Suomalaiseen kansankulttuuriin on kautta aikojen kuulunut usko vainajien vierailuihin. Siinä missä nomadikansat ovat pelänneet omia vainajiaan ja pyrkineet jättämään heidät taakseen, on maanviljelykseen erikoistuneiden ja paikoilleen asettuneiden ollut pakko hyväksyä vainajien läheisyys, kertoo teologian tohtori Risto Pulkkinen.
- Kiertelevät kansat ovat halunneet karkottaa kuolleensa kauas pohjoiseen etävainajalaan, mutta paikalleen asettuneiden viljelijöiden on ollut pakko kääntää välttämättömyys hyveeksi. On siis päätetty, että vainajat ovat talon ja suvun suojelijoita. Heidän vierailunsa vuoden taitekohtina ovat toivottuja osoituksia siitä, että kuolleet ovat tyytyväisiä talon menoon.
Kirkko omi pakanapyhiä
Raja elävien ja kuolleiden maailman välillä hälveni erityisesti kekrinä.
Kekri on vanha suomalainen juhlapäivä, jolla ei aluksi ollut tarkkaa ajankohtaa. Päivän vietto vaihteli sen mukaan, miten syystyöt saatiin tehtyä.
Vanhan kansan sadonkorjuujuhla ja kirkollinen pyhäinpäivä solahtivat sittemmin yksiin, samoin kuin talvipäivänseisaus ja kristittyjen joulu.
- Tärkeitä ajanlaskun aloituspäiviä Euroopassa ovat olleet juuri satokauden päätös ja toisaalta vuoden pimein ajanjakso talvipäivän seisauksen aikaan. Skandinaviassa vainajat olivat perinteisesti liikkeellä julena, eli nykyisen joulun alla, ja täällä Suomessa sadonkorjuun päätteeksi. Kirkko halusi jo varhain korvata kummatkin näistä pakanajuhlista omalla sisällöllään, ja siksi meillä on nyt pyhäinmiestenpäivä eli kaikkien sielujen päivä sekä joulu, Risto Pulkkinen kertoo.
Saunaan vuoroin vainajan kanssa
Kekrinä kyläileviä vainajia tavattiin entisvanhaan kestitä. Tuvan pöytään katettiin vainajille ja pyhille miehille juhla-ateria, Risto Pulkkinen sanoo.
- Talon oma väki meni saunaan ja väen saunoessa vainajat kävivät syömässä. Kun kotiväki palasi tupaan, vainajat menivät puolestaan saunomaan.
On päätetty, että vainajat ovat talon ja suvun suojelijoita
Tarinat kertovat, että usein ruokia oli oman väen saunoessa maisteltu, mikä katsottiin hyväksi merkiksi. Muutenkin vainajien vierailua tarkkailtiin ennusmerkkien toivossa.
- Vuoden taitekohdissa kuten jouluna, juhannuksena, pääsiäisenä tai kekrinä tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen maailman välinen seinä haurastui, ja silloin nähtiin tulevaisuuteen. Pakanallinen kekri oli otollista aikaa enteiden ottoon ja taikojen tekemiseen, Risto Pulkkinen kertoo sittemmin kirkolliseksi pyhäinmiestenpäiväksi muuttuneesta juhlasta.