Naisten seiväshyppy on tällä hetkellä yksi Suomen yleisurheilun airueista. Someron Esaa edustava Minna Nikkanen on monivuotinen arvokisakonkari, ja Salon Vilppaan Wilma Murto pitää hallussaan ikäluokkansa maailmantilastoston kautta aikojen kolmatta sijaa. Kirittäjinä tulevat muun muassa Oulun Pyrinnön Elina Lampela ja tulevaisuuden lupaus, Wilman seuratoveri Laura Sirkiä.
Nikkasta, Murtoa ja Sirkiää yhdistää yhteinen valmentaja, turkulainen Jarno Koivunen.
– Tytöt aloittivat seiväshypyn hyppykoulusta noin kymmenvuotiaina. Seiväshyppy onkin hyvä aloittaa tuon ikäisenä. Hyvä valmentaja opettaa heti hyville hyppytavoille.
Jos hyppääjä ylittää tietyn korkeuden, tarjoan pullakahvit.
Turku kerää varsinaissuomalaiset hyppääjät, koska Kupittaalta löytyy alueen ainoa sisäharjoittelupaikka.
– Taitaa mennä satakin kilometriä ennen kuin seuraava harjoittelupaikka löytyy. Seiväshyppy vaatii tilaa: patja 5x6 metriä ja vauhdinottorata 40 metriä. Lisäksi hallissa pitää olla korkeutta, ja mukavaa olisi myös harjoitella lämpimässä.
Kupittaan hallin vanhaa pinnoitetta on paikattu, mutta yleisurheiluväen toiveissa on koko pinnoitteen uusiminen. Kovaksi kulunut pinnoite rasittaa kaksi kertaa päivässä harjoittelevien urheilijoiden jalkoja.
Herkkuja palkinnoksi hyvästä hypystä
Seiväshyppy vaatii monipuolista harjoittelua. Valmentaja Jarno Koivusen mukaan hyvä seiväshyppääjä on nopea, voimakas ja ketterä.
– Hyppääjä harjoittelee itse hyppäämistä, juoksua ja telinevoimistelua, mukana on myös voimaharjoittelua. Päälle tulevat palautusta ja kuntoa nostavat harjoitteet.
Hyppyharjoitus kestää kolmisen tuntia, ja sen aikana ehtii tehdä varsinaisia hyppyjä maksimissaan 35. Kovalla vauhdilla hypätessä hyppyjä kertyy alle viisitoista.
Hyvä valmentaja opettaa heti hyville hyppytavoille.
Tuleeko harjoituksissa usein hypättyä omia ennätyksiä tai peräti Suomen ennätyksiä?
– Harvemmin harjoituksissa sentään ennätyksiä tulee. Sellaisia hyppyjä, joista urheilija tuntee, että nyt lähtee, tulee harjoituksessa yksi tai kaksi. Näiden hyppyjen herättämiä tuntemuksia lähdetään etsimään itse kilpailussa.
Lisäintoa harjoituksiin tuo valmentajan ja urheilijan välinen vedonlyönti.
– Jos hyppääjä ylittää tietyn korkeuden, tarjoan pullakahvit. Tosin valmentajana saan itse määrätä korkeuden, joten harvemmin vetoja häviän, nauraa Koivunen.