Historialliseksi luonnehdittua sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta koskeva lakipaketti on valtava. Hallituksen kesäkuussa esittelemissä lakiluonnoksissa on 600 sivua. Eikä siinä vielä kaikki: esimerkiksi potilaan valinnanvapautta koskevat pykälät eivät ehtineet mukaan.
Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään mielestä sote-lakien valmistelu eri tahtiin on ongelmallista.
– Nyt tässä lausuntokierroksessa ei pystytä kaikkia asioita arvioimaan lopputuloksen kannalta, ja tämä on melko ongelmallista lausunnonantajien kannalta, Mäenpää sanoo.
– On hyvä, että lausuntoja pyydetään jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mutta on tietysti lausunnonantajien kannalta hankala tilanne, että keskeiset kysymykset ovat vielä avoinna, sanoo Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen.
Päällekkäistä työtä
Valinnanvapauden idea on se, että kansalainen voi itse valita, käyttääkö julkisen, yksityisen vai kolmannen sektorin tuottajan palveluita. Tulevaisuudessa valinnanvapaus koskisi erityisesti perustason, mutta osin myös erikoistason palveluja.
Hallitus on linjannut, että suomalainen valinnanvapausmalli perustuu neljään pääkeinoon, mutta mallin yksityiskohdat ovat vielä pimennossa.
– Vähän pelkään, että lausunnonantajat joutuvat tekemään päällekkäistä työtä. Järjestämislakiin varmasti palataan vielä sitten, kun valinnanvapauslainsäädännön ehdotus valmistuu, Mäenpää sanoo.
Rahoituksen yksinkertaistamisesta ei tietoa
Sote-uudistuksen tavoitteena on parantaa palveluita ja hillitä kustannusten kasvua kolmella miljardilla eurolla. Palvelut siirtyvät 18 maakunnan vastuulle vuoden 2019 alusta lähtien.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislain ja maakuntalain on määrä lähteä lausuntokierrokselle ensi viikolla. Valinnanvapauslain luonnoksen vuoro on marraskuussa.
Valinnanvapauden lisäksi hämärän peitossa on vielä se, miten terveydenhuollon monikanavaista rahoitusta yksinkertaistetaan.
Nykyisin sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus kerätään useasta lähteestä ja kohdennetaan palveluihin monen eri rahoittajan kautta. Terveyspalvelujen rahoittajiin kuuluvat sekä kunnat, valtio, kotitaloudet, Kela, työnantajat, palkansaajat että yksityiset vakuutusyhtiöt.