Luonnonkivillä parhaat löylyt

Saunominen ei jätä suomalaisia kylmäksi. Saunan sydän on kiukaassa, joten ei ole sama, millä kivillä kiuas lämpenee. – Tai testin perusteella yllättäen, millaiset kivet kiuasta koristavat. Kauneimmat kivet veivät voiton kiuaskivitestissä.

Löylyn maailmanmestaruuskisojen 2010 voittaja Ilkka Pöyhiä (kuvassa vasemmalla) ja toiseksi tullut Jarmo Nylund (kesk.) Joutsenosta sekä vuoden 2006 kakkonen Reijo Juopperi (oik.) Imatralta hikoilivat saunassa viiden erilaisen kiuaskivityypin kanssa elokuun lopusta joulukuun alkuun. Näin kutakin kivityyppiä ennätettiin testata muutama viikko kolmen kuukauden aikana. Kiviä hiostettiin sekä puu- että sähkökiukaissