Hupenevan naispappeudenvastustajien joukko on jopa tiivistänyt rivejään.
- Naispappeuden vastustus on kanavoitunut muutamaan herätysliikkeeseen ja Luther-säätiöön, josta on tullut yhden jyrkän ryhmän vaikuttamiskanava, harmittelee arkkipiispa.
Jukka Paarman aikana vitkaan uudistuva kirkko sai aikaan päätöksen siitä, että vastustajien pakko työskennellä naispapin kanssa kaikissa tehtävissä. Määräyksestä ei välitä Luther-säätiö, joka on valitsemassa omaa piispaa ja perustamassa omaa lähetyshiippakuntaakin.
Täyttyykö luterilaisen kirkon mitta, jos säätiö valitsee omin päin piispan itselleen - se jäänee uuden arkkipiispan, Kari Mäkisen murheeksi.
Luterilaisessa kirkossa ei lähdetä hevin erottamaan niitä, jotka haluavat edelleen pysyä toisinajattelijajäseninä. Toisaalta kirkon historiassa on ennenkin tapahtunut, että pieniä ryhmiä irtaantuu kansankirkon laitamilta omiksi kirkkokunnikseen.
- Odotamme, että kuinka kauan he ovat valmiita pysyttelemään tämän kirkon yhteydessä, vai onko heillä muita suunnitelmia.
Kansankirkon koossapitäminen on työlästä
Jukka Paarma kertoo, että kulissientakainen yhteydenpito on ollut yksi arkkipiispan tehtävien haastavimmista osista. Kansankirkon yhtenäisyyttä on vaalittava, ja eri suuntaan vetäviä näkemyksiä on soviteltava kompromisseiksi.
Sopuratkaisuja hakeva kirkko on jo yli puoli vuosikymmentä tahkonnut päätöstä siitä, miten suhtautua homoihin. Piispainkokous on päättänyt, että homoparin puolesta voi rukoilla, mutta liittoa ei saa siunata. Asia tulee jo kevään kirkolliskokouksen riideltäväksi, mutta käsittely jatkuu vielä marraskuussa, jolloin uusi arkkipiispa on jo virassaan.
- Näen, että tällä linjauksella on mahdollista saada kirkolliskokouksessa 75 prosentin määräenemmistö, joka tällaisissa perusasioissa tarvitaan.
Helposti asia ei etene, sillä nyt istuvassa kirkolliskokouksessa on arkkipiispan kokemuksen mukaan ollut vaikeata saada läpi esityksiä vähemmänkin kuohuttavia uudistuksia käsitellessä. Arkkipiispa on muutenkin huomannut, että nykyinen kirkolliskokous on linjauksissaan hieman aiempia vanhoillisempi.
Äänioikeusikärajan lasku ilahduttaa
Jukka Paarman uran ehdottomia ilonaiheita on se, että 16-vuotiaille saatiin annetua äänioikeus seurakuntavaaleissa. Kirkon on kuitenkin jatkettava polkujen etsintää suomalaisen arkeen.
- Nythän pahin kirkostaeroamisaalto näyttää olevan ohi. Mutta uudet uskonnot, maallistuminen ja materialistiset arvot ovat silti pinnalla. Tässä tilanteessa on tärkeää, millaisella kielellä ja millaisin keinoin kirkko osaa viedä omaa viestiään eteenpäin, Paarma korostaa.
Haastavin ryhmä ovat nuoret aikuiset, sillä heidän joukossaan kirkostaeroaminen on yleisintä. Kirkko onkin asettanut erityisen työryhmä tutkimaan, miten muuttuviin hengellisiin tarpeisiin voitaisiin vastata ajanmukaisin keinoin.
Paarma antaa itselleen parhaan arvosanan kirkon ulkopolitiikassa.
Jukka Paarma arvioi, että anglikaanisen kirkon kanssa ekumeeninen yhteistyö on ainutlaatuista maailmassa. Kirkkojen vuoropuhelu on edennyt kaiken kaikkiaan laajalla rintamalla. Esimerkiksi Kiinan kristittyjen kanssa on solmittu sopimus.
Arkkipiispa on omalla kaudellaan pitänyt tärkeänä, että myös suhteet oman maan kirkkoihin säilyvät hyvinä ja läheisinä. Mutta vuoropuhelua ei ole ollut pelkästään kristillisten kirkkojen kanssa. Kumppaneiksi on löytynyt monia Suomeen muodostuneita muita uskonnollisia yhteisöjä.
- Täällä vuosikymmenellä on käynnistetty eri uskontojen johtajien säännölliset kokoontumiset. Meillä on yhteisiä eettisiä päämääriä ja arvoja. Näin voimme edetä esimerkiksi rauhan - ja uskonnonopetuksen kysymyksissä. Työ on tärkeää myös rasismin torjunnassa.