Etelärannikon muutaman vuoden takaiset talvet paksuine kinoksineen olivat poikkeus, joita saatetaan kokea jatkossakin. Pitkällä aikavälillä lumimäärät ovat vähentyneet etelässä jo nyt puoleen sadan vuoden takaisesta.
Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla, joka on ollut lähes samalla paikallaan vuodesta 1912, talvien lumisumma on tippunut alle puoleen vuosisadan alusta. Kaisaniemen tulokset ovat myös tilastollisesti merkitseviä. Myös muilla Etelä-Suomen mittausasemilla muutos on karkeasti ottaen samanlainen eli lumisumma on tippunut 50-70 prosenttia.
Vuosien välinen vaihtelu on erittäin suurta maan eteläosassa, jossa talven suursäätila ja ilmavirtausten suunta määräävät vielä pitkälti lumitalven ankaruuden.
– Sitä sataa harvemmin, mutta meillä on avoin meri tässä rannikolla ja voidaan kokea aika reippaita lumikuuroja, joista muutama talvi sitten saatiin esimakua, sanoo Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja Petteri Taalas.
Nykyinen marraskuu kuvastaa tulevaisuuden talvia
Talvien lämpeneminen tuo mukanaan runsaampia sateita, jotka tulevat yhä enemmän vetenä. Lumentulon ajankohta siirtyy myöhemmäksi, ja tulevaisuudessa lunta on Etelä- ja Länsi-Suomessakin talvella vain ajoittain, niin kuin nykyään marraskuussa. Etelässä lumipeitteinen aika on lyhentynyt jo nyt kuukaudella.
– Ilmastonmuutos etenee seuraavat 50 vuotta, eli mennään lämpimämpään ja sateisempaan ilmastoon, ja jos pystytään päästöjä hyvin huomattavasti rajoittamaan Pariisista alkavalla prosessilla, niin 2070-luvulla voidaan nähdä tämän tilanteen tasaantuminen, Taalas sanoo.
Viimeisen vuosisadan aikana lumisummat ovat pienentyneet osittain ilmastonmuutoksen, osittain kaupungistumisen aiheuttaman lämpenemisen johdosta.
– Me koemme suuremman muutoksen kuin maailmassa keskimäärin. Täällä lämpötilat nousevat enemmän kuin muualla maailmassa ja täällä sataa enemmän kuin ennen. Muutokset on suurimpia talvikaudella, Taalas sanoo.
Suomi lämpenee muita nopeammin
Suomi on lämmennyt Ilmatieteenlaitoksen mukaan jo 2,1 astetta 166 vuoden aikana. Suomen lämpötila on noussut keskimäärin 0,14 astetta vuosikymmenessä, mikä on lähes kaksinkertainen maapallon keskiarvoon verrattuna.
Erityisen nopeaa lämpötilan kohoaminen on ollut viimeisten 40 vuoden aikana, jolloin lämpötila on noussut yli 0,2 astetta vuosikymmenessä. Lämpötilan nousu on ollut voimakkainta marras-, joulu- ja tammikuussa, mikä vaikuttaa juuri lumipeitteeseen. Myös kevätkuukausina eli maalis-, huhti- ja toukokuussa lämpötilan nousu on ollut vuosittaista keskiarvoa nopeampaa.
Lämpötilan nousu vaikuttaa ensimmäisenä etelässä, jossa lämpötila keikkuu talvisin pitkään nollan vaiheilla. Pienikin lämpeneminen näkyy nopeasti lumen määrässä. Kun lämpötila kipuaa nollan yläpuolelle, sade tulee vetenä eikä lumena.
Ilmastonmuutoksen myötä Atlantin Golf-virran on laskettu hidastuvan ja kenties kylmentävän Pohjolaa. Taalaksen mukaan Golf-virtakaan ei pelasta lumia.
– Arktisen alueen lämpeneminen on niin suurta, että vaikutus hukkuu sen alle. Golf-virrasta huolimatta meidän lämpenemislukemat ovat kaksinkertaisia muuhun maailmaan verrattuna, Taalas sanoo.
Lapissa hanget ainakin ensin kasvavat
Suomen Lapissa lumisummat ovat lämpenemisestä huolimatta paikoin jopa hieman kasvaneet runsastuneiden sateiden myötä. Esimerkiksi Sodankylän tutkimusasemalla, joka on ollut paikallaan vuodesta 1915, lumisummat ovat kasvaneet reilut 10 prosenttia. Tosin Sodankylän mittaustulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä.
Nietokset kasvavat todennäköisesti myös lähivuosikymmeninä, niin kauan kuin Lapin talvet pysyvät pakkasen puolella.
– Toivottavasti saadaan päästöille jotain tehtyä. Jos ei, niin 200 vuoden päästä Lapissakaan ei ole lunta, Taalas sanoo.