Venäläinen ympäristöaktivisti Oleg Bodrov pitää salailua maailmanlaajuisesti ydinvoima-alaa koskevana ongelmana. Bodrovin mielestä kyse ei ole siten pelkästään venäläisestä ilmiöstä.
– Salailun kulttuurilla ei ole kansallisia rajoja, Bodrov sanoo.
Hän jäljittää tämän kulttuurin synnyn ydinaseiden luomiseen.
– Silloin kyse oli valtionsalaisuudesta, nyt sitten liikesalaisuudesta. Tämän tilanteen pitää muuttua, Bodrov arvioi.
Suomessa tiistaina vierailleen Bodrovin mielestä ydinvoimalahankkeita olisi tarkasteltava laajoina valtioiden rajat ylittävinä kokonaisuuksina.
Siksi hän pitääkin ongelmallisena, että Venäjä ei ole ratifioinut sopimusta valtioiden rajat ylittävästä ympäristövaikutusten arvioinnista eli niin sanottua Espoon sopimusta. Tämä ei ole omiaan edistämään avoimuutta.
Aktivistista "ulkomaiseksi agentiksi"
Ydinfyysikon koulutuksen saanut Bodrov on jo 28 vuotta toimineen Zeljonyi mir eli Green World (Vihreä maailma) -järjestön perustaja. Hän päätyi ydinvoima-alalta ympäristöaktivistiksi törmättyään turvallisuusongelmien ja ympäristöhaittojen salailuun Neuvostoliitossa.
– Se oli sisäinen konflikti. Päätin, että en voi olla enää osa järjestelmää, joka yhtäältä muodostaa vaaran ja toisaalta estää yhteiskunnan informoimisen tästä vaarasta, hän sanoo.
Viime joulukuussa Bodrovin järjestö joutui Venäjän oikeusministeriön pitämälle ulkomaisten agenttien listalle. Laki vaatii ulkomailta rahoitusta saavia politiikkaan vaikuttavia järjestöjä rekisteröitymään ulkomaisiksi agenteiksi.
– Emme katso itseämme ulkomaisiksi agenteiksi, vaan luonnon agenteiksi, koko planeetan agenteiksi, Bodrov sanoo.
Aktivistit päättivät lakkauttaa järjestönsä juridisesti.
– Ymmärsimme, että meneillään oli tosiasiallinen painostus. Emme voineet enää työskennellä, koska kaikki aika meni oikeudenkäynteihin valmistautumiseen, Oleg Bodrov kertoo.
Samalla kun ympäristöjärjestöjä painostetaan, luodaan uusia järjestöjä, jotka tuottavat viranomaisille ja yhtiöille mieluisia raportteja, Bodrov sanoo.
– Nimitämme niitä valtiollisiksi kansalaisjärjestöiksi tai bisneskansalaisjärjestöiksi.
Ongelmat kärjistyivät
Bodrovin mukaan ongelmat viranomaisten kanssa kärjistyivät, kun järjestö julkisti epäilyksiä turvallisuuskulttuurin puutteista Leningrad II -ydinvoimalatyömaalla Sosnovyi borissa Suomenlahden rannalla.
Hankkeen pääurakoitsijan Titan 2:n työntekijä kertoi järjestölle, että rakennustöissä laiminlyötiin turvallisuusstandardeja ja väärennettiin turvallisuusraportteja.
Titan 2 on jyrkästi kiistänyt väitteet ja nostanut kanteet Bodrovin järjestöä ja entistä työntekijäänsä vastaan. Oleg Bodrov syyttää, että Venäjän ydinturvallisuutta valvova viranomainen ei toiminut tapauksessa riippumattoman elimen tavoin.
– Se järjesti yhteistyöryhmän, johon otettiin Titanin ja Rosatomin edustajat, ja pian sieltä tuli kirje, ettei ole mitään ongelmia, Bodrov sanoo.
Titan 2 on myös Fennovoiman Hanhikivi-voimalahankkeen pääurakoitsija.
Suljettujen kaupunkien ongelma
Bodrovin mukaan Venäjän ydinvoimasektorin ongelmat kytkeytyvät siihen, että alan laitokset keskittyvät pariinkymmeneen kaupunkiin, joiden elinkeinoelämä riippuu täysin ydinvoimasta tai ydinaseista.
– Näissä kaupungeissa asuu puolitoista miljoonaa ihmistä, prosentti Venäjän väestöstä, Bodrov sanoo.
Ne ovat siis niin sanottuja monokaupunkeja, joissa koko kaupunki on yhden elinkeinon, yhden tuotantolaitoksen varassa. Tämä pakottaa niin asukkaat kuin vallanpitäjätkin uskollisiksi ydinvoimasektorille.
– Tosiasiassa atomikaupungit ovat saarekkeita ilman demokratiaa, ilman läpinäkyvyyttä, Oleg Bodrov sanoo.