CARACAS Tukevien rautakaltereiden takana Marielli Hernández tekee epätoivoista työtään. Päivät pitkät hän soittaa eri puolille saadakseen lääkkeitä apteekkiinsa.
– Ennen vanhaan lääkeyhtiöt tarjosivat lääkkeitä, nyt niitä ei saa mistään, hän huokaa.
Verenpainelääkkeet, insuliini, antibiootit: kaikki keskeiset lääkkeet ovat lopussa.
– On musertavaa kertoa diabeetikoille tai sydänvikaisille, ettei lääkkeitä ole.
Viime kuukaudet ovat olleet Mariellin uran vaikeimmat. Venezuelan talous on romahtanut lyhyessä ajassa siihen pisteeseen, ettei maahan pystytä tuomaan juuri mitään.
Mariellin on vaikea pitää itsensä kasassa, kun hän kertoo ihmisistä, jotka ovat kuolleet lääkekriisin seurauksena.
– Juuri äsken tiedustelin erään diabeetikon vointia. Hänet oli viety sairaalaan insuliinishokin takia, mutta ei sielläkään ollut lääkkeitä tai apua saatavissa. Siellä hän menehtyi.
Hinnat nousevat hillittömästi
Pientuloisten asuinalueet kiemurtelevat kuin muurahaiskeot pitkin Venezuelan pääkaupunkia Caracasia ympäröiviä kukkuloita. Päällekkäin rakennettuihin taloihin pääsee vain kapuamalla jyrkkiä portaita pitkin.
Täällä niukkuudesta tiedetään paljon. Silti tämänhetkinen kriisi on jotain aivan uutta.
Viime kuukausina inflaatio on riistäytynyt käsistä.
Kenelläkään ei ole enää varaa ehkäisylääkkeisiin ja kondomeihin.
– Tämä on aivan hullua. Lääkkeellä on aamulla yksi hinta, iltapäivällä se on jo noussut, sanoo apteekkari Marielli Hernández.
Hyperinflaation taustalla on paikallisen valuutan bolivarin arvon romahtaminen. Tuontituotteiden hinnat ovat moninkertaistuneet. Ihmisillä on varaa vain hintasäänneltyihin tuotteisiin.
– Kenelläkään ei ole enää varaa esimerkiksi ehkäisylääkkeisiin ja kondomeihin. Se on todella huolestuttavaa.
Muutkin kuin köyhät kärsivät
Venezuelan syöksykierre ei kosketa pelkästään köyhiä. Tuoreessa kyselyssä 90 prosenttia kansasta ilmoitti, ettei heillä ole varaa ostaa riittävästi ruokaa.
Caracasin keskustassa kauppojen edustalla kiemurtelee pitkiä jonoja.
Jono voi muodostua minne tahansa, kunhan joku saa vihiä, että tuotteita on tulossa. Usein huhut osoittautuvat tuntien jonottamisen jälkeen perättömiksi.
Andreaksi esittäytyvä nainen on tuonut jonoon oman tuolin. Sylissään hänellä on puolivuotias tytär.
– Puoli kuudelta aamulla ryhdyimme jonottamaan. Ensiksi yritin saada tuolta vaippoja, mutta en onnistunut, hän kertoo.
Alkuiltapäivästä Andrea on odottanut jonoissa tyttärensä kanssa jo yli seitsemän tuntia. Silti hänellä ei ole aavistustakaan, saako hän viikoittaisen elintarvikeapunsa supermarketista.
Saa nähdä, saanko mitään tänään.
Kaikille on nimittäin määrätty tietty viikonpäivä, jona he saavat hakea ruoka-avustuksensa. Jos sinä päivänä ei onnista, on odotettava viikko ennen uutta yritystä.
Andrea sanoo, ettei hän ole saanut ruoka-avustusta kuukauteen.
– Saa nähdä, saanko mitään tänään, Andrea sanoo.
"Viranomaiset myyvät ruoan mustassa pörssissä"
Jonossa on kaikenikäisiä ja -näköisiä ihmisiä. Monet vaikuttavat tulevan ylemmästä keskiluokasta.
