Talvivaaran kaivoksen valtavat jätevesimäärät selittyvät vuosien virheillä, allasvuodoilla ja sateella. Yhtiö on ilmoittanut, että sen olisi laskettava kaivosalueelta tänä vuonna ja ensi vuonna jätevesiä jopa 20 miljoonaa kuutiometriä.
Talvivaaran jätevesien mukana laskemat sulfaattipäästöt nousevat pelkästään tänä vuonna jopa 32 miljoonaan kiloon, mikäli viranomaiset antavat yhtiön laskea jätevesiä ulos haluamansa määrän. Vuonna 2014 sulfaattimäärä keskimääräisellä sadannalla olisi 15 miljoonaa kiloa.
Suomen ympäristökeskuksen biologi, yksikön päällikkö Seppo Hellsten arvioi mahdollisten sulfaattipäästöjen vaikutuksia varovasti.
On arvioitavissa ilman mallintamistakin, että suolaantuminen leviää.
- Käytännössä sulfaatin määrä on suunnilleen sama, kuin mitä Talvivaara laski ulos pahimpina päästövuosina 2010 ja 2011 yhteensä, jolloin lähijärvien suolaantuminen ja kerrostuminen tapahtui. On arvioitavissa ilman mallintamistakin, että suolaantuminen leviää.
Kivijärven nikkeli voi karata Laakajärveen
Vedenjakajalla sijaitsevan Talvivaaran vedet lasketaan kahteen suuntaan. Pohjoisessa vastassa on Jormasjärvi, joka on suosittu mökkijärvi. Etelässä puolestaan ensimmäinen iso järvi on Laakajärvi. Tähän asti molemmat järvet ovat säästyneet olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen puhtaina.
Hellstenillä on huoli Laakajärvestä. Järveä edeltää jätevesien reitillä Kivijärvi, joka otti vastaan suuren osan marraskuun kipsisakka-altaasta karanneista metalleista.
- Kivijärvihän on pysyvästi kerrostunut jo aiemmin. Alusvesi on hyvinkin nikkelipitoista, niin tietenkin riskinä on, että uusi suolapulssi aikaansaa tämän veden kierrätystä ja kerrostuneisuuden purkautumista. Se tarkoittaisi sitä, että sitä kautta nikkeliäkin vapautuisi alavirtaan.
Hellstenin mukaan riskin suuruuden ennustaminen vaatisi tarkempia mallilaskelmia. Siihen eivät kuitenkaan nykyiset laskentamallit pysty kunnolla.
- Sen voi ennustaa osittain. Minulla on käsitys, että varsinaista 3D-mallinnusta, joka laskisi veden tiheyttä ja lämpötilaa ja tuulen vaikutusta ei ole näissä vesistöissä sovellettu toistaiseksi.
Lähijärvien kuntoutumisaika venyy vähintään 10 vuoteen
Talvivaara on aiemmin arvioinut, että vuosien 2010 ja 2011 suolapäästöt siivoutuisivat lähimpien lampien ja järvien pohjalla olevasta vedestä reilussa viidessä vuodessa. Mikäli päästö olisi tänä vuonna kovin suuri, ei kuntoutumista edes teoriassa tapahtuisi lyhyessä ajassa, sanoo Hellsten.
- Varmaa vastausta tähän ei voi antaa. Mutta jos käytetään samanlaista mallia kuin tuossa aiemmassa arviossa on käytetty, veikkaisin ajan tuplaantuvan noin kymmeneen vuoteen. Mutta on muistettava, että tässä on aika monta epävarmuustekijää kerrostumisen purkaantumisen suhteen. Siitähän ei ollut mitään merkkiä vielä viime vuonna ennen patovuotoa havaittavissa.
Sulfaattipäästön vaikutusten mallintaminen on tekeillä Talvivaaran konsultilla. Viranomaiset tekevät myös oman mallinnuksen.
Raskas tilanne myös Talvivaaralle
Talvivaaran vesienhallintajohtaja Maija Vidqvist myöntää, ettei lähijärvien tila ole parantumassa lähivuosina.
- Ei tämä niiden tilaa varmasti paranna. Laskelmien teko on ollut myös täällä päässä raskasta. Mutta on uskallettava katsoa tätä tilannetta, minkälainen se oikeasti on ja millaisia ne mahdollisesti ulos johdettavat vedet täältä sitten olisivat.
Vidqvist muistuttaa, että vesikuutiot eivät ole ratkaisevia, vaikka määrät ovat hurjan kuuloisia.
- Ympäristöluvan mukainen 1,3 miljoonan kuution määrä on aiemmin sisältänyt vain tehtaan prosessita ulos lähtevän niin sanotun loppuneutraloinnin ylitteen. Sen lisäksi kaivosalueelta on johdettu pois jälkikäsittelyjen kautta paljon enemmän sellaisia vähäsulfaattisia valumavesiä, jotka eivät ole olleet päästökiintiössä mukana. Miljoonia kuutioita vuodessa.
Tilanne muuttui, kun kipsisakka-altaa pettivät, ensin marraskuussa ja toisen kerran huhtikuussa. Vuotovesien metallit ja sulfaatit sekoittuivat alueella oleviin muihin allasvesiin. Sadevedet, joita aiemmin voitiin ohjata ulos kiintiön ulkopuolelta, on nyt otettava mukaan. Sadevedet valuvat kipsisakka-altaan vuotovesien sekaan, sanoo Vidqvist.
- Nyt kun nämä vuotovedet ovat pohjoisella ja eteläisellä jälkikäsittelyalueilla, ne tuovat koko valuma-alueen ja koko tehdasalueen ulosjohdettavien vesien piiriin. Eli kaiken kaikkiaan koko kaivosalue, jossa vähänkään käsitellään metallia, tulee pölyä tai on tietä, sen koko alue tulee valuma-alueen ja käsiteltävien vesien piiriin. Se on kaikkein suurin syy, miksi nämä kuutiot ovat nyt niin paljon suurempia kun ne ovat aiemmin olleet.
Vidqvist muistuttaa, että aluehallintovirastolle ilmoitetut luvut ovat arvioita.
- Ne on laskettu sanotaanko inhorealistisella tavalla. Ne ovat suurimpia mahdollisia. Eli luvut eivät siitä nouse, vaan todellisuudessa voivat olla sitten pienempiäkin.
Sulfaatti ei sada taivaalta
Kaivosalueella olevaa valtavaa sulfaattimäärää Vidqvist selittää aiempien vuosien virheellisillä ratkaisuilla ja liian pienellä ulos laskettavien vesien kiintiöllä. Yhtiöllä on varastoituna miljoonia kuutiometrejä sulfaattipitoista vettä kipsisakka-altaassa, patojen takana ja erilaisissa altaissa. Myösmetallientuotannon sydän, liuoskierto on aivan täynnä.
- Prosessiin on aiemmin johdettu laimeita vesiä, jotka ovat nostaneet prosessin kokonaisvesimäärää. Loppuneutraloinnista tulleita suolapitoisia vesiä on kipsisakka-altaat ja avolouhos täynnä. Tämä vesien johtaminen on mennyt väärään suuntaan monen vuoden ajan.
Varastoitujen, raskaasti sulfaatti- ja metallipitoisten vesien määrä oli helmikuussa yli 7 miljoonaa kuutiota.
- Tämän koko jutun kääntäminen on tässä se rankka ja raskas projekti. Oikea reitti näille suolapitoisille vesille olisi johtaa ne takaisin prosessiin. Jos meillä on prosessi lämmin ja siellä on edes jonkin verrankin haihduntaa, niin nyt me tänä ja varsinkin ensi vuonna ensisijaisesti laitetaan sinne takaisin näitä sulfaattipitoisia vesiä, jotka nyt ovat siellä kipsisakka-altaalla ja avolouhoksessa.
Suolapitoisia vesiä ei vielä voi kuitenkaan malmikasoille ajaa, vaan malmikasat ja liuotusprosessi on ensin saatava kuivemmaksi, sanoo Vidqvist.
- Vaikka tämä hankalalta tuntuukin, niin haihdunnan varaan ei voida vielä tänä vuonna olettaa hirveän isoja määriä. Minä olen nyt lähtenyt sillä ajatuksella liikkeelle, että nämä perustuisivat realistiseen näkemykseen eikä siinä olisi laitettu liikaa paineita ja toiveita sille haihtumiselle, ennen kuin kasat ovat oikeasti sellaisessa kunnossa, että sinne voi uudelleen johtaa likaisia vesiä täältä alueelta.
Viranomaiset selkä seinää vasten
Kainuun ELY-keskus on joutunut myöntämään Talvivaaralle ylimääräisiä juoksutuslupia pitkin kevättä, jotta kevään sadevedet eivät täyttäisi alueen altaita yli äyräidensä. Lupia on myönnetty myös siihen, että kipsisakka-altaiden vuodon yhteydessä vaurioituneiden viereisten altaiden vesimäärää voitaisiin alentaa. Se vähentää jälleen uuden, massiivisen vuodon mahdollisuutta. Vuotovesille ei olisi tilaa altailla, vaan ne juoksisivat hallitsemattomasti luontoon.
ELY-keskus on rajoittanut juoksutuslupia vain välttämättömään määrään ja siirtänyt suurimman osan yhtiön haluamasta määrästä Pohjois-Suomen aluehallintoviranomaisen ratkaistavaksi.
Aluehallintoviranomainen on arvioinut antavansa ratkaisun toukokuun aikana. Ratkaisu tehdään ympäristöluvan tasolla, joten se antaa rajat yhtiön vesienhallintaan pidemmälle ajalle.
Talvivaaran vesienhallinnan johtaja Maija Vidqvistin mukaan yhtiö on varautunut myös siihen, ettei se saa laskea kaikkea vesiä siinä aikataulussa kuin on ilmoittanut haluavansa.
- Olemme tietenkin miettineet eri vaihtoehtoja. Lisävaihtoehtona on tietenkin varastoida jonkun verran vesiä – ja se vesien määrähän ei ole tässä se hankaluus vaan se vesien sisältämät epäpuhtaudet.
Yhtiö on kartoittanut kaivosalueelta alueita, joihin se saisi rakennettua muutamassa kuukaudessa varastotilaa vajaalle kolmelle miljoonalle kuutiolle jätevesiä. Niiden avulla päästöä voitaisiin ajallisesti pidentää ja ajoittaa ne sateiden ja sulamisvesien ajalle, jolloin ne laimenisivat paremmin.
Viemäri veisi jätevedet pois herkiltä latvavesiltä
- Toinen linja on sitten tietenkin se, että etsitään muita reittejä sen veden johtamiseksi täältä alueelta pois. Sellaisen rakentaminen on harkinnan varainen asia ja on listalla.
Käytännössä se tarkoittaa viemärin rakentamista latvavesien ohi joko pohjoisen suunnan Nuasjärveen tai etelässä olevaan Laakajärveen. Suurempi ohivirtaavien vesien määrä laimentaisi päästöjä tehokkaasti.
- Se voi olla osa ratkaisua. Mutta se ei ole yksin riitä, vaan tässä täytyy tehdä monta asiaa. Ratkaisu syntyy monien asioiden yhdistelmästä.
Yhtiö on myös miettinyt lähialueen järvien patoamista ja ottamista varastointikäyttöön, mutta pitää vaihtoehtoa hankalana muun muassa siksi, että osa niistä sijaitsee kaivosalueen ulkopuolella ja niiden ranta-alueet ovat yksityisomistuksessa.
Vidqvist ei usko, että yhtiön epäonni jatkuu
En usko mister Murphyn muuttaneen Talvivaaraan asumaan. Olen ymmärtänyt, että onni lisääntyy tekemällä, oppimalla ja harjoittelemalla.
- En usko mister Murphyn muuttaneen Talvivaaraan asumaan. Olen ymmärtänyt, että onni lisääntyy tekemällä, oppimalla ja harjoittelemalla. Sen Murphyn olemassaolo laimenee, kun tekemiseen satsaa.
Vidqvistin mukaan Talvivaarassa joudutaan nyt tekemään montaa asiaa yhtä aikaa samalla, kun päällä on riskitilanne.
- Alueella on liikaa vesiä ja padot ovat täynnä. On tehtävä tämän päivän suunnittelua ja ohjetta siihen, että miten ajetaan missäkin tilanteessa ja keskusteltava ne läpi. Toisaalta on tehtävä suunnittelua siitä, mitä vesiä tulee, minkälaatuisia ne ovat ja miten niitä esimerkiksi tämän vuoden aikana käsitellään. Sitten on tämä iso kuva, että miten tämän pitkällä tähtäimellä saa ratkaistua niin, että se jokavuotinen päästö ei ole 30 tuhatta tai 20 tuhatta tonnia, vaan se on jotain yhden ja kymmenentuhannen väliltä, sanoo Vidqvist.
- Tässä on kokokuva. Resursseja Talvivaarassa on kohtuullisen paljon ja tietysti on ollut ulkopuolisisa konsultteja tekemässä mallinnusta, laskentaa ja suunnittelua. Laitetoimittajien kanssa on käyty keskustelua ja vertailua koko vedenkäsittelytekniikasta ja käytettävistä kemikaaleista. Paljonhan tässä on tehtävää.