Syyrian viisi vuotta kestänyt sisällissota on muuttanut monen syyrialaisen elämän.
Aleppolaisesta opiskelijasta tuli vapaaehtoinen pelastustyöntekijä. Damaskoksen laidalla asuvan insinöörin elämä ei puolestaan ole muuttunut juuri lainkaan, sota näkyy lähinnä vain matkalla töihin.
Ismail, 28, Aleppo
Aleppossa asuvaan Ismailiin on vaikea saada yhteyttä. Välillä yhteydet ovat poikki, välillä puhelimeen ei vastata.
Kun Ismail vihdoin vastaa puhelimeen, on keskiyö.
Ensitöikseen Ismail pyytelee anteeksi, koska ei ole ehtinyt vastata puheluihin. Viime vuorokauden aikana on ollut kiireistä.
– Olin mukana raivaamassa pommi-iskun jälkiä. Kaksi pommikonetta iski kaupunkiin, vaikka tulitauko oli voimassa, Ismail kertoo Alepposta.
Kun Syyrian protestit alkoivat keväällä 2011, Ismail oli 23-vuotias englannin kielen opiskelija Aleppon yliopistossa. Mutta sota mullisti kaiken.
– Minusta piti tulla opettaja, mutta minusta tulikin vapaaehtoinen hengenpelastaja, Ismail kertoo.
Minusta piti tulla opettaja, mutta minusta tulikin vapaaehtoinen hengenpelastaja.
Aleppo on jaettu kaupunki, missä rintamalinja kulkee keskustan läpi.
Ismail asuu kapinallisten valvomalla alueella. Hänen perheensä on hajaantunut sodan seurauksena.
Osa perheestä on lähtenyt pakoon Turkkiin, osa asuu Aleppon maaseudulla.
– Olen aika yksin täällä Aleppossa, Ismail miettii.
Hän haluaa esiintyä vain etunimellään, koska hänellä on sukulaisia myös Syyrian hallituksen valvomilla alueilla.
Kun Syyrian presidentin Bashar al-Assadin vastaiset mielenosoitukset alkoivat Aleppon yliopistolla, Ismail lähti mukaan.
Protestit muuttuivat väkivaltaisiksi turvallisuusjoukkojen kovien otteiden seurauksena.
Ihmisiä kuolee ympärillämme. Kaikki osapuolet tappavat siviilejä.
– En voinut kuvitellakaan, että tässä kävisi näin. Ihmisiä kuolee ympärillämme. Kaikki osapuolet tappavat siviilejä.
Ismail sanoo, että aleppolaiset eivät enää tiedä, ketkä heitä pommittavat. Kaupungin asukkaat katsovat vain taivaalle ja kuuntelevat, kuuluuko lentokoneita.
Välillä ilmassa on Syyrian ilmavoimien koneet, välillä venäläiset. Myös länsiliittouman iskut Isis-liikettä vastaan ovat Ismailin mukaan tappaneet siviilejä.
Monet nuoret miehet lähtivät mukaan taisteluihin, kun Syyria liukui kohti sotaa kesällä ja syksyllä 2011.
Ismail valitsi toisen tien. Hän on nyt vapaaehtoisena väestönsuojeluryhmässä, joka pelastaa pommituksen uhreja raunioista.
– Tulee hurja tunnekuohu, kun saa pelastettua raunioista ihmisen hengissä. Tilanteeseen sekoittuu monenlaisia tunteita, myös ylpeyttä siitä, että pelastettava saa jatkaa elämäänsä meidän avullamme.
Ismail kertoo, että viime vuorokauden aikana pelastustyöt eivät ole onnistuneet yhtä hyvin. Pommi-iskussa romahtaneen talon raunioista kaivettiin ulos useita kuolleita.
Pelastajat näkevät haavoittuneita ja kuolleita koko ajan, ja se jättää jälkensä.
Välillä ajattelen, että jonakin päivänä olen itse siellä raunioiden alla.
– Välillä ajattelen, että jonakin päivänä olen itse siellä raunioiden alla, Ismail pohtii.
Viime viikkoina tulitauko on rauhoittanut tilannetta, mutta tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa.
– Tiedän, mitä haluaisin tehdä. Haluaisin valmistua opettajaksi ja saada omia oppilaita. Perustaisin perheen. Haluaisin olla ihan tavallinen kaveri, Ismail kuvailee toiveitaan rätisevää linjaa pitkin.
Ismail hyvästelee ja sulkee puhelimen. Pelastustyöt jatkuvat todennäköisesti heti seuraavana päivänä.
Tavalliseen elämään on pitkä matka.
Rasheed al-Aita, 42, Damaskos
Rasheed al-Aita vastaa kännykkäänsä työpaikallaan Damaskoksen laidalla. Syyrialaisen insinöörin elämä pääkaupungissa ei ole muuttunut juuri lainkaan sisällissodan aikana.
– Asun rauhallisella alueella. Hinnat ovat nousseet, ja sähkökatkoja on usein, Rasheed al-Aita kuvaa.
Perheen sosiaalinen elämäkään ei ole liioin muuttunut: ystävien kanssa seurustellaan ja välillä pidetään yhteisiä juhlia.
Rasheed al-Aita näkee sodan ennen kaikkea työmatkallaan kaupungin koillislaidalle.
Tiellä ei ole ollut ongelmia, vaikka ympärillä tapahtuu. Pitää vain olla varovainen.
– Olen töissä turvallisen alueen rajalla. Tiellä ei ole ollut ongelmia, vaikka ympärillä tapahtuu. Pitää vain olla varovainen, Rasheed kertoo.
Vajaan viiden vuoden aikana työmatka on jäänyt tekemättä taistelujen takia kymmenisen kertaa.
Hallituksen käsissä pysynyt Damaskoksen keskusta ja jotkin lähialueet ovat selvinneet vähäisillä vaurioilla. Sen sijaan kaupungin itäiset ja eteläiset lähiöt ovat kärsineet pahoin taisteluista.
Rasheed tuki aluksi presidentti Bashar-al Assadin vastaisia mielenosoituksia.
– Ajattelin alussa kuten kaikki muutkin, että on muutoksen aika. Halusimme enemmän vapautta puhua politiikasta ja vapautta kehittää liike-elämää.
– Nyt viisi vuotta myöhemmin taistelussa ovat mukana täysin toisenlaiset voimat. Esimerkiksi Isis haluaa vain tuhota kaiken, Rasheed miettii.
Hänen mielestään syyrialaisten velvollisuus on pysyä maassa ja yrittää suojella sitä, mitä vielä on jäljellä.
Ulkopuoliset toimijat kuten Venäjä, Yhdysvallat, Saudi-Arabia ja muut maat pelaavat omaa peliään.
– Ulkopuoliset toimijat kuten Venäjä, Yhdysvallat, Saudi-Arabia ja muut maat pelaavat omaa peliään. Emme voi vaikuttaa sodan kulkuun paljoa, mutta periksi ei saa antaa, Rasheed al-Aita miettii.
Syyriassa monet ihmiset eivät halua kertoa nimeään. Rasheed sanoo, että hän ei ole huolissaan, hän ei salaile mielipiteitään keneltäkään.