Inhimillinen tekijä: Kun äijä uupuu

TV1 keskiviikkona 9.9.2015 klo 22.00, uusinta perjantaina 11.09. klo 17.10 (HUOM! Uusi ohjelmapaikka!)
Yle Areenassa vuoden ajan

Inhimillinen tekijän syksy pyörähtää käyntiin 9.9 uudella ohjelmapaikalla keskiviikkona kello 22.00.

Syksyn ensimmäisessä ohjelmassa Anne Flinkkilä kohtaa stand-up-koomikon, metallimuusikon ja psykologin, jotka osaavat kertoa, miten käy, kun äijä uupuu. Kolmikko on vauhdikas, koskettava, ja hauska, vähän toisenlainen masennuskeskustelu siis luvassa.

2 min

Inhimillinen tekijä: Kun äijä uupuu - Toista Yle Areenassa

Toisten suruihin uupunut

Sampsa Simpanen toimi kutsumusammatissaan pappina, kuunteli ihmisten ilot ja varsinkin surut.

Ihmisten hätä alkoi painaa Sampsaa, hän ei enää osannut ottaa etäisyyttä, vaan pohti yökaudet ihmisten ongelmia ja ratkaisuja niihin. Unettomuus ja väsymys piinasivat ja Sampsa alkoi vajota syvemmälle.

Viimeinen pisara Sampsalle oli, kun hän joutui hautaamaan narkomaanin surmaaman nuoren äidin, jonka pieni lapsi jäi orvoksi. Ne olivat Sampsan viimeiset hautajaiset pappina, ja ennen pitkää hän romahti kirjaimellisesti liperit kaulassa ja joutui jäämään sairauslomalle, ensin työuupumuksen, sitten jo vaikean masennuksen takia.

Sampsa kertoo, että sairautta oli vaikea hyväksyä, etenkin kun oli joutunut kannattelemaan perhettä, kun vaimo oli sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Ei sittenkään ainoa sairastunut

Marko Annala puolestaan on metallimusiikkia esittävän Mokoma-yhtyeen perustaja, keulahahmo ja laulaja. Yhtyeen uusin levy kertoo varsin synkistä tuntemuksista, siellä mieli murtuu, järki sammuu ja ruho maatuu.

Marko laulaa omasta kokemuksestaan, hän on nimittäin elämänsä aikana kokenut neljä vakavaa masennusta ja koki, että nyt on aika kirjoittaa niistä.

Keikoilla ovat yllättäen ikätoverimiehet tulleet juttelemaan omista kokemuksistaan, ensin vähän häpeillen ja hiljaa, sitten rohkeammin. Marko ei ollutkaan se yksi ja ainoa sairastunut.

Monen vuoden hyviä jaksoja

Vaikka Marko sairastui ensimmäisen kerran jo teini-iässä, hänen masennustaan ei kuitenkaan kutsuta krooniseksi, koska välillä on ollut monen vuoden mittaisia hyviä jaksoja.

Viimeisin masennus tuli aivan puun takaa, oli ollut kahdeksan vuoden hyvä aika ja sinä aikana Marko oli perustanut perheen ja musiikkirintamallakin oli mennyt hyvin. Nyt masennus tuli fyysisten oireiden kautta ja pudotti Markon taas pohjalle.

Vahvuuden vaatimukset

Sampsa ja Marko pohtivat vahvuuden vaatimuksia. Sampsa sanoo, että hänellä on viisas vaimo, joka antaa hänen olla perheen pää. Silti hän sanoo pahimpina aikoina itkeneensä sitä, että koska on minun vuoroni olla heikko?

Marko puolestaan sanoo, että niiden kahdeksan hyvän vuoden aikana oli saanut uuden roolin perheessä, hän oli vahva ja pystyi kantamaan oman kortensa kekoon. Siksi masennuksen puhkeaminen uudelleen oli kova juttu ja vaikea hyväksyä.

Kaikki elämän ongelmat eivät johdu välittäjäaineista

Ohjelman kolmas vieras on psykologi Aku Kopakkala. Hän nousi otsikoihin kun sai potkut työpaikastaan arvosteltuaan julkisesti nykyistä masennushoitokäytäntöä.

Akun mukaan olisi mietittävä sitä, miksi puoli miljoonaa ihmistä Suomessa syö koko ajan masennuslääkkeitä ja hoitotulokset ovat verraten huonot. Pitäisi pysähtyä pohtimaan sitä, mikä ihmisen elämässä on huonosti ja mitä sille voisi aidosti tehdä, ehkä muuttaa.

"Lääkkeet voivat olla hyvä kainalokeppi, mutta kaikki elämän ongelmat eivät johdu välittäjäaineista", Aku sanoo.

Käänteentekeviä ratkaisuja

Marko sanoo, että suuri käännekohta hänen elämässään oli, kun hän päätti jättäytyä puoleksi vuodeksi pois työstään.

Se oli paitsi henkinen myös taloudellinen riski hänen alallaan, koska jos ei ole keikkoja, ei ole tulojakaan. Mutta Marko sanoo, että sitä mukaa kun kalenteri alkoi tyhjentyä, mieli alkoi kirkastua.

Hän tajusi ajan merkityksen, nyt sitä oli vain otettava ja toivuttava. Hän pisti myös ruokavalionsa uusiksi, lisäsi liikkumista. Lääkkeitä määrättiin pahimpaan ahdistukseen, mutta pikku hiljaa hän pystyi jättämään pillerit pois.

Sampsa sai myös lääkkeitä ensi alkuun, hän sanoi niitä vastustaneensa, mutta hyvän lääkärin avulla hän tajusi niitä tarvitsevansa. Hän sai tietoa sivuvaikutuksista eikä pelästynyt hulluja unia ja itsetuhoisia ajatuksia.

Mutta edessä oli kuitenkin lääkkeitä isompi ratkaisu, sillä Sampsa tajusi, että joka kerta kun työpaikalta otettiin yhteyttä, ahdistus palasi. Hän jätti papin työn ja ryhtyi elättämään perheensä stand-up-komiikalla.

"Ei niinkään kummallinen muutos", Sampsa sanoo, "onhan molemmissa ammateissa kysymys hyvän olon tuottamisesta ihmisille".

Mutta ei papin työn jättäminen helppoa ollut, olihan se kutsumusammatti ja Sampsa oli hyvä pappi.

Koko lähipiirin sairaus

Aku muistuttaa, että masennus on paitsi sairastuneen itsensä, myös koko lähipiirin sairaus.

Sampsa ja Marko ovat samaa mieltä ja puhuvatkin siitä, miten tavallinen oleminen lasten kanssa oli tervehdyttävää: arkirutiinit pakottivat liikkeelle ja samalla koki myös itsensä tarpeelliseksi.

Masennus on kova opettaja

Mutta millaisen särön tai jäljen ihmiseen masennus sitten jättää?

Aku sanoo, että masennuksesta voi oppia paljon, mutta se voi olla aika kova opettaja. Tarvitaan ammattilaisten ja läheisten tukea, että voi rankatkin asiat käydä turvallisesti läpi.

Marko sanoo, että on ehkä vähän liiankin herkkä kuuntelemaan itseään, jos vaikka aamulla kädet tärisevät, käy heti mielessä, että miksi taas. Ne ajatukset on vain karsittava mielestä.

Nosta jalat pöydälle ja juo kuppi kahvia

Koska Sampsa haluaa tuottaa iloa ja naurua ihmisille, hän miettii sitä, että mihin nauru on kansantautimme masennuksen myötä kadonnut. Me yritämme olla tehokkaita sairastajia ja parantua nopeasti tuottaviksi yksilöiksi.

Sampsan mukaan on kuitenkin tilanteita, joissa ainoa hyvä neuvo on, että pysähdy, nosta jalat pöydälle ja juo kuppi kahvia. Sillä pääsee jo pitkälle.