Yhdysvaltain kanssa neuvoteltavan vapaakauppasopimuksen ympärillä vellova keskustelu on osin peittänyt näkyvistä toisen sopimuksen. Sopimuksen, joka on jo neuvoteltu valmiiksi ja odottaa enää osapuolten allekirjoitusta ja ratifiointia.
Kanadan ja EU:n välinen CETA-sopimus alentaa tulleja, avaa molempien osapuolten julkisia hankintoja vastapuolen yrityksille ja perustaa tuomioistuimen käsittelemään yritysten ja valtioiden välisiä kiistoja. Sopimus on määrä allekirjoittaa Kanada-EU-huippukokouksessa 27. lokakuuta.
Meidän mielestämme CETA on hyvä sopimus
Samat ministerit, jotka ovat Saksassa ja Ranskassa kritisoineet TTIP-neuvotteluita, ovat ilmoittaneet tukevansa CETA:n voimaansaattamista lämpimästi.
– Kanada-sopimus on TTIP:n vastakohta, ja Ranska tukee tätä sopimusta, sanoi Ranskan kauppaministeri Matthias Fekl samassa tv-haastattelussa, jossa hän ilmoitti Ranskan vetävän tukensa TTIP-neuvotteluilta.
– Meidän mielestämme CETA on hyvä sopimus, Fekl summasi.
Myös Saksan talousministeri, varaliittokansleri Sigmar Gabriel on moittinut TTIP:iä, mutta ajaa pontevasti CETA:a eteenpäin siitä huolimatta, että kansalaisjärjestöt vastustavat yhtä lailla molempia sopimuksia.
Viime viikolla saksalaiset aktivistit luovuttivat perustuslakituomioistuimelle 125 000 allekirjoittajan vetoomuksen, jossa vaadittiin tuomioistuinta selvittämään, onko CETA Saksan perustuslain mukainen.
CETA mallina TTIP:lle
EU on pitänyt CETA:a mallina TTIP-neuvotteluissa. Yhdysvallat on kuitenkin osoittautunut kovemmaksi vastapuoleksi kuin 35 miljoonan asukkaan Kanada. Ranskan hallituksen TTIP-vastustuksen julkilausuttu perustelu onkin, ettei Yhdysvallat ole tehnyt riittävästi myönnytyksiä.
Valikoivan vapaakaupan vastustamisen taustalla lienee myös taktisia syitä. Sosiaalidemokraatteja edustava Gabriel voi laskelmoida, että yhä kriittisemmäksi käyvä ilmapiiri ei salli kahden kauppasopimuksen läpivientiä, joten toinen on uhrattava. TTIP on helppo kohde, sillä neuvottelut ovat muutenkin sujuneet nihkeästi.
Ranskalaisilla puolestaan on perinteisesti lämpimät suhteet osin ranskankieliseen Kanadaan, mutta myös pitkät perinteet amerikkalaisten suuryritysten halveksimisessa. CETA-sopimus on sisällöstä riippumatta helpompi myydä äänestäjille kuin TTIP-sopimus.
Äänestäjien mielipidettä ei nimittäin voi CETA:nkaan kohdalla sivuuttaa.
Sopimuksia vaikea verrata
Komissio on päättänyt, että CETA on ns. sekasopimus. Se vaatii siis paitsi EU:n, myös kansallisten parlamenttien hyväksynnän. Sen jälkeen kun EU ja Kanada ovat allekirjoittaneet sopimuksen, se pitää viedä vielä 38 kansallisen ja aluetason parlamentin läpi.
Ulkomaankauppaministeri Kai Mykkänen arvioi, että Suomessa CETA voisi tulla eduskunnan käsittelyyn ensi talvena, jos sopimus etenee EU:n ja Kanadan välillä suunnitellusti. Ratifiointikierros kestää kaikkiaan yli puoli vuotta.
Tarkoitus on kuitenkin ryhtyä soveltamaan CETA:a osittain jo heti allekirjoituksen jälkeen. Teollisuustuotteiden tullit alenisivat heti. Mykkäsen mukaan on toistaiseksi epäselvää, sovellettaisiinko myös kiistanalaista investointisuojaa heti vai vasta kansallisten ratifiointien jälkeen.
Miten CETA ja TTIP sitten eroavat toisistaan tai mikä niitä yhdistää?
Kysymys ei ole ihan helppo, sillä CETA:n ja TTIP:n aito vertailu on käytännössä mahdotonta. Ensimmäinen on jo oikeudellisen tarkastuksen läpikäynyt sopimus ja toinen vasta neuvotteluvaiheessa oleva raakile. Vaikeaksi vertailun tekee sekin, että vaikka EU:n esityksistä on olemassa jonkinlainen käsitys, ei Yhdysvallat ole raottanut esityksiään lainkaan.
Kuten alla oleva lista näyttää, on EU:n tavoitteissa TTIP:n osalta paljon samaa kuin CETA:ssa.
Investointisuoja
CETA sisältää EU:n uuden investointisuojamallin, joka edesauttaa uuden investointiriitoja käsittelevän tuomioistuimen luomista. Tätä samaa mallia EU ajaa myös TTIP-sopimukseen. Aiempi malli sai kansalaisjärjestöiltä valtavasti kritiikkiä.
Yhdysvallat taas kannattanee investointisuojasta vanhaa mallia, jossa mahdolliset riidat ratkaistaisiin kansainvälisessä välimiesoikeudessa. Sama malli valikoitui Tyynenmeren maiden vapaakauppasopimukseen (TPP).
Standardit
CETA:ssa standardiviidakkoa on kevennetty sopimuksin vain kahden sektorin osalta: autojen ja lääkkeiden. Tämä voi selittyä osin sillä, etteivät Kanada ja EU ole kokeneet tarpeelliseksi purkaa muita sektorikohtaisia sääntelyyn liittyviä kaupanesteitä tai sillä, että niiden merkitys voi olla vähäisempää.
TTIP-sopimuksessa EU:n tavoite on laajempi. Sopimuksen toivotaan autojen ja lääkkeiden lisäksi tiivistävän yhteistyötä muun muassa lääkinnällisten laitteiden, kemikaalien, tekstiilien, kosmetiikan ja kasvinsuojeluaineiden sääntelyssä
Julkiset hankinnat
CETA:n on sanottu olevan EU:n kunnianhimoisin, ja sen näkökulmasta monin tavoin onnistunut, vapaakauppasopimus sillä Kanada päästää eurooppalaiset yritykset osallistumaan julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin provinssi- ja kuntatasolla.
Jos CETA-sopimus saadaan voimaan, voi se ideaalitilanteessa parantaa EU:n mahdollisuuksia sen TTIP:n julkisia hankintoja koskevien haaveiden suhteen. Helppoa tämä ei kuitenkaan ole, sillä osavaltiot päättävät julkisista hankinnoistaan itse.
TTIP:n kohdalla keskustelua markkinoille pääsystä ei ole toistaiseksi edes kunnolla aloitettu, vaan EU ja USA ovat vaihtaneet asiasta vasta ensimmäiset tarjoukset.