Toinen syyllisiksi osoitetuista papeista on kuollut ja toisenkin kohdalla syytteet ovat vanhentuneet sillä tapaukset ovat 40-, 60- ja 70-luvuilta. Kirkko aikoo kuitenkin selvittää tapaukset perin pohjin. Toinen uhreista on nainen, toinen mies. Näitä ennen Ruotsissa paljastui kolmaskin tapaus, kolme vuotta sitten katolinen kirkko pyysi näyttävillä lehti-ilmoituksilla anteeksi hyväksikäytön uhrilta.
Norjassa Trondheimin entinen piispa on todettu syylliseksi kuoripojan hyväksikäyttöön ja muitakin tapauksia on tiedossa. Kuinka monta, sitä on vaikea sanoa, koska Norjan katolinen kirkko ei suostu rippisalaisuuteen vedoten avaamaan arkistojaan, joissa on tietoja pedofiilitapauksista.
Tanskassa kaksi pappia menetti ainakin määräaikaisesti virkansa pedofiilisyytösten takia niiden tutkimisen ajaksi. Näitä tutkii poliisikin, sillä ne eivät ole kovin vanhaa perua.
Pääsiäisen alla sadat hyväksikäytön uhrit Irlannissa, Saksassa, Sveitsissä, Alankomaissa ja Italiassa - sekä siis Tanskassa - tulivat julkisuuteen, ja kertoivat miten kirkonmiehet olivat heitä lapsina ja nuorina käyttäneet hyväksi.
Yhdysvalloissa julkistettiin viisi vuotta sitten raportti, jonka mukaan nelisen tuhatta katolista pappia on käyttänyt ainakin 10 000 seurakuntiensa lasta tai nuorta hyväkseen. Myös Irlannissa puhutaan tuhansista uhreista viime vuosikymmenten aikana.
Etelä-Amerikassa katolisuus on valtauskonto, sieltä ei ole vielä raportoitu samassa mittakaavassa seksuaalisista väärinkäytöksistä.
- Katolisessa kirkossa on ollut ja on osin edelleenkin vallalla vaikenemisen kulttuuri ja kirkko elää erillään muusta yhteiskunnasta, sanoo Tukholman katolinen piispa Anders Arborelius.
Hän pyytää muitakin mahdolisia uhreja astumaan esiin, jotta ongelma saataisiin pengottua perin pohjin. Piispa perää kirkoltaan avoimuutta, mutta pyyntö taitaa ainakin lyhyellä tähtäimellä ja maailmanlaajuisesti osoittautua turhaksi.
Nykyisen paavin on osoitettu kardinaaliaikoinaan yrittäneen painaa villaisella hyväksikäytöstä kiinni jääneen papin teot, jotta kirkon maine ei tahriutuisi. Todisteeksi tästä on julkisuudessa ollut otteita kardinaali Ratzingerin, nykyisen paavin, latinankielisestä kirjeestä. Koulussa, jota paavin veli Georg johti Saksassa, oli hyväksikäyttö oppilaiden mukaan yleistä ainakin vuosina 1969-71. Veli Georg kieltää tienneensä näistä rikoksista mitään.
Mistä järjestelmällinen hyväksikäyttö johtuu?
Varapaaviksi kutsuttu, Vatikaanin kakkosmies, kardinaali Tarcisio Bertone kohahdutti äskeisellä Chilen matkallaan toteamalla ykskantaan, että pedofilia kuuluu osana homoseksuaalisuuteen. Väite, joka on herättänyt laajalti suuttumusta ja jonka todenperäisyyttä taitaa kardinaalinkin olla mahdotonta todentaa tieteellisesti.
Erään vuosikymmen sitten tehdyn amerikkalaisen tutkimuksen mukaan valtaosa hyväksikäytön kohteista oli 13 -15 -vuotiaita poikia, mutta uhreina on myös tyttöjä. Pedofiilien uhrit ovat yleensä paljon nuorempia, joten tämän epidemian taudinkuva on erityinen juuri katolisissa kirkoissa.
Katoliset papit elävät selibaatissa yhteisöissä, joissa on vallalla voimakas hierarkia, jota muualla yhteiskunnassa olevat muutokset eivät ole päässeet juurikaan muuttamaan. Se onkin katolisen kirkon brändi, muuttumattomuus.
Tukahdutettujen seksuaalisten paineiden on monesti katsottu olevan syynä nyt keskustelun kohteena oleviin väärinkäytöksiin. Katolinen kirkko kieltää tämän jyrkästi, vaikka kirkon jäsenistössä on selibaatista keskusteltu pieneen ääneen vuosisatoja. Asiaan ei ole näillä näkymin tulossa muutosta.
Voimakkaan hierarkian on sanottu myös olevan yksi syy tapahtuneeseen. Jumalan edustajat, papit, ovat seurakunnissaan kiistattomia johtajia, joiden yläpuolella piispat, kardinaalit ja paavi pitävät kuria vanhan kaavan mukaan. Näin suoranaiset rikoksetkin jäävät helposti kirkkomuurien sisälle.
Mitä katolinen kirkko tekee maailmanlaajuiselle ongelmalleen?
Osa - ilmeisen suuri ja vaikutusvaltainen osa - katolisen kirkon papistoa ei pidä asiaa kovin suurena eikä mitenkään erityisen katolisena ongelmana. Katolinen kirkko on maailman suurimpia nuorisojärjestöjä ja väärinkäytöksiä tapahtuu kaikkialla, sanotaan.
Vatikaania avoimemmassa valtiossa Ruotsissa on kirkko aktiivisesti lähtenyt perkaamaan takapihojaan, mutta jo Norjassa ovat kirkonkirjat visusti kiinni. Anteeksipyyntö uhreilta on alku, mutta sen jälkeen ei kirkolla olekaan oikein työkaluja asiaintilan korjaamiseen. Kirkonmiehistä liberaalimmat vaativat avoimuutta, demokratiaa, selibaatin poistamista ja onpa katolisessa kirkossa myös naispappeuden puolustajia - tosin ei ääneen.
Tämän skandaalin yhtenä seurauksena voi olla, että se vauhdittaa katolisen kirkon uudistumista. Mutta kuten sanottu, muuttumattomuus on katolisen kirkon brändi.