Suomen luterilaista kirkkoa lähellä oleva Suomen Lähetysseura siunasi kesäkuussa lähetystyöhön Kambodzhaan rekisteröidyssä parisuhteessa elävän miesparin. Asia nostatti kohinaa kristillisissä piireissä. Lähetystyötä tekevissä järjestöissä heräsi huoli siitä, että nekin saattavat joutua palkkaamaan työntekijöitä, joilla on erilaiset arvot tai elämäntapa kuin järjestö haluaa edustaa.
Lähtökohta työntekijöitä palkattaessa on, ettei sukupuoli, seksuaalinen suuntautuneisuus tai uskonnollinen vakaumus saa vaikuttaa reykrytointiin. Kumpi onkaan painavampi: yhdenvertaisuus vai uskonnonvapaus? Valtiosääntöopin emeritusprofessori Mikael Hiden sanoo, että uskonnonvapaus antaa joskus luvan kävellä tasa-arvon yli.
- Uskonnollisissa yhteyksissä on käytännössä sallittu pieniä poikkeamia. Sukupuolen perusteella ei saisi erotella erilaisiin tehtäviin otettavia, mutta ortodoksisessa kirkossa vain miehet voivat olla pappisvirassa. Myös katolisessa kirkossa tiettyihin tehtäviin, jotka on katsottu uskontokunnan keskeisen opin kannalta merkittäviksi, on hyväksytty sukupuolten erilainen kohtelu. Se kuuluu uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuusaspektien väliseen tasapainotukseen.
Luterilainen kirkko vaatii kirkon jäsenyyttä
Kun uskonnollinen vakaumus ja yhdenvertaisuusvaatimukset joutuvat törmäyskurssille, on emeritusprofessori Hideninkin vaikea nimetä voittajaa suoraan.
- Ne ovat kysymyksiä, joissa tarvitsee aina katsoa, mikä on konkreettinen tilanne. Ei voi sanoa, että Suomessa yhdenvertaisuus aina häviää uskonnonvapaudelle tai toisinpäin. Nämä ovat vaikeita ja periaatteellisesti herkkiä kysymyksiä. Joudutaan hyväksymään se, että asioita voidaan joutua arvioimaan tapauksittain.
Suomen johtava perustuslain tuntija ja perustuslakivaliokunnan asiantuntijana monesti toiminut Mikael Hiden huomauttaa, ettei kaikkia uskontoja sivuavia näkökantoja edes voi kirjoittaa lakiin.
Ei voi sanoa, että Suomessa yhdenvertaisuus aina häviää uskonnonvapaudelle tai toisinpäin. Nämä ovat vaikeita ja periaatteellisesti herkkiä kysymyksiä.
- Vähitellen muodostuu käytännössä linjauksia, joiden mukaan edetään vähän rajoiltaan epävarmassa tilanteessa.
Myös lainsäätäjä on huomannut tilanteen ja suvainnut luterilaisen kirkon käyttää normaalista lainsäädännöstä poikkeaa vaatimusta kirkon jäsenyydestä työpaikkoja täytettäessä.
- Perustuslakilautakunta on katsonut viime vuosikymmeninä, että evankelisluterilainen kirkko voi toteuttaa sellaista säännöstä, jossa kaikilta kirkkopalvelukseen otetuilta työntekijöiltä vaaditaan kirkon jäsenyyttä. Uskontokunnan autonomian on katsottu olevan voimakkaampi tekijä kuin vaatimus siitä, että työhön pyrkiviä pitää kohdella uskonnollisesta suuntautumisesta huolimatta samanarvoisesti.
Lähetysjärjestöt rajamailla
Luterilaisen ja ortodoksisen kirkon asema on Suomessa lailla määrätty. Muut uskonnolliset yhteisöt toimivat uskonnonvapauslain pohjalta ja niiden tilanne on juridisesti hieman toinen. Hiden sanoo, että esimerkiksi lähetysjärjestöjä koskevissa työntekijöiden palkkaustilanteissa liikutaan raja-alueella.
- Lähetysseura ei ole sinänsä kirkko eikä kirkkokunta. Erilaisissa yhteyksissä on lähdetty siitä, että erottelu avioliitossa ja rekisteröidyssä parisuhteessa elävien kohtelussa rekrytoinnissa ei ole luvallista. Ainoa oikeuttava tekijä olisi selvät uskonnonvapauteen liittyvät aspektit. En oikein tiedä, voiko Lähetysseuran toiminnassa kuinka selvästi vedota uskonnonvapausnäkökohtiin samalla tavalla kuin kirkon kohdalla.