Artikkeli on yli 12 vuotta vanha

Jaa näkemyksesi - missä jamassa on erityisopetus?

Yle Uutiset järjestää live-haastattelun verkossa, jossa asiantuntijat pureutuvat erityisopetuksen kiistakysymyksiin. Saako erityislapsen leiman liian kevyesti? Jääkö erityistuki liian usein pelkäksi sanahelinäksi? Kerro meille, mitä näkökulmia keskustelussa olisi syytä nostaa esiin.

Koululainen tunnilla.
Kuva: Tommi Parkkinen/ Yle
  • Jaana Siljamäki

Erityisopetuksen ympärillä käydään kiivasta keskustelua niin sen tarpeesta kuin toteutustavoistakin. Suomessa on poikkeuksellisen paljon erityisopetuksessa olevia koululaisia. Enemmän kuin joka kymmenesperuskoululaisista on jonkinlaisen erityisopetuksen piirissä. Määrä on ollut jatkuvassa nousussa on lähes kaksikymmentä vuotta.

Erityisopetuksen piirissä olevalla voi olla esimerkiksi laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, neurologinen kehityshäiriö, keskittymisongelmia, sosiaalista sopeutumattomuutta, kehitysvamma tai jokin pitkäaikaissairaus. Onko edes oikein puhua erityisoppilaista, jos erilaiset diagnoosit koskevat niin monia?

Tukitoimia vain paperilla?

Vuosien mittaan on väännetty muun muassa siitä, onko erityislapsen paikka tavallisessa koululuokassa vai erityisryhmässä. Viime vuosina suuntaus on ollut se, että kaikki opiskelisivat samassa luokassa eikä erityislapsia eroteltaisi omiin yksiköihinsä.

Ylipäänsä erityislasten määrän jatkuva kasvu ihmetyttää. Yle Uutiset on saanut myös yhteydenottoja vanhemmilta, jotka joutuvat joko taistelemaan saadakseen riittävää tukea lapselleen tai saadakseen hänet irti "erityisen leimasta".

OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo puolestaan näkee, että pahimmillaan lapsen erityisen opetuksen tarve hoidetaan vain paperilla, koska itse tukitoimiin ei ole resursseja. Vuodesta 2011 voimassa ollut oppilaiden kolmiportainen tuki on saanut paljon kritiikkiä opettajien keskuudessa. Nykyään oppimisen ja koulunkäynnin tuki jaetaan tuen keston ja laajuuden mukaan yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Mikäli yleinen tuki ei riitä, annetaan tehostettua tukea, ja mikäli tehostettu tuki ei riitä, annetaan erityistä tukea.

Salon mukaan erityisesti tehostetun tuen piirissä on paljon oppilaita, joille ei käytännössä pystytä järjestämään tarvittavia tukitoimia nimeksikään. Eräs ongelma on vaikeus saada päteviä erityisopettajia - esimerkiksi Helsingissä on saatu täytettyä vain 60 prosenttia erityisopettajien viroista. Mikäli koululainen jää paitsi suunnitellusta erityisopetuksesta, voi käytännössä jäädä vanhempien huoleksi tehdä valitus aluehallintovirastoon.

_Yle Uutiset järjestää keskiviikkona 12.2. kello 14:15 suoran chatin, jossa ongelmaa käsitellään eri näkökulmista. Mukaan ovat lupautunut Jaakko Salon lisäksi erityislapsen vanhempi Janet Grundström ja erityispedagokiikan professori Timo Saloviita Jyväskylän yliopistosta. _

Ehdota teemoja ja kysymyksiä, joiden avulla erityisopetuksen tilannetta tulisi käsitellä. Saako erityislapsen leiman liian kevyesti? Jääkö erityistuki liian usein pelkäksi sanahelinäksi? Mitkä olisivat oleellisia teemoja tässä aihepiirissä?

Keskustele aiheesta artikkelin alla tai Twitterissä aihetunnisteella #erityislapsi.

Artikkelia muokattu 11.2. klo 14:26: lisätty osallistujiin erityislapsen vanhempi Janet Grundström.