Eläkkeellä oleva nainen valittaa olevansa väsynyt auringonpahteessa seisomisesta. Hän ei ole kovin toiveikas ruoan suhteen.
– Tämä on nöyryyttävää, ihmisoikeuksien vastaista. Kävelemme jonosta jonoon, hän sanoo.
– Ruokaa on, mutta viranomaiset myyvät sen kovaan hintaan mustassa pörssissä, valittaa puolestaan vieressä seisova Carlos.
Hän kertoo, että hänen eläkkeensä vastaa nykykurssin mukaan noin kymmentä euroa. Samassa tilanteessa ovat kaikki, jotka saavat tulonsa bolivareissa.
Valuuttatuloihin käsiksi pääsevä vähemmistö sen sijaan voi ostaa Caracasista lähes mitä vain.
Kriisin siemenet kylvettiin kauan sitten
Vaikka pahin syöksykierre taloudessa alkoi tänä vuonna, on talouskriisin siemenet kylvetty jo vuosia sitten edellisen presidentin Hugo Chávezin valtakaudella.
1990-luvun lopussa valtaan noussut Chávez toteutti monia perustavanlaatuisia uudistuksia vasemmistolaisen vallankumouksensa nimissä.
Ensi alkuun köyhien oloja onnistuttiin kohentamaan, mutta lyhytnäköinen politiikka ajoi maan kriisiin.
Rahaa ei säästetty pahan päivän varalle edes silloin, kun öljyn hinta oli korkealla. Jopa maan öljyinfrastruktuurin annettiin rapautua, vaikka öljy on maan käytännössä ainoa vientitulojen lähde.
Viime vuosina Venezuelan öljyntuotanto on jopa supistunut, vaikka maan todennetut öljyvarannot ovat maailman suurimmat. Kun öljyn hinta vielä laski kolme vuotta sitten rajusti, tuloksena oli talouden romahtaminen.
Chávezin aikaan myös ruoan ja lääkkeiden tuotanto väheni Venezuelassa. Valtion tukemat kuluttajahinnat tekivät viljelystä kannattamatonta. Näin Venezuelasta tuli riippuvainen tuontiruoasta.
Nyt rahat ovat lopussa ja valuutta on romahtanut, joten hallinto ei voi tuoda ruokaa ja muita perustarvikkeita riittävässä määrin.
Ulkomailta tuodusta ruoasta osa myös häviää teille tietymättömille. Ongelma on pahentunut sen jälkeen kun armeijalle annettiin vastuu ruoanjakelusta.
Virallisesti presidentti Nicolás Maduro antoi elintarvikeketjun armeijan hoidettavaksi, jotta kriisi saataisiin ratkaistua. Monet asiantuntijat uskovat kuitenkin, että presidentti pyrkii ostamaan armeijan lojaaliuden epävakaassa tilanteessa.
Poliisi puuttui Ylen toimittajan työhön
Toisen pitkän jonon luona tunteet käyvät kuumina. Ihmiset ovat odottaneet tuntikausia saadakseen hammastahnaa.
Yksi toisensa jälkeen he tulevat ulkomaalaisen toimittajan luokse. Mielipiteet ovat mustavalkoisia.
Joidenkin mukaan Hugo Chávezin manttelinperijä Nicolás Maduro on varastanut valtion varat yhteistyössä virkamiesten, poliisien ja armeijan kanssa.
Toisten mielestä kriisi on Yhdysvaltain ja kansainvälisten pankkiirien syytä, kun valtion televisiokanavilla väitetään näiden käyvän näkymätöntä sotaa Venezuelaa vastaan.
Pian paikalle ilmaantuu myös poliisi.
Pitkien neuvottelujen jälkeen meidät viedään poliisiasemalle, jossa joudumme poistamaan kuvaamamme materiaalit. Poliisipäällikön mukaan olemme löytäneet haastateltaviksi "huonoja ihmisiä".
Kaikkihan tietävät, että valtaosa kansasta tukee Nicolás Maduroa ja bolivaarista vallankumousta, hän sanoo.
Lue Venezuelan poliittisesta kuohunnasta näistä jutuista:
Tuleeko Venezuelasta nyt täysi diktatuuri? Neljä kysymystä kiistellyistä vaaleista