Häpeä suomalaisjuurista on muuttumassa ylpeydeksi Ruotsissa – “Kaikki ihmettelevät, että häh, oletko sä suomalainen?”

Suomalaisjuuret ovat monille nuorille vain kiinnostava yksityiskohta heidän taustassaan. Kolmen eri sukupolven ruotsinsuomalaiset kertovat, mitä suomalainen perimä heille merkitsee.

ruotsinsuomalaiset
Amanda Lähdeaho
Mitkä viisi asiaa tulevat Suomesta mieleen? Trollhättanissa asuva Amanda Lähdeaho kertoo.

TROLLHÄTTAN Amanda Lähdeaho latoo kalafileitä isolle pannulle. Puna nousee poskille ja ilme on totinen. Paistinkäry leijailee ilmassa.

Magnus Åbergin lukion ravintolalinjan opiskelijat pinnistelevät saadakseen ruuat valmiiksi lounasaikaan mennessä, opettajien tiukan katseen alla.

Pian kouluravintola täyttyy asiakkaista.

Vähän aikaa sitten kukaan luokalla ei tiennyt, että Amandalla on suomalaiset juuret.

Kesällä koululle tuli toimittaja haastattelemaan Amandaa ohjelmaan ruotsinsuomalaisista, ja hän puhui suomea.

– Kaikki ihmettelivät, että häh, oletko sä suomalainen? Ei sitä kuule puheesta.

"Suomi tuntuu hienommalta, se on semmoinen haavemaa."

Nykyään Amandan luokkakaverit sanovat, että hän on ilmiselvästi suomalainen, koska tekee kaiken niin hyvin. Suomalaisten maine ahkerina työntekijöinä on kestänyt sukupolvelta toiselle.

– Jotkut sanovat, että minussa näkyy suomalainen sisu. Kun haluaa jotain, niin ei lopeta kesken. Monien mielestä se on vähän liikaakin eikä kovin hyvä juttu.

Amanda Lähdeaho
Amanda ihmettelee, miten sisu ei olekaan kaikkien mielestä hyvä asia.Mike Toivonen / Yle

Amanda, 18, on kolmannen polven ruotsinsuomalainen. Hänen isovanhempansa lähtivät 1960-luvulla Kittilän Sirkankylästä töihin Ruotsiin. Määränpää oli maan lounaisosassa sijaitseva Trollhättanin kaupunki, missä Saabin autotehdas houkutteli työpaikoilla ja paremmilla palkoilla.

Mukana oli Amandan äiti, joka oli tuolloin 15-vuotias. Hän ei olisi halunnut jättää ystäviään.

Kaikilla olikin alkuun koti-ikävä, Amanda tietää.

Amanda on siis perheen ainoa jäsen, joka on asunut koko elämänsä Ruotsissa. Maassa asuu nykyisin kaikkiaan yli 700 000 ihmistä, joilla on juuria Suomessa.

Heistä suurin ryhmä ovat suuren muuttoaallon tuomien suomalaisten lapsenlapset kuten Amanda. Heitä on 300 000.

"Jotain suomalaisuuteen liittyvää arvostelua kenties pelätään yhä."

Puolessa vuosisadassa ruotsinsuomalaiset ovat sulautuneet ruotsalaisten joukkoon. He eivät useinkaan tuo suomalaistaustaansa esille, vaikka eivät niitä häpeäisikään.

– Jotain suomalaisuuteen liittyvää arvostelua kenties pelätään yhä, vaikka suomalaisten maine onkin Ruotsissa parantunut, arvioi ruotsinsuomalaisuutta tutkinut suomen kielen professori Jarmo Lainio Tukholman yliopistosta.

Hänen mukaansa halu esittää itsensä suomalaisena on kuitenkin kasvanut.

Monet nuoret ovat ryhtyneet palauttamaan itselleen vanhempiensa suomalaisia sukunimiä. Useat toisen polven suomenruotsalaiset vaihtoivat avioliiton myötä nimensä ruotsalaiseksi.

Erityisesti Amandan ikäiset nuoret aikuiset, eli niin sanottu ruotsinsuomalaisten kolmas sukupolvi, on jälleen kiinnostuneempi juuristaan.

Sen sijaan vielä toisen polven ruotsinsuomalaisista puhutaan joskus kadotettuna sukupolvena. Suomessa syntyneet mutta Ruotsissa kasvaneet nuoret halusivat jättää taakseen vanhempiensa perinnön: usein köyhätkin olot, joista kumpusi tunne kakkosluokan kansalaisuudesta uudessa kotimaassa.

Nuoremmilla häpeä on alkanut kääntyä ylpeydeksi. Nykyisin täydellistä ruotsia puhuvalle nuorelle suomalaistausta on monesti vain pikantti erikoisuus.

Amanda Lähdeaho
Amanda arvelee, että hän voisi muuttaa isovanhempien kotikonnuille Kemiin vanhempana. Mike Toivonen / Yle

Amandan kotona koira puskee jalkoihin ja kissa vetäytyy keittiöön, kun paikalle tulee vieraita. Äiti on vielä töissä, poikaystävä hääräilee asunnossa.

Tällaisina iltapäivinä kotona soi usein suomalainen musiikki.

– Minun favoriitteja ovat Antti Tuisku, Cheek ja Chisu.

Amanda puhuu kolmannen polven ruotsinsuomalaiseksi suomea harvinaisen hyvin. Puheesta kuultaa pehmeä ruotsalainen korostus, ja sanastoon pyrkii pieniä lainoja.

Amandan kotikieli oli lapsuudessa suomi, samoin kaverit olivat suomenkielisiä. Koulussa oli suomalainen luokka, jota Amanda kävi kuudennelle asti. Vasta sen jälkeen hän alkoi opiskella ruotsiksi. Kaveripiiri vaihtui vähitellen ruotsinkieliseksi.

– Minulla on suomen luokasta vielä kolme kaveria, joiden kanssa yritetään puhua suomea, hän sanoo.

Amanda käy myös nykyisin suomen tunneilla ja suomenkielisissä tapahtumissa.

– Suomen kieli on osa minua. On tärkeää, että se pysyy.

"On ollut hyvä syntyä tänne. Asiat ovat hyvin niin kuin ne on."

Suomen kielen säilyminen ei ole ollut ruotsinsuomalaisille mikään itsestäänselvyys.

Ruotsi karsi suomen kielen opetusta kouluista jo 1970-luvun jälkeen. Kaksikielisyyttä ei arvostettu. Ruotsissa puhutaan ruotsia -ajattelu on vallalla vieläkin.

Monille koululaisille suomen opetusta on tarjolla vain tunti viikossa. Vanhemmat tuskailevat, ettei niukka opetus riitä kielen siirtämiseen jälkipolville, jos kotikieli on ruotsi.

Kieli on kuitenkin vain yksi osa suomalaisuutta. Yllättävän moni suomea taitamaton tuntee itsensä ruotsinsuomalaiseksi – tai ainakin Suomella on lämmin paikka mielessä.

Katunäkymä iltasella.
Trollhättanissa asuu liki 4500 suomalaistaustaista ihmistä. 50 000 asukkaan kaupungissa joka kymmenennellä asukkaalla on siis juuri Suomessa..Mike Toivonen

– Suomi on mahtava! Kemi on niin kaunis, on paljon järviä, Amanda huudahtaa.

Suomessa hän on käynyt usein perheen kanssa sukuloimassa.

Kaikilla nuorilla yhteydet isovanhempien kotimaahan eivät ole säilyneet. Suomen-matkailuksi voi riittää 24 tunnin risteily Tukholmasta Turkuun tai Helsinkiin.

Suomessa elää vieläkin epäilys, että Ruotsissa on kaikki paremmin.

Amanda on päinvastaista mieltä.

– Suomi tuntuu hienommalta, se on semmoinen haavemaa.

Hän arvelee, että vanhempana hän voisi jopa muuttaa Suomeen. Lähiaikojen haave on kuitenkin ravintola-alan työ Trollhättanissa.

– Tämä on minun kaupunkini.

Puolet ensimmäisen polven ruotsinsuomalaisista palasivat takaisin Suomeen. Entä jos myös Amandan mummi ja vaari olisivat tehneet samoin?

– On ollut hyvä syntyä tänne. Asiat ovat hyvin niin kuin ne on.

Nainen
Anita Lund muistelee olleensa teini-iässä ruotsalaisempi kuin ruotsalaiset itse. Mike Toivonen

“Iän myötä olen koko ajan enemmän suomalainen”

– Poikakaveri sanoi kerran finnjäveliksi. Suutuin ja sanoin, etten ole enää sun kanssa. Taisin olla kuudennella luokalla, Anita Lund nauraa.

Anitan vanhemmat muuttivat Ruotsiin vuonna 1965, vain muutaman kuukauden ikäinen tyttövauva mukanaan.

Perhe asettui Trollhättaniin, mistä vanhemmat löysivät töitä Saabin autotehtaalta. Kaupunki on pysynyt tyttären kotipaikkakuntana. Monet trollhättanilaiset tuntevat Anitan kreikkalaisravintolan New Placen, jossa puhelias omistaja tulee usein tiskin takaa turinoimaan asiakkaiden kanssa.

Sen sijaan Anitan lapsuudessa puheet eivät aina olleet mukavia.

– Ahaa suomalaiset, niillä on puukot ja niillä on juopot, puhuttiin. Eihän se niin ollut, ehkä kaksi oli semmoisia, Anita sanoo järjestäessään baaritiskiä kuntoon ennen ravintolan avaamista lounasruokailijoille.

"Pulssi laskee, kun menen Suomeen."

Suomalaiset olivat maineeltaan kovia työntekijöitä, mutta itänaapurin tulijoita pidettiin myös viinaanmenevinä, väkivaltaisina tai ainakin yksinkertaisina.

Monet suomalaisperheiden lapset löysivät kuitenkin nopeasti paikkansa Ruotsista, ainakin paljon nopeammin kuin vanhempansa.

Anitalle pääsy ruotsalaisiin porukoihin ei ollut vaikeaa. Hän piti koulunkäynnistä, luki paljon ja soitti radiosta rokkia kovaa.

– Teini-iässä olin ruotsalaisempi kuin ruotsalaiset, hän sanoo

nainen huoneessa
Anita Lund valmistautuu avaamaan ravintolansa lounasasiakkaille. Puhelias omistaja on ravintolan sielu.Mike Toivonen

Ruotsiin töihin saapuneille muutto kotimaasta oli yhteinen avainkokemus. Heidän lapsensa, eli Anitan kaltaiset toisen polven ruotsinsuomalaiset, ovat kuitenkin sekalainen ryhmä.

Kaikki eivät päässeet ruotsalaisten piireihin, vaan tunne ulkopuolisuudesta säilyi vahvana. Osa häpesi suomen puhumista metrossa, osa vanhempien huonoa ruotsin kielen taitoa ja työväenluokkaista taustaa.

Monet suomalaisvanhempien lapset tekivät kuitenkin sosiaalisen nousun. Ruotsissa sitä kutsutaan sanalla klassresan, luokkaretki.

– Tehdastyöläisten lapset päätyivät virkatehtäviin, mutta monikaan ei kerännyt suurta taloudellista menestystä, Tukholman yliopiston professori Jarmo Lainio kertoo.

Suomalaisten työjuhta-maineen rinnalle tuli muitakin arvostavia sävyjä. Mielikuvia on muuttanut myöhemmin Suomen menestys esimerkiksi teknologia-alalla.

Kantaruotsalaisille suomalaiset alkoivat tuntua tutuilta ja melkein ruotsalaisilta, kun Ruotsiin alkoi muuttaa ihmisiä yhä kaukaisemmista maista.

"Eihän minusta voi tulla ruotsalaista!"

Osa suomalaistaustaisista ihmisistä on kohonnut myös kulttuurin ja politiikan huipulle. Esimerkiksi juuri lopettaneen “Ruotsin suurimman yhtyeen” Kentin jäsenistä kaksi on ruotsinsuomalaisia.

Nykyisen elinkeinoministerin Mikael Dambergin äiti on puolestaan suomalainen sotalapsi.

Professori Lainio arvelee, että onnistujat ovat saaneet taistella kahta kovemmin. Yksi syy on ollut kielitaito. Vaikka toisella polvella ruotsin kieli on hallussa, on heikko suomen kielen taito voinut nousta esteeksi pärjäämiselle.

– Puutteellinen äidinkielen osaaminen voi olla rasite identiteetille. Vaikutukset ovat epäsuoria, eikä niitä tunneta kovin hyvin, Lainio sanoo.

kuva
Anita Lund ja hänen aviomiehensä Dragan ovat olleet yhdessä yli 30 vuotta. ¨Mike Toivonen

Anita tiesi, ettei hän ainakaan seuraa vanhempiensa jälkiä Saabille, vaan nuori nainen opiskeli erityislasten hoitajaksi. Parikymppisenä hän rakastui Jugoslaviasta saapuneeseen Draganiin.

Kohta he perustivat ravintolansa. Poika Aleksanteri syntyi vuonna 1993.

Anittaa surettaa se, ettei hän opettanut pojalle suomea.

– Dragan puhui hänelle vain serbiaa. Ajattelin, että sillähän menee pää sekaisin.

Äiti oli tyytyväinen, kun poika alkoi seurata jääkiekkoa ja osti suomalaisen pelipaidan.

Nykyään Anita hakee lomalla takuuaurinkoa miehen kotikonnuilta Serbiasta.

Suomen-lomakin olisi mieleen.

– Pulssi laskee, kun menen Suomeen.

Onko Anita siis suomalainen vai ruotsalainen?

– En ole kumpikaan, Anita sanoo.

Sitten hän huudahtaa: Olen syntynyt Suomessa, eihän minusta voi tulla ruotsalaista!

– Iän myötä olen koko ajan enemmän suomalainen. Se on kummallista, kun minulla ei ole suomalaisia kavereita.

Pariskunta ulkona.
Trollhättanin kaupunkiin muuttaneet Asta ja Tapio Lund luulivat jättävänsä Suomen vain muutaman vuoden ajaksi. He ovat Anita Lundin vanhemmat. Mike Toivonen

“Suomen kaipuuhan meillä on ollut aina”

Punaisen talon piha pursuaa koristeita. On peltisiä joutsenia, peltiukkeli ja puisia lintuja. Asiallisen vakavaa pihassa on vain Saab.

Vastaan kävelee talon isäntä Tapio Lund.

– Se oli etupäässä uteliaisuutta, hän aloittaa.

Elettiin kesää 1965 Ylivieskassa. Tapio työskenteli rautakaupassa. Anita-tytär oli juuri syntynyt ja vaimo Asta oli äitiyslomalla.

– Kaveri Heimo tuli kesälomalle ja sanoi, että Saabilla tarvitaan hirveästi väkeä, lähtekäähän sinne.

Vanhemmat yrittivät houkutella nuoria jäämään, turhaan.

Vanha valokuva vaasia vasten.
Nuoripari Asta ja Tapio lähti vuonna 1965 Ruotsiin vanhempien vastustuksesta huolimatta.Mike Toivonen

Työt Saabin tehtaalla alkoivat heti. Tapio oli pistehitsaamossa, ja Asta ryhtyi siistimään Saab 96:n tuulilasiaukkojen peltireunoja hitsauksen jäljiltä. Pikku-Anita pääsi naapurin rouvalle hoitoon.

Asunto löytyi uudesta talosta, jossa asui paljon suomalaisia. He nimesivät pitkulaisen talon Letkajenkaksi.

Suomalaisia tulijoita riitti.

Suurimmassa muuttoaallossa vuosina 1969-70 rajan ylitti 80 000 suomalaista. Esimerkiksi Haaparannalla ja Ylitorniolla odotti busseja, jotka veivät suomalaisia suoraan Husqvarnalle, Saabille, Göteborgin Volvolle ja muille tehtaille.

Ruotsissa tehtailla oli työvoimapula, kun taas Suomessa kärsittiin lamasta.

– Yhtäkkiä maksettiinkin veroja yhtä paljon kuin Suomessa sai palkkaa, Tapio muistelee.

Vanha valokuva autotehtaalta.
Saabilla työskennellyt Tapio Lund sanoo, että suomalaiset erottuivat tehtaan muista kansallisuuksista poikkeuksellisen ahkeruutensa takia.Mike Toivonen

Saabilla oli enimmillään 1200 suomalaista työntekijää. Tuolloin kolmasosan tuotannosta tekivät suomalaiset.

– Ruokalassa monesti mentiin suomalaisten seuraan, kun ne olivat tutumpia, Tapio sanoo.

Myös vapaa-aika vietettiin suomalaisten kanssa, monesti hiihdettiin ja suunnistettiin. Lomat vietettiin vanhassa kotipuolessa Ylivieskassa.

Parin vuoden kuluttua syntyi toinen lapsi Petri. Tapio yleni työtehtävissä, ja välillä hän työskenteli myös työnjohtajana.

– Siinä huomasi, että parhaita työntekijöitä olivat suomalaiset ja jugoslavialaiset.

Entäs se paljon puhuttu suomalaisten viinanjuonti?

– Yhdellä oli taipumus ryypätä, mutta se oli hirveän kova ja pidetty työmies, Tapio sanoo.

Hän sai silloin tällöin tehtäväksi kuskata miehen Saabilla kotiin. Potkujen mahdollisuudesta ei ollut koskaan puhetta.

Pariskunta kotisohvalla.
Lundit eivät koe olleensa toisen luokan kansalaisia Ruotsissa suomalaistaustansa takia.Mike Toivonen

Valtaosa suomalaistyöntekijöistä ajatteli palaavansa kotimaahansa, kunhan rahaa oli kerätty muutama vuosi. Ruotsissakin monet olettivat, että suomalaiset ovat vain käymässä.

Myös Asta ja Tapio suunnittelivat paluuta ennen kuin lapset tulisivat kouluikään.

Toisin kävi. Mutta miksi?

– En mä tiedä, Asta sanoo. Pariskunta katsoo toisiaan.

– Ei siitä ole sen jälkeen puhuttu, mutta Suomen kaipuuhan meillä on ollut aina, Tapio sanoo.

Saab oli pariskunnan mukaan hyvä työnantaja ja työkaverit olivat mukavia.

"Ei kukaan panetellut kun tiedettiin, että nuo osaavat tehdä työnsä."

Mutta jotkut suomalaiset huomasivat kuitenkin pian viileyttä ruotsalaisten käytöksessä. Kun työpaikkoja ei enää ollut joka oksalla, suomalaisporukat alkoivat tympiä monia ruotsalaisia.

– Kerran Petri tuli koulusta ja sanoi, että ne huusivat hänelle finnjävel.

Finnjävelin voisi suomentaa vaikka suomalaispaskiaikseksi. Mutta perheen pojalle sattunut tapaus oli kuitenkin poikkeus. Lundit sanovat, etteivät he tunteneet itseään toisen luokan kansalaisiksi.

– Ei kukaan panetellut kun tiedettiin, että nuo osaavat tehdä työnsä.

Pihamaisemaa
Asta ja Tapio Lundin kotipiha on täynnä leikkisiä yksistyiskohtia.Mike Toivonen

Jos on Lundin perhe saanut vaurastua Ruotsissa, on myös Ruotsin valtio rikkaampi Astan ja Tapion ansiosta.

Sattuma tapahtui vuonna 1990.

Tapio oli leikkaamassa kotipihansa nurkassa heinää, kun kuului rotinaa. Leikkuri oli osunut piikkilankaan.

Kun Asta tuli avuksi korjaaman piikkilangan pätkiä pois, näki hän samalla maassa oudon esineen.

Se näytti messinkiseltä kirkon verhojen pidikkeeltä. Hetken ihmettelyn jälkeen hökötys pantiin piironginlaatikkoon.

Siellä löytö lojui viisi vuotta, kunnes se tuli puheeksi työpaikalla. Tapio vei pötkylän näytille iltatuuriin.

Moni työkaveri sanoi, että se on kultaa.

– Viekää se Englantiin tai Amerikkaan, niin saatte miljoonia, sateli neuvoja.

lehtien lööppejä seinällä
Lundin pariskunnan löydöstä syntyi kunnon mediatapahtuma.Mike Toivonen

Kohta Tapio oli yhteydessä museoon. Kun kaksi arkeologia tuli paikalle, Asta kaivoi esineen korista pyykkien alta.

Arkeologeille hetki oli suuri, sillä monikaan ei urallaan törmää vastaavaan.

Selvisi, että esine oli 23 karaatin kultaa ja historiallinen muinaiskoru. Se oli Ruotsin kolmanneksi suurin kultalöytö.

Arkeologit viettivät viisi vuotta tutkimassa pihamaata. Aarteita löytyi muutama lisää, ja ne ovat nyt Tukholman historiallisen museon kultahuoneessa.

Ja antoi Ruotsin valtio Lundeille tunnustustakin: he saivat löytöpalkkion, joka riitti ainakin uuteen asuntoautoon. Seurasi mediamylläkkää, ja pariskunnasta tuli hetkeksi tunnettuja Ruotsissa.

Vanhemmat parit tanssivat.
Tauno Salow on saanut tanssiparikseen Asta Lundin.Mike Toivonen

Pariskunta on nykyisin eläkkeellä, ja aikaa vietetään vähemmän ruotsalaisten kanssa.

Tuttuja ensimmäisen polven ruotsinsuomalaisia tapaa vaikka karaokeillassa. Olavi Virran ja Laila Kinnusen kaihoisat iskelmät yhdistävät porukan.

Pian kuuluu miesäänellä Kenpä tietäis sen, ken arvaisi huomisen…

Paikan vanhin on 93-vuotias Tauno Salow, joka tanssittaa Astaa pehmeästi lenkkareissa.

Milloin alkoi tuntua, että ruotsin kieli oli hallussa?

– Ei tunnu vieläkään, sanoo Asta.

Tapio hoiteli enemmän asioita, joten hän oppi kielen paremmin.

Lopuksi Tapio laulaa Lapin kesän.

Talon seinää ja ikkuna.
Karaokeillassa vanhimmat ruotsinsuomalaiset laulavat kaihoisia iskelmiä.Mike Toivonen

Jutun lähteenä käytetyt teokset:

Lotta Weckstöm: Suomalaisuus on kuin vahakangas, Inkeri Lamér: Raskas metalli,Suomalaiset laivanrakentajat Göteborgissa, Krister Björklund: Suomalainen, ruotsalainen vai ruotsinsuomalainen, Kristian Borg (toim.): Finnjävlar

Lue myös:

Joka neljästoista ruotsalainen onkin suomalainen – Suomalaistaustaisia lähes 720 000

Laulaja Anna Järvinen on vuoden ruotsinsuomalainen – Nostanut suomen kielen valokeilaan Ruotsissa