Hyppää pääsisältöön

Teksti-tv-toimittaja Matti Rämö on psykofyysisellä polkupyörämatkalla joka päivä. Jo työmatkan puolituntinen riittää sinkauttamaan mielen tien päälle. Matka jatkuu öisin kirjoituspöydän ääressä, kun eksoottiset megapolkaisut muuntuvat kirjoiksi.

Lisää megapolkaisuista: Italia/Tunisia; Intia; Thaimaa/Vietnam; Jäämeri; Islanti; Andalusia/Marokko; Istanbul

Kirja-arviot: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa; Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin; Polkupyörällä Jäämerelle; Polkupyörällä Islantiin; Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan; Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin

Äänikirjat Yle Areenassa: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa

Videopäiväkirja Yle Areenassa: Polkupyörällä Istanbuliin

Radio Suomi, Aamu-tv, Radio 1: Matkaraportteja Elävässä arkistossa

Infosivu facebookissa

Tilaa RSS

  • Polkupyörällä Laatokalle

    Karavaanini palaa tien päälle heinäkuussa. Talvella tuttu värväsi Kaustiselle puhumaan aiheesta ”Pysähtyneisyyden aika on ohi”. Keskustelutilaisuus on Tour de Vaivaisukon oheistapahtuma 15.7. Aloin rakentaa kesän pyörävaellusreittiä Kaustisen kautta, ja nopean karttaan vilkaisun jälkeen oivalsin, että ”suorin” reitti takaisin Kaustiselta Helsinkiin kulkee Laatokan kautta. Viime kesänä suunnittelin jo polkaisua Laatokalle, isäni lapsuuden maisemiin, mutta isäni maallinen matka läheni päätöstään oletettua nopeammin, ja reissu jäi tekemättä. Nyt vuotta myöhemmin on oikea hetki tehdä pyhiinvaellus kunnaille, joista juontuvat juureni.

    Matkavalmistelu on ollut poikkeuksellisen löyhää. Kahden vuoden takaisen Himalajan-reissun tarpeisto on ollut suurin piirtein valmiina odottamassa seuraavaa polkaisua, ja Himalajan-pyörän perushuoltokin tapahtui jo vuosi sitten. Niinpä olen huoletta antanut ajan kulua ja jättänyt valmistelut viime hetkeen. Venäjän viisumin sentään sain hankittua ajoissa. Rajan ylityksen lisämausteeksi ilmeni, ettei polkien tällä hetkellä pääse Suomesta Venäjälle ilman erityistä lupaa. Tilapäinen absurdi säädös juontuu Suomen ja Venäjän viime talven omituiseen kissanhännänvetoon, joka liittyi pakolaisten kulkuun idästä länteen.

    Lupa polkea Suomesta Venäjällä vaikuttaa kuitenkin muodollisuudelta, ja Pohjois-Karjalassa sen saa sähköpostitse lyhyiden perustelujen kera rajavartioaseman vuoropäälliköltä. Lupa hoitui muutamassa tunnissa. Paluu takaisin Suomeen on sitten arvailujen varassa, onnistuuko se polkien vai pitääkö liftata pyörän kanssa jonkin ajoneuvon kyytiin vai poljenko Venäjältä pois Viron Narvan kautta. En ole matkasuunnitelmissani vielä niin pitkälle.

    Reittikaavio on muutenkin kovin avonainen. Matka Kaustiselle kulkee todennäköisesti Kangasalan ja Ruoveden kautta, mutta reitti Kaustiselta Niiralan rajavartioasemalle ei ole hahmottunut, kulkeeko se Kuopion pohjois- vai eteläpuolelta ja pistäydynkö esimerkiksi Kolille ihastelemaan huikeaa kansallismaisemaa. Venäjän puolen Karjalassa ajatus on polkea Laatokan ympäri, mutta käynkö ensin Käkisalmen maisemissa, josta isäni oli kotoisin, vai vasta kierroksen lopulla, on ratkaisematta.

    Laatokka-polkaisun reitti Kuva: Laatokka-polkaisun reitti laatokka,laatokka-polkaisu

    En ole aiemmin lähtenyt pitkälle pyörävaellukselle näin keveällä ennakkosuunnitelmalla. Aikaa on nelisen viikkoa, ja tien päällä arvioin sitten, mihin se riittää tai ei riitä. Matkasta tekee erilaisen sekin, että ennakkokaavailujen mukaan en ole aikeissa kirjoittaa kirjaa reissusta. Kahdeksan matkan ja matkakirjan jälkeen kaipaan lomaa kirjoittamisesta, vaikka luultavasti teenkin kevyet muistiinpanot reissusta. Matkakuulumisia soi seurata facebook-sivulta, https://www.facebook.com/polkupyorailyMattiRamo, jota tyttäreni päivittää tekstiviestien pohjalta, ja luultavasti saan reitiltä lähetettyä jonkun twiitinkin, @ttvmatti, vaikka matkavarustuksissani en ole vieläkään siirtynyt älypuhelimen aikakauteen. Tien päällä on terapeuttista olla liian infovirran ulottumattomissa.

    Ps.
    Juuri ennen kesävaellusta Himalaja-projekti on vihdoin kääntynyt kalkkiviivoille. Maaliskuussa ilmestyneen kirjan seuraksi on valmistunut Polkupyörällä Himalajalle –dokumenttielokuva. Tunnin hurja vaelluskavalkadi julkaistaan Yle Areenassa Rion olympialaisten jälkeen elokuun lopulla. Tarkka päivämäärä on vielä auki.

    Pysyväislinkki
  • Kevättä satulassa

    Kevät on hienoa aikaa.

    Kevään ajokelit voivat vielä olla petollisen viileitä, ja pukeutuminen vaatii sääennusteiden tarkkaa seuraamista, mutta kostea tuuli on lupaus kesän lempeästä lämmöstä. Valon hillitön lisääntyminen on lupauksen takeena.

    kesäinen metsätie Kuva: Matti Rämö matti rämö, metsätie

    Kevät houkuttelee laajentamaan talvella kaventuneita reittejä, ja pyörä vie nuuhkimaan maastoa, joka heräilee horroksesta. Mustarastaat lirkuttelevat ja lokit kirkuvat. Yölliset polkaisut metsämaisemassa innostavat: Helsingin Keskuspuistossa tien yli voi vilahtaa rusakoiden ja kanien lisäksi kettu, mäyrä, supi tai jopa metsäkauris. Ja Haltialan tilalla Vantaanjoen varressa tuoksuu karjan lanta elämän jatkuvuuden vahvana parfyymina.

    Pyöräily tekee hyvää sielulle ja keholle. Stressi kaikkoaa satulassa, mieli sulautuu osaksi maisemaa. Kevätpyöräily on terapiaa parhaimmillaan. Varsinkin jos muutoin elämä vähän heittelehtii.

    Pysyväislinkki
  • Talven pyöräilykelit: hyvä Himalaja-simulaattori

    Talven vaihteleva kelikirjo luo mainion testiympäristön vaativalle pyöräreissulle. Lämpötilan parinkymmenen asteen hypähtelyt, tuuliset pakkaspäivät ja alustan kunnon nopeat vaihtelut ovat erinomaista harjoittelua rujoa vuoristopyöräilyä varten. Päivittäiset arvaamattomat olosuhteet valmentavat kohtaamaan yllättäviä tilanteita. Lisäksi yli 20 asteen pakkaset vaikeuttavat hengitystä vähän samaan tapaan kuin korkealla ohuessa hapessa. Talvella olosuhteet pakottavat kokemaan nyt-hetken kovin konkreettisesti.

    Talven tulo viivästyi, mutta ehdin silti sopivasti simuloimaan Himalaja-polkemisen tuntoja satulassa, kun Polkupyörällä Himalajalle -kirjan kirjoittaminen kääntyi kohti viimeistä etappia. Tammikuun äkillisessä kylmenemisessä oli jotain samaa kuin kiipeämisessä kuuman kostealta monsuunitasangolta kohti Himalajan poimuja. Kun 26 asteen pakkanen vaikeutti hengitystä ja meno tuntui kankealta ja jäykältä, mielessäni poljin hengästyneenä karulla maantiellä yli 5000 metrissä. Elokuussa Himalajalla satoi räntää korkeissa solissa, ja viileä lasku pimeässä 5300 metristä yöksi alas tasangolle 4700 metriin oli turruttavan kylmä kuin tammikuinen pakkasyö Helsingin Keskuspuistossa. Vaatetta tosin oli hieman eri määrä.

    Kesän 2014 Himalajan-matka oli monen vuoden suunnittelun huipentuma, ja se on jättänyt vahvan kestolatauksen myöhemmille etapeille. Eikä viime kesän pyöräretkitauko tunnu erityisen isolta puutteelta. Tulevasta kesästä en vielä tiedä, mutta luultavasti päädyn jonkinlaiseen pikkukierrokseen lähimaisemissa, mikä tarkoittaa sitä, että pyöräretkikirjoittamiseen on joka tapauksessa tulossa tauko. Polkupyörällä Himalajalle on kahdeksas kirja kahdeksassa vuodessa, ja on jo aika pitää taukoa ja vetää henkeä. Himalaja-eepos on hyvä maamerkki tauolle.

    Maaliskuun alussa ilmestyvän Polkupyörällä Himalajalle -kirjan kappaleet kuvaavat matkan etenemistä tasangolta yhä ylemmäs vuoristoon:

    1. Delhin ajaton kaaos; 2. Miljoonan hindun pyhiinvaellus; 3. Gangesilta kukkuloille; 4. Chandigarh, funktionalismin helmi; 5. Tasangon tainnuttava kuumuus Punjabissa;

    6. Jammusta Himalajan poimuihin; 7. Kashmir, maanpäällinen paratiisi?; 8. Nousu Ladakhiin; 9. Indusjoen latvoilla Pikku-Tiibetissä; 10. Leh, Ladakhin pieni pääkaupunki; 11. Maantie maailman katolla; 12. Ilmastoloikka takaisin Delhiin

    Himalaja-matkan tunnelmia Helsingin Messukeskuksessa Go Expon Fillarilavalla pe 4.3. klo 13.30 & 16.30, la 5.3. klo 13.30 & 16.30 sekä su 6.3. klo 11 & 13. Jututtamaan voi tulla Pyöräilykuntien verkoston/SPR:n osastolle.

    ET-lehden helmikuinen haastattelu perehtyy myös retkipyöräilyinnostukseni taustoihin.

    Pysyväislinkki
  • Syksyn raikkautta satulassa

    Myönnän, että ensimmäiset syyspakkaset pääsivät yllättämään jälleen kerran. Lämpötila valahti +14:stä kertaheitolla aamun huuruiseen -3:een. Olin lupautunut lomaviikolla tulemaan taustahahmoksi Aamu-tv:n talvipyöräilyjuttuun, ja kieltämättä tunnelma oli vähän liiankin autenttinen Pasilan pimeällä pihamaalla.

    Kuuden minuutin talvipyöräilyjuttu Aamu-tv:ssä:http://yle.fi/uutiset/pakkasta_pukkaa__opi_perusasiat_talvipyorailysta/8357235

    Myöhemmin löysin uutisvirrasta jutun, jossa lääkäri totesi olevan normaalia, että keho on pari viikkoa ymmällään säiden viilenemisestä. Tämä lohdutti kohmeista olemustani. Totuttelu on yhä kesken. Sinnittelen avohanskoin, se onnistunee -3 asteeseen saakka, kunhan ranteet ovat hyvin suojassa.

    Näkökulmaa säähän löytyy myös Fillarantin pyöräilyblogista. Antti kamppailee kuumuudessa Marokossa: https://fillarantti4.wordpress.com/

    Syksyn pulma on nastarenkaiden asennusajankohta. Viime syksyinä olen sinnitellyt siihen saakka, kunnes kuura heittää ensimmäisen kerran kaarteessa nurin. Tavoitteena on oppia vaihtamaan renkaat vähän aikaisemmin. Ehkä jo tänä syksynä? Suositten 240 nastan renkaita, niillä voi polkea peilikirkkaalla jäällä paljon kävelemistä turvallisemmin.

    Kylmä alkushokin jälkeen on kuitenkin taas pakko todeta: pyöräily on aivan mahtavaa myös talven kynnyksellä!

    -------------------------------------------------------

    Ps: Helsingissä Maunulan kirjastossa on lokakuussa HePon matkapyöräiltojen sarja torstaisin, ja allekirjoittanut selventää kesän 2014 Himalajan-matkaa 29.10. klo 18. Ilta alkaa klo 17.30.

    https://www.hepo.fi/2015/09/13/matkapyorailyillat-kaikki-mita-olet-halunnut-tietaa-matkapyorailysta/

    Pysyväislinkki
  • Kesän valoa satulassa

    Jaksan joka kesä taivastella päivien pitenemistä ja yön valoisuuden ihmettä, jonka voi kokea myös etelässä Suomenlahden rannoilla. Kuinka hienoa onkaan polkea yön hennossa hämyssä, joka muuntuu aamunnousuksi niin nopeasti. Niityt ja metsät tuoksuvat, ja yön linnut lurittelevat. Valo on niin voimauttavaa, ettei edes kesäkuun ”islantilainen” viileys ole haitannut suven kokemisen iloa.

    Olen polkenut arkisin pitkiä terapialenkkejä merenrantoja ja Vantaanjokea pitkin ja välillä poiketen metsän suojiin. Vihreä loiste kannustaa eteenpäin, ja polkaisu polkaisulta rauha lisääntyy, enkä murehdi liikaa sitä, mitä on tulossa. Elämän pyörä kulkee kulkuaan.

    Kesä etenee Himalaja-projektin rytmissä. Käyn yhä uudestaan läpi viime kesän 30 tunnin videoraaka-aineistoa ja yritän jalostaa siitä sellaista kokonaisuutta, joka voisi kantaa pidemmänkin katselukerran. Projektin toteutus on yhä auki, mutta olen optimisti. Videoita kahlatessa ainakin palo palata uudestaan Intiaan kasvaa, sillä unenomainen, värikäs ja myös absurdi todellisuus kutkuttaa mieltäni, myös kaikkine hämmentävine piirteineen. Videovirta kypsyttää samalla myös Himalaja-kirjan kirjoittamiseen.

    Ja välillä poikkean Himalajalta Keskuspuistoon.

    Ps Vihdoinkin uskaltauduin satulaan kevyesti pukeutuneena: onni on sitä, kun voi pyöräillä T-paita päällä  :)

    Ps2 Tietokirjailija Helena Pilke kirjoitti kirja-arvostelun Istanbul-eepoksestani. 

    Pysyväislinkki
  • Kevät innostaa polkijaa ja saa ajatukset liikkeeseen

    Onni on sitä, kun voi pyöräillä avohanskoin. Kosketus ympäröivään todellisuuteen muuttuu konkreettisemmaksi, ikään kuin tosioleva tulisi piirun verran lähemmäksi, kun yksi ylimääräinen kuorikerros jää pois. Keväällä todellisuus muuttuu, ja muutoksen aistii satulasta varmimmin, kun reitti kulkee metsäistä tietä lintukonsertin tahdissa.

    Tähän aikaan vuodesta ajatukseni yleensä suuntautuvat satulassa kesän pyöräretkeen. Syksyllä ehdin hahmotella runkosuunnitelmaa Itämeren kierroksesta itä-länsisuunnassa: Viipurin kautta Käkisalmeen ja Laatokan ympäri, ja sitten Pietarin kautta Novgorodiin ja edelleen Latviaan ja lautalla Ruotsin Nynäshamniin. Paluu Suomeen kulkisi Maarianhaminan ja Turun saariston kautta. Suunnitelmaani innoitti Istanbul-kirjan kirjoittaminen, kun oivalsin, kuinka paljon minulla on aukkoja Venäjän historian tuntemuksessa. Pitäisihän Novgorodissa käydä edes kerran.

    Toinen syy reittihahmotelmaan oli ajatus siitä, että voisin palata tarvittaessa suhteellisen nopeasti kotiin, sillä isäni kunto oli heikentynyt syksyllä. Vähän ennen joulua tilanne kuitenkin muuttui entisestään, ja sen jälkeen olen ollut odottavalla kannalla, voinko lähteä matkalle tänä kesänä ollenkaan.

    Välivuosi pyörävaeltamisessa ei sinänsä tunnu erityisen vaikealta ajatukselta, sillä Himalajan-reissun vahva anti kantaa yhä. Monen vuoden suunnittelun jälkeen toteutunut ”se iso matka” jätti tunteen, että olen päässyt päämäärääni ja että ihan hyvin voi vetää henkeä ja miettiä asioita uudesta näkökulmasta. Tähän lähestymiskulmaan on pakottanut isän tilanteen lisäksi myös poikkeuksellisen raskas yt-talvi, joka on muokannut suhtautumistani työhön. On aika arvioida uudestaan arjen koordinaatteja.

     Ja Himalaja-matka vie yhä ajatuksiani. Pyrin siihen, että jaksaisin ainakin vielä tämän yhden matkan vääntää myös kirjaksi saakka. Vuosi/kirja-tahti työn ohessa on ollut raskas rasti, ja seitsemän matkakirjan jälkeen voisi pitää tauon kirjoittamisessa, ja varmaan pitäisinkin saman tien, ellei juuri tuo Himalaja-matka olisi purkamatta. Himalajalta on lisäksi tuomisina 30 tuntia raakavideota, joita olen kahlannut viime viikkoina läpi. Ja into kasvaa niistäkin, sillä otokset onnistuivat oletettua paremmin. Hetkittäin pelkkä katselu on huimannut, ja olen ikään kuin itsekin jännittänyt, että kuinkakohan tässä mahtaa käydä, sillä paikoin meno on melko hurjaa. Videoiden työstämisen aikataulu on vielä avoin, eikä sekään ole selvää, miten ja millä alustalla niitä voisi julkaista. Mutta tiedossa on pyörämatkailun elämyksiä, sen voin luvata.

     Ja jos kesän matka jäisikin väliin, niin kyllä lähiseudulla riittää hienoja poljettavia reittejä kiitettävästi. Arkisissa maisemissa riittää voimauttavia polkuja, joilla voi työstää satulassa elämäntilannettaan. Jaksan yhä mielessäni kiitellä arkkitehti Bertel Jungia, joka vuonna 1914 laati suunnitelman Helsingin Keskuspuistosta. Vuosittain poljen Keskuspuistoa edestakaisin yli 3 000 kilometriä, eikä mitään kyllästymisen merkkejä ole havaittavissa. Ja ehkä tänä kesänä poikkean aiempaa useammin myös Porvoon suunnalle.

    ------

    Olen tavattavissa Kierrätystehdas-tapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaan pihalla Helsingin Polkupyöräilijöiden teltassa la-su 25.-26.4. klo 10-17.

    Pysyväislinkki