Vaikka ympäristöherkkyys on nyt lisätty suomalaiseen tautiluokitukseen, niin esimerkiksi sairauspäivärahaa tai muita sosiaalietuuksia ei herkkyyden takia voi edelleenkään saada. Monissa muissa maissa ympäristöherkkyys on ollut luokiteltuna sairaudeksi jo pitkään. Arviolta kolmesta kymmeneen prosenttia suomalaisista kärsii sähköherkkyydestä.
Eteläsuomalainen, 48-vuotias Helena Rantala on vakavasti altistunut sähkölle ja joutunut muuttamaan sähköpakolaisena syrjäseudulle Korpilahdelle kaksi vuotta sitten. Hän toimi ennen muotoilijana muun muassa Nokialla. Nyt hän kärsii voimakkaista sähköherkkyysoireista, kuten lihas- ja niveljännityksestä, unettomuudesta sekä iho- ja muistioireista.
Helena asuu nyt punaisessa mummon mökissä kissansa kanssa sadan vuoden takaisissa eli täysin sähköttömissä oloissa keskellä metsää. Ympäristöherkkyyden luokittelu sairaudeksi oli hänelle suuri helpotus.
– Jos sähköherkät ihmiset diagnosoidaan jollain masennuksella, paniikki- tai ahdistushäiriöllä ja annetaan lääkitykset, että ihminen olisi täysin työkykyinen ja voisi palata takaisin töihin sähköiseen ympäristöön, niin se tarkoittaa, että oireet vain pahenevat. Lopulta se voi ajaa ihmisen siihen, että hän joutuu eristäytymään kokonaan yhteiskunnasta ilman tukia.
Lääketieteessä sähköherkkyys vaikea tunnistettava
Sähköherkät saavat oireita kaikista sähkölaitteista, erityisesti langattomasta teknologiasta. Herkistyneiden on ennen ollut vaikea saada sairauttaan todennettua lääkäreille. Monesti on epäilty heidän mielenterveyttään.
Lääkärit ovat sanoneet, että vika on korvien välissä.
Jyväskyläläinen, 75-vuotias Pentti Ruusala on kärsinyt sähkömagneettisesta säteilystä jo 30 vuoden ajan. Hänellä on ollut vakavia selkäongelmia. Ruusala on ravannut vuosien varrella lääkäriltä toiselle, mutta syytä selkäkipuihin eivät lääkärit ole löytyneet.
– Jotkut lääkärit ovat sanoneet, että se on korvien välissä se vika ja toiset ovat todenneet, että se on syntymävika, kertoo Ruusala.
Sähköherkkyys kasvava ongelma
Sähköherkkien yhdistyksen mukaan EU:n alueella sähkölle altistuneita ihmisiä arvioidaan olevan jo 13 miljoonaa ja määrän uskotaan olevan kasvussa. Langattomat tietoverkot ovat yhdistyksen mukaan lisänneet herkistyneiden määrää.
On tärkeää, että ympäristöherkkyys tulee näkyväksi.
Itävallan lääkäriliitto on ilmaissut huolensa vastaanotolle saapuvien sähköherkkien potilaiden määrän lisääntymisestä. Lääkäriliitto onkin antanut suosituksen altistuksen vähentämiseksi. Kanadassa toimii ympäristöherkkyyksien hoitoklinikka. Neurologian dosentti Markku Soinio Työterveyslaitokselta pitää hyvänä asiana, että ympäristöherkkyys on saatu tautiluokitukseen nyt myös Suomessa.
– On erittäin tärkeää, että ympäristöherkkyys tulee näkyväksi ja että saadaan tietoon kuinka paljon ympäristöherkkiä henkilöitä kaikkiaan on. Sen jälkeen voidaan ohjeistaa terveys- ja sosiaalipuolen ihmisiä miten he voisivat tukea ja edistää sairastuneiden toimintakykyä.
Yhdistys vaatii sähköherkkyydelle lisää huomiota
Sähköherkkien yhdistyksen puheenjohtaja Erja Tamminen on pettynyt, että tautiluokitus huomioi ainoastaan oireet, mutta ei sairautta. Hän olisi toivonut ympäristöherkkyyden pääsyä samaan luokitukseen kuin esimerkiksi Japanissa ja Saksassa. Niissä ympäristöherkkyys oikeuttaa myös sosiaalietuuksiin.
Tuotekehittelyyn tarvitaan vastuullisempaa suunnittelua.
– Tämä diagnoosi vaatii ehdottomasti täydennystä, jotta ympäristöherkät, sähköherkät mukaan lukien saisivat sairauteensa myös hoitoa. Myös infraa rakennettaessa tulisi panostaa kiinteään teknologiaan, kuten valokuitukaapeleihin ja sairastuneiden tukiasumista tulisi lisätä, toivoo Tamminen.
Myös vakavasti sähkölle herkistynyt Helena Rantala toivoo lisää laadukasta tutkimusta ja tuotekehittelyyn vastuullisempaa ajattelua sekä säteilyvapaita alueita. Rantala kuitenkin iloitsee, että askel oikeaan suuntaan on nyt viranomaistenkin taholta otettu.
– Jo ilmiön tunnustaminen on ihmisarvon tunnustamista, toteaa Rantala.
Täydennetty 23.11. klo 11.50: Lisätty linkki THL:n tiedotteeseen, jossa kerrotaan ympäristöherkkyyden lisäämisestä tautiluokitukseen sekä maininta siitä, että tautinimikkeellä edistetään asian tilastointia ja tutkimusta.