Niemi-Kaijan mukaan näyttäisi siltä, että keskittymällä asioihin työntekijät ja johtajat pyrkivät luomaan mielikuvaa omasta tehokkuudestaan.
– Jos kokemusten ääntä ei kuunnella, työyhteisön ongelmat pyritään ratkaisemaan keskittymällä asioihin. Toimiva työyhteisö uskaltaa käsitellä kokemuksia, kiteyttää väittelijä.
YTM Kristiina Niemi-Kaija selvitti johtamisen väitöstutkimuksessaan sitä, kuinka työntekijät rakentavat käsityksiään tehokkuudesta. Kokemuksia on tarkasteltu työelämätutkimuksessa harvoin käytetyn organisaatioestetiikan avulla. Se huomioi erityisesti aistihavainnot, tunne-elämykset, mielikuvat ja uskomukset. Aineisto on kerätty haastattelemalla julkishallinnon työntekijöitä ja analysoitu dekonstruktiivisella metodilla.
Sensitiivisyyttä työelämään
Tutkimus peräänkuuluttaa uskallusta kerätä ja kohdata myös sensitiivisiä kokemuksia työelämässä. Kyse ei ole vain järkeen pohjautuvasta ymmärryksestä vaan halusta ymmärtää sitä, kuinka toinen ihminen kokee ja aistii tilanteen. Toimivassa työyhteisössä ollaan avoimia kuulemaan ja näkemään, mitä ympärillä tapahtuu.
Väittelijä havaitsi, että vallalla oleva rationaalinen puhe tehokkuudesta sivuuttaa työelämässä subjektiivisen kokemuksen.
Tunteet saattavat kanavoitua yleiseen tyytymättömyyteen.
– Tämä tuli ilmi muun muassa siten, että aineistossa ilmaistiin useammin "ajattelemista" kuin "tuntemista". Oletuksena vaikutti olevan, että keskittyminen asioihin antaa mielikuvan omasta tehokkuudesta. Läsnä oli myös pelko siitä, että kokemuksien käsittely synnyttää epämiellyttäviä konflikteja ja kaaosta, listaa Niemi-Kaija.
– Johtaminen ei ole vain teknisiä menetelmiä ja keskittymistä asioihin. Jos kokemusten ääntä ei kuunnella, työyhteisön ongelmat pyritään ratkaisemaan keskittymällä asioihin, vaikka haasteet olisivat tuntemusten tasolla. Tunteet saattavat kanavoitua yleiseen tyytymättömyyteen.
Väitöstutkimuksessa nousi esiin myös kaipuu inhimillisemmästä työelämästä, jossa huomio olisi yksilön suorittamisen sijasta yhteisön keskinäisessä osaamisessa. Tällöin riittämättömyyttä ei välttämättä koettaisi ja keskinäinen kilpailu olisi vähäistä.
Pyrkimys virheettömyyteen halvaannuttaa
Lisäksi oli havaittavissa toive, että työssä hyväksyttäisiin myös keskeneräisyyttä. Innokkuutta ja uskallusta syntyy työpaikassa, jossa sallitaan epätäydellisyyttä, abstraktia ajattelua, mielikuvitusta ja ihmettelyä. Työyhteisössä virheitä usein peitellään ja virheettömyydestä saattaa tulla tapa, joka pahimmillaan halvaannuttaa toiminnan. Virheet voivat kuitenkin toimia myös uuden oppimisen lähteinä.
Silloin ne auttavat havaitsemaan erilaisia vaihtoehtoisia toiminnan tapoja. Toiminta ei myöskään halvaannu, koska työntekijät eivät pelkää kasvojensa menettämistä toisten edessä.
Kristiina Niemi-Kaija on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopiston valtio-opin laitokselta vuonna 1992. Hän on työskennellyt valtionhallinnossa eri tehtävissä vuosina 1993-2006. Vuodesta 2007 alkaen hän on ollut koulutussuunnittelijana Jyväskylän kesäyliopistossa tehden tutkimustaan työn ohella.
Niemi-Kaijan väitöstutkimus ”Kokemuksellisuus työelämässä organisaatioestetiikan viitekehyksessä. Työntekijöiden subjektiiviset konstruktiot tehokkuudesta" tarkastustilaisuus. ” tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 9. joulukuuta.