"Älä anna lastasi avustajan opetettavaksi"– erityisopetus sai aikaan kiivaan sanailun

Ylen live-chatissa käsiteltiin erityisopetuksen kiistakysymyksiä erityislasten vanhempien, opettajien ja alan koulutuksen näkökulmista. Yleisöstä valtaosa äänesti suomalaisen erityisopetuksen toimivan joko huonosti tai melko huonosti.

Osallistu
tyttö ja poika tutkivat kouluvihkoja
Yle

Asiantuntijat näyttäisivät olevan varsin erimielisiä ongelmista ja ratkaisuista suomalaisessa erityisopetuksessa.

Näin Ylen live-chatissa väittelivät erityispedagogiikan professori Timo Saloviita Jyväskylän yliopistosta, erityislapsen äiti ja erityislasten vanhempien tukiryhmä Leijonaemot ry:n toiminnanjohtaja Janet Grundström sekä Opetusalan ammattijärjestön erityisasiantuntija Jaakko Salo.

1. Kuka on erityislapsi?

Eräs ongelma on erityislapsen määritelmä, joka on laaja, kiistanalainen ja julkisessa keskustelussa vääristynyt.

Vähänkään erilaisesti reagoiva lapsi leimataan aspergeriksi tai adhd:ksi.

"Mummu"

Jaakko Salo: Helposti käsitteet menevät sekaisin, kuitenkin koulussa on lapsia, joilla on eriasteista tuen tarvetta.

Janet Grundström: Meillä Leijonaemoissa puhutaan erityislapsista silloin kun lapsi tarvitsee elämässään tukea ja apua, tai hän on vammainen tai pitkäaikaissairaslapsi.

Timo Saloviita: Yhden erityinen on toisen tavallinen. "Erityisopetuksen tarve" ei ole lapsessa vaan opettajassa tai oikeastaan heidän suhteessaan. Tarve voi kadota kun oppilas siirtyy yhdestä luokasta toiseen. Lapsen vammaisuus on yksi syy siirtää hänet erityisluokalle, mutta useimmat siirretyt eivät nykyään ole vammaisia lapsia. On lieviä oppimisvaikeuksia ja huonoa käytöstä.

2. Miksi erityislapsia on niin paljon?

Noin13 prosenttia peruskoululaisista on jonkinasteisen tuen piirissä. (siirryt toiseen palveluun)Vuosina 2000-2010 erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden määrä kasvoi noin 60 prosenttia.

Kunnassamme tapahtui erityislapsille useita ihmeparantumisia sen jälkeen, kun valtionosuudet pienenivät.

"Ihmettelen vain sitä"

Jaakko Salo: Kyllä siihen vaikutti toisaalta diagnosoinnin kehittyminen ja tehostuminen mutta toisaalta myös aikaisempi rahoitusjärjestelmä. (Kunnat saivat erityisoppilaiden määrän mukaan korotettua valtionosuutta vuoteen 2009 saakka, toim. huom.)

Timo Saloviita: Kiitos tuosta rahoituskommentista. Kun itse esitin sen ennen kuin laki muuttui, minulle sanottiin, että sellainen väite loukkaa opettajia... Kasvun yhtenä syynä on integraatioperiaatteen puuttuminen perusopetuslaista. Eli se, että erityisoppilaan ensisijainen paikka olisi yleisopetuksen ryhmässä.

Janet Grundström kertoi, miten integraatioperiaate tosielämässä näyttäytyy:

- Meillä on paljon kokemusta siitä, että lapsi pärjäisi yleisopetuksen puolella mainiosti henkilökohtaisen avustajan turvin, mutta sitten kaupunki ei myönnäkään lapselle avustajaa. Lapsi joutuu esim. sairaalakouluun, jonne jo taksimatkojen hinnoilla olisi voinut palkata lapselle vaikka kokopäiväisen avustajan.

3.  Riittääkö opettajan ammattitaito?

Varsin pian keskustelu eteni väittelyksi siitä, onko erityisopetuksen ongelmat kiinni resursseista vai opettajan ammattitaidosta.

Timo Saloviita: Vaarana on tuijottaa liikaa lapseen, kun ongelmat voivat olla myös koulun ja opettajan tavassa toimia.

Janet Grundström: Meillä on ainakin kokemusta juuri tuosta, että kahden oppilaan tuen tarve on samanlainen ja heille on järjestetty riittävät tukitoimet. Toisessa luokassa opettaja toteuttaa/käyttää näitä tukitoimia ja homma toimii ja seinän takana toisen oppilaan kohdalla on sama suunnitelma, jota ei toteuteta ja homma ei toimi ollenkaan. On valitettavaa, että perhe on sen armoilla miten opettaja viitsii/ehtii toimia.

Jaakko Salo: On luonnollista, että eri ryhmissä myös tilanne näyttäytyy aivan erilaisena. Tietysti myös opettajien erityispedagogisessa osaamisessa on eroja. Tämä on kuitenkin myös ulkoisten resurssien kysymys sikäli, että täydennyskoulutus on ainoa keino näiden valmiuksien parantamiseksi.

Timo Saloviita: Tärkein tukitoimi on yleensä opettaja itse ja hänen ammattitaitonsa. Resurssit ja raha eivät ole erityisopetuksen pullonkaula.

Jaakko Salo: Resurssit ovat nimenomaan se pullonkaula. Tämä ilmenee Suomen tasolla eri alueiden täysin erilaisista tuen tilastoista.

3. Ryhmäkoko - onko se liian pieni vai suuri?

Janet Grundström: Nykyään ryhmäkoot ovat niin suuria, että monen jo ns. tavislapsenkin on vaikea keskittyä opiskeluun.

Jaakko Salo: Ratkaisuna on järkevän kokoiset ryhmät.

Timo Saloviita: Peruskoulussa on lähes 7000 erityisopettajaa, ja 8000 avustajaa, peruskoulun luokkakoot ovat keskimäärin noin 18 oppilasta, erityisoppilaat ajavat taksilla kouluun. Tilanne on erinomainen resurssien suhteen. Ylisuuria ryhmiä on Suomessa vain muutama. Yli 35 oppilaan luokkia ei ole yhtään.

Jaakko Salo: Esittämäsi kuva on kyllä aivan hatusta vetäisty. Ryhmäkoon kehitys on keskimäärin ollut hyvää, mutta ylisuuria ryhmiä se ei ole poistanut. Kyseisen tilaston mukaan keskimääräinen ryhmäkoko on 1-6 luokilla 18,84 ja 7-9 luokilla16,46 . Kuitenkin 180 000 perusopetuksen oppilasta työskentelee yli 20:n oppilaan luokassa, 80 000 yli 25:n ja 5000 yli 30:n luokissa. Ryhmäkoosta säätäminen olisi nimenomaan keino, joka tukisi kaikkia lapsia.

Suomi edelläkävijäksi, luokkakoko kymmeneen.

"Visio"

Timo Saloviita: Vastaava määrä oppilaita opiskelee keskiarvoa vielä pienemmissä luokissa. Jos yli 30 oppilaan luokissa on 5000 lasta, tällaisia luokkia on noin 150 Suomessa, niitä ei siis löydy edes joka kunnasta. Minulla on havaintoja siitä, että kaksi opettajaa perustaa suurryhmän, jossa on jopa yli 40 oppilasta ja he tykkäävät tällaisesta järjestelystä. Luokkakoko ei ole kaikille opettajille ainakaan mikään iso ongelma. OAJ:ssa voitaisiin alkaa pohtia muitakin ideoita.

Janet Grundström: ADHD ja aistiyliherkille sekä kuulo- ja näkövammaisille tuo suuri luokkakoko on ainakin haitaksi.

4. Avustajien puute ja puutteet...

Janet Grundström: Lapsen on todella vaikea saada henkilökohtaista avustajaa, vaikka tarve olisi ilmeinen.

Timo Saloviita: Kahden avustajan palkalla saisi yhden erityisopettajan. Luokkia ei kannata pienentää, vaan palkata kouluun lisää erityisopettajia samanaikaisopettajiksi

Janet Grundström: Minä en ainakaan usko, että avustajien määrää pystytään oikeasti laskemaan. Meillä Samun henkilökohtaisesta avustajasta hyötyy moni muukin luokalla oleva ns. tavislapsi.

Timo Saloviita: Lapset tarvitsevat pätevää opettajaa. Avustajalla ei ole opettajankoulutusta. Älä anna lastasi avustajan opetettavaksi. Avustajan tehtävänä on lapsen fyysinen avustaminen.

Grundström toi jälleen keskusteluun tietoa siitä, miten asia käytännössä kuitenkin usein on:

- Avustaja ei ole opettaja, vaikka monet lapset joutuvatkin jopa pitkiä aikoja (yli kuukausia) olemaan avustajan opetuksessa...

5. Opettaja erityisopettajaksi - juupas eipäs

Jaakko Salo muistutti, että nykyisin erityisopettajakin voi valitettavan usein olla tehtävään kouluttamaton.

- Tähän ehdottomasti tarvittaisiin lisää rotia.

Timo Saloviita: Tavallisilla peruskoulunopettajilla on viiden vuoden akateeminen koulutus. He osaavat sen takia opettaa kaikenlaisia oppilaita, myös erityisiä.

Jaakko Salo:Timo, olen yhtä ihastunut suomalaisten opettajien taitoihin, mutta kaikissa kyselyissämme tulee toivomuksena esille juuri täydennyskoulutus erityispedagogiikan alueelle.

Miten ihmeessä huomiot kaikkien tarpeet, jos oppitunnista kolmasosa menee työrauhan ylläpitämiseen?

"ope"

Timo Saloviita: Kun sitä täydennyskoulutusta järjestetään, opettajat eivät tule. He ehkä pelkäävät, että jos käyvät tällaisessa koulutuksessa, heidän luokalleen tungetaan kaikki häirikköoppilaat muistakin luokista.

Mistä Saloviita tietää tämän?

- Olen toiminut tällä alalla parikymmentä vuotta. Jos kurssin aiheena on kouluintegraation toteuttaminen käytännössä, se joudutaan peruuttamaan osallistujien puutteen takia.

Jaakko Salo: Opettajilta tulee meille jatkuvasti viestiä, että esim. OPH tarjoaisi ilmaista täydennyskoulutusta, mutta sijaisia ei koululle makseta, saatikka matkakustannuksia, joten koulutuksiin ei mennä omalla kustannuksellakaan.

Se, mitä reaalimaailmassa tiedetään opettajan ja erityisopettajan yhteistyön toimivuudesta, saattaisi olla joiltain osin ratkaisu ongelmiin.

Janet Grundström: Tuota samanaikaisopetusta oli poikani edellisessä koulussa ja täytyy sanoa, että monet perheet olivat siitä todella kiitollisia. Oppimistulokset olivat tosi hyvät.

_Myös yleisö sai äänestää ja kommentoida keskustelua. Yleisön kommentit ovat tässä koosteessa esitetty lainauksina tekstin oikealla puolella. Vastaajien (202) mukaan erityisopetus toimii Suomessa melko huonosti (43 %), huonosti (21%), melko hyvin (20%) tai hyvin (3%). Ei osaa sanoa - vastausten osuus oli 11%. Asiantuntijoiden koko live-keskustelun voi lukea täältä. Lisää yleisön kommentteja aiheeseen voit lukea täältä. _