_"Nenäkäs jakojäännös joutaakin maksamaan elämisestään." _
Näin kommentoitiin nettikeskustelussa Taloussanomien juttua, jossa verrattiin yksin asuvien ja parisuhteessa asuvien taloudellista tilannetta. Valtiotieteiden kandidaatti Raija Eeva on tarkastellut jutun pohjalta käytyä nettikeskustelua. Hän yllättyi sen sävystä.
– Yksinelävät ovat vapaata riistaa. Heitä voi nimitellä ihan miten vain. Ajattelin, että jos kyseessä olisi joku muu ryhmä, niin siitähän nousisi hirveä meteli, Raija Eeva pohtii.
Perheelliset nimittivät nettikeskustelussa yksineläviä muun muassa keräilyeräksi, yksinäisiksi raukoiksi, itsekkäiksi vinkujoiksi ja natiaisiksi, Raija Eeva luettelee. Heiltä kuvailtiin itsekkäinä, ahneina, omien mielihalujensa johdettavina olevina, rumina ja surkuteltavina.
– Osoittaa yksinelävien alisteista asemaa, jos julkisesti voidaan sanoa, että sinä olet vinkuja tai natiainen.
Yli miljoona suomalaista asuu ja elää yksin. Suurin osa heistä on eronneita tai leskiä. Vain joka kymmenes yksinelävä ei koskaan solmi avo- ja aviosuhdetta.
"Voihan sitä omaa vanhapiikuuttaan/poikuuuttaan selitellä miten vain – tosiasia on kuitenkin se, että "sinkku" ei vain ole kenellekään kelvannut."
Taloussanomien jutun kärkenä oli, että kun yksinelävän vuosimenot ovat 20 000 euroa, saman verran ansaitsevat pariskunnat selviävät yhteensä 25 000 eurolla. Pariskunnan kumpikin puolisko maksaa siis periaatteessa 7 500 euroa yksinelävää vähemmän.
"Ja luulisin, että yksineläjät haluavat itse asua yksin, ja he saavat myös päättää kaikesta itse, siitä ehkä joutuu hieman maksamaan."
Raija Eevan mukaan nettikeskustelusta välittyi käsitys, että yksinelävän talous kuuluu vain heille ja heille yksilöinä. Yksineläviä ei nähdä yhtenäisenä joukkona, jolla olisi yhteisiä tarpeita, vaan sekalaisena sakkina, johon kuuluu niin opiskelijoita, varhaiseläkeläisiä, alkoholisteja kuin eläkeläisiäkin.
– Perheet on yhtä hajanainen joukko, jopa hajanaisempi. Siellä on 17-vuotiaita, jotka elävät avosuhteessa, siellä on 97-vuotias, joka on avioliitossa, siellä on opiskelijoita, työssäkävijöitä, mielenterveysongelmaisia. Siellä on kirjo perheitä, Raija Eeva huomauttaa.
Kuitenkin "perheellisyys" käsitetään yhteiskunnassa yhteisöllisyytenä, jonka perusteella pariskunnille ja perheille osoitetaan joukko verovähennyksiä ja tulonsiirtoja. Nettikeskustelijat vertasivat yksinelävien taloutta mielellään lapsiperheiden talouteen, eivät lapsettomien pariskuntien talouteen.
"...sinkut eivät tuota yhteiskuntaan jatkuvuutta lapsen/lapsien kautta siksipä sinkkuja pitäisikin verottaa rankemmin. Ajatelkaapa kuinka paljon enempi valtiolle on hyötyä lapsiperheistä verrattuna sinkkuihin?!..."
– Perheellisten auttaminen on rakenteellista auttamista, mutta yksinelävien auttaminen on yksilön auttamista. Ajatellaan, että yksilö pystyy itse omilla toimillaan vaikuttamaan tilanteeseensa, Raija Eeva tulkitsee.
Hän huomauttaa, että yksineläviä yhdistävät kotitalouden yhdet tulot, korkeammat elinkustannukset ja yksin asumiseen liittyvät taloudelliset, terveydelliset, henkiset ja sosiaaliset haasteet.
"Ja mitäpä pitäisi tehdä?... jakaa tukia?... antaa alennusta?..."
"Ärsyttää, kun sinkkuuden kustannuksista itketään koko ajan. Yksi elättäjä, yksi elätettävä. Mitä ihmeellistä siinä on? Sitten kun on yksi elättäjä ja vaikkapa vaimo kotona ja neljä lasta, niin johan on halpaa elämä!"
Raija Eevan mukaan nettikeskustelussa ihmisen arvo liitettiin siihen, elikö hän parisuhteessa vai ei, ja parisuhteessa elävillä katsottiin olevan yksineläviä korkeampi asema. Parisuhde nähtiin normina, ja lapset kuuluivat siihen luonnollisena osana.
Perheellisyys vaatii nettikeskustelijoiden mielestä omakotitalon, auton ja enemmän tavaroita. Yksineläville riitti pieni vuokra-asunto tai kolhoosiasuminen.
"Ennen vanhaan otettiin kämppis, jos ei ollut varaa yksin asua. Mikäli haluaa yksin olla hintaan mihin hyvänsä niin turha on asiasta kitistä."
Nettikeskustelijoiden arvioiden mukaan yhteisöasumisen lisäksi yksinelävät voisivat parantaa talouttaan tekemällä oikeita valintoja ja säästämällä kustannuksissa. Yksinelävien katsottiin voivan säästää syömisessä, ostoksissa sekä muissa arjen kuluissa. Jos he tyytyvät vähempään, heidän taloudelliset ongelmansa poistuvat.
– Yksinelävät eivät puolustaneet omaa etuaan kovinkaan paljon. Perheet puolustivat omaa etuaan. Yksinelävät vastasivat pärjäämisdiskurssilla. He pärjäävät kyllä. He ovat vahvoja, Raija Eeva sanoo.
Hänen mukaansa nettikeskustelu osoittaa, että yksinelävät ovat yhteiskunnassa alistetussa asemassa. Kun he nousevat julkiseen keskusteluun, kyseessä ovat lähinnä opiskelijat, ongelmaiset työikäiset tai eläkeläiset. Tavalliset työikäiset yksinelävät puuttuvat keskustelusta.
– Yksinelävien näkökulma pitäisi saada kaikkeen lainsäädäntöön. Mitä lakia ikinä säädetäänkin, niin mietitään sekä perheiden että yksinelävien näkökulmasta, mitä se aiheuttaa. Sitä ei ole tehty aikaisemmin. On säädetty lakeja, joissa on vain mietitty lain seuraukset perheille. Yksineläviä ei tarkasteltu lain vaikutuksissa, Raija Eeva sanoo.
– Kun yksinelävät alkavat puhua itsestään ryhmänä, heistä tulee uhka valtaapitävälle ryhmälle. Se alkaa pelätä omien etuuksiensa puolesta.
Valtiotieteiden kandidaatti Raija Eevan sosiaalityön tutkielman aineisto on nettikeskustelu, joka syntyi Taloussanomien artikkelista "20 000 euroa – sinkku maksaa tuplasti" 29. syyskuuta 2010. Juttua kommentoitiin 256 kertaa netissä.
Taloussanomien verkkopalvelun lukijoista suurin osa on johtavassa asemassa olevia, yrittäjiä tai toimihenkilöitä. Heidän tyypillinen keskiansionsa on 50 000–85 000 euroa vuodessa.
Raija Eeva tarkasteli aineistoa yksin asuvien näkökulmasta. Hän on toiminut aktiivisesti Suomen Yksinelävien yhdistyksessä. Gradu "Vahva täytyy olla, että pärjää yksin", diskurssianalyyttinen tutkimus yksinelävistä, heidän taloudellisesta asemastaan ja diskursiivisesta vallasta Taloussanomien keskustelussa on tarkastettu Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella.