikannalle liian voimakasta. Nähtäväksi jää, kuinka vahvaksi kanta voi kasvaa. Tornionjoen osalta on jo sellainen tilanne, että keskeisiä kysymyksiä alkavat olla asiat, jotka eivät enää kuulu tutkijan pöydälle kuten saaliinjakokysymykset.