Turman vuosipäivänä 5. elokuuta presidentti Sebastian Piñera vieraili 800 kilometriä pääkaupungista Santiagosta pohjoiseen sijaitsevalla San Josén kaivoksella ja kokosi vuosi sitten Pohjois-Chilessä San Josén kaivokseen loukkoon jääneet kaivosmiehet pelastusoperaation muistotilaisuuteen läheiseen Copiapón kaupunkiin. Kaivosmiesten johtaja ja kaivoksesta viimeisenä 13.10.2010 pelastettu Luis Urzúa kiitti katolisessa muistojumalanpalveluksessa kaikkia pelastusoperaatioon osallistuneita.
Valtion geologisen kaivosinstituutin Sernagomin mukaan kuolemaan johtaneet kaivosturmat ovat vähentyneet puolella verrattuna tilanteeseen ennen San Josén onnettomuutta. Syy on kaivostyöläisten parantunut koulutus ja valtion parempi kontrolli kaivoksissa. Chilen valtionyhtiön ja maailman suurimman kupariyhtiön Codelcon kaivosten työturvallisuus on hyvä. Sen sijaan pienet yksityiset yhtiöt, kuten San Josén omistanut San Esteban -yhtiö, eivät huolehdi työntekijöidensä turvallisuudesta.
Paluu arkeen jatkuu vuosia
Suurin osa vuosi sitten Atacamassa loukkuun jääneistä kaivosmiehistä asuu yhä kaivoksen läheisissä kylissä ja ansaitsee elantonsa tilapäistöillä tai on työtön. 33 kaivosmiehestä 7 on yhä sairaslomalla ahdistuksen ja univaikeuksien vuoksi. Miehistä 14 on hakenut pääsyä ennenaikaiselle eläkkeelle. Muutama on palannut takaisin kaivostyöhön muihin kaivoksiin.
- Kävin kerran kaivoksessa, mutta ahdistuin kovin, sanoi loukkuun jääneistä nuorin, turman hetkellä 19-vuotias Jimmy Sánchez. Hän ei ole löytänyt vakituista työtä. Perhe ja uusi tyttöystävä eivät halua päästää häntä enää kaivokseen.
- Päästyäni takaisin elämään maan alta aloin käyttäytyä aggressiivisesti ja olin hämilläni. En ennen ollut sellainen. En halua vieläkään olla kotona yksin. Onneksi olen saanut terapiaa. Olen onnellinen pienen tyttäreni ja uuden tyttöystäväni kanssa, kertoi Sánchez Yleisradion haastattelussa.
Onnettomuuden jälkeen kuukausia jatkunut kansainvälinen mediahuomio ja suuret rahalahjoitukset ennakoivat vuosi sitten miehille vaurasta tulevaisuutta, mutta yksikään heistä ei ole rikastunut. Osa elättää itsensä vihannesten myyjänä. Vain yksi miehistä on aloittanut opinnot uudelle alalle.
Onnettomuuden jälkeen osa kaivosmiehistä on luennoinut Chilessä ja ulkomailla mm. työturvallisuudesta. Parhaiten onnettomuuden kokemuksia on taloudellisesti hyödyntänyt Mario Sepúlveda. Hänet muistetaan veijarina, joka nauratti kaikkia hyväntuulisuudellaan tuodessaan pelastuskapselissa mukanaan kaivoksesta säkillisen kiviä tuliaiseksi Chilen presidentille. Hän on perustanut vaimonsa kanssa tuotantoyhtiön, joka tuottaa esityksiä kaivosten työturvallisuuteen ja miesten omiin kokemuksiin liittyen.
- Haastattelun antaminen on mahdotonta. Olemme hyvin kiireisiä, sillä Mariolla on viikot buukattu esitelmiä täyteen, vastaa Sepúlvedan vaimo Elvira puhelimessa.
Kipeimmistä kokemuksista vaietaan
Kaivosmiehet ovat pitäneet sopimuksensa, että he vaikenevat ennen heidän löytymistään kaivoksessa vallinneista kriisitunnelmista. Miehet ovat sanoneet, että he eivät koskaan puhu kipeimmistä kokemuksista maan alla. He ovat perustaneet osakeyhtiön huolehtimaan onnettomuutta käsittelevien teosten, dokumenttien ja filmituotantojen oikeuksista.
Turmassa olleiden chileläisten lisäksi San Josén kaivokseen jäi loukkuun yksi bolivialainen kaivosmies, Carlos Mamani. Vaikka Bolivian presidentti Evo Morales tarjosi hänelle kotimaasta työtä ja asunnon, hän on palannut siirtolaisena Chileen jo aiemmin muuttaneen perheensä luo. Hän on tällä hetkellä työtön.
Kaivoskäytävissä pitkiä lenkkejä juossut jalkapallofani Franklin Lobos on työssä Copiapón kaupungin jalkapalloliitossa. Miesten sairaanhoitajana toiminut Yonni Barrios on sairastunut ja kärsii kaivostyöstä aiheutuneesta keuhkosairaudesta.
Yksikään turmassa mukana olleista ei ole täysin toipunut kahden kuukauden piinastaan maan alla.
Korvauksia odotellessa
Onnettomuuden jälkeisen ilon ja euforian jälkeen mediahumu miesten ympärillä on viime kuukausina rauhoittunut. Miesten aika kuluu odotellessa vahingonkorvausoikeudenkäynnin tulosta. Kaikki 33 ovat nostaneet yhteiskanteen Chilen valtiota vastaan. Kukin vaatii valtiolta 350 000 euron vahingonkorvausta
Turmayhtiö San Esteban on tehnyt konkurssin. Perheyhtiön kaksi omistajaa, Alejandro Bohn ja Marcelo Kemeny ovat esittäneet kaivoksen heikosta työhuollosta julkisen anteeksipyynnön. Heitä vastaan on nostettu syytteet ja heiltä vaaditaan 14 miljoonaa euroa pelastuskapselin rakennuksen ja operaation kuluista sekä korvauksina kaivosmiehille. Myös ne San Estebanille työskennelleet kaivostyöläiset, jotka eivät olleet onnettomuudessa, ovat nostaneet syytteitä yhtiötä vastaan. He menettivät työpaikkansa.
Mitä tapahtui?
Miesten piina alkoi, kun heikkokuntoisen San Josén kuparikaivoksen kaksi käytävää romahti viime vuonna 5.8. illalla. 33 kaivosmiestä vietti 69 päivää kuumassa, kosteassa ja lähes pimeässä kaivoksessa 700 metriä maan pinnan alla. Ensin miesten uskottiin kuolleen kunnes he onnistuivat kiinnittämään käytäviä tunnustelleeseen etsintälaitteeseen lapun, jossa luki ”Olemme hengissä kaikki 33”. Omaisten sinnikkyyden takia viranomaiset olivat suostuneet etsimään vajaa kolme viikkoa kuolleiksi arveltuja miehiä.
Chilen hallitus aloitti uhkarohkean ja kansainvälisen kaivoshistorian mittakaavassa ennennäkemättömän suuroperaation, kun presidentti Piñera ilmoitti, että miehet nostetaan ylös. Chile päätti näyttää kykynsä uuden teknologian käyttöön, sosiaaliseen vastuuseen ja operaation vaativaan organisointiin. Poliittinen hinta talouden selkärangalle eli kaivosteollisuudelle ja ensimmäistä vuottaan maata johtavalle oikeistopresidentille olisi ollut liian suuri, jos miehiä ei olisi yritetty pelastaa.
Hallitus palkkasi kansainvälisistä pelastus- ja kaivosasiantuntijoista koostuvan parinkymmenen hengen tiimin, pestasi kallioporauksiin erikoistuneen yhdysvaltalaisen porayrittäjän poraamaan 700 metriä syvän onkalon kaivokseen ja rakennutti nostokapselin. Lääkärit, psykologit ja ravintoterapeutit huolehtivat videoin ja puhelimin sekä onkalon poratun aukon kautta miesten hyvinvoinnista. Operaatio onnistui. Miehet pelastuivat. Presidentin paistattelu kameroiden edessä alkoi kuitenkin ärsyttää, sillä juuri kukaan ei uskonut, että köyhien kaivostyöläisten kohtalo kiinnostaisi ketään pitkässä juoksussa.
Vain kuukausia ennen kaivosturmaa Chile oli kokenut suuren maanjäristyksen ja tsunamin. Vaikean vuoden jälkeen Chile on osoittanut selviävänsä vaikeuksistaan. Chilen asema katastrofien ehkäisyssä on voimistunut. Pelastusoperaation onnistuttua Chilen esimerkki painaa Andien kaivosmaissa. San Josén kaivoksella pelastuskapselin sisäänmenoaukko on suljettu betonilla. Niin halutaan varmistaa, että uteliaat ja Andien onkaloita pelkäämättömät kuparimaan kaivosmiehet eivät enää laskeudu epäonnen kaivokseen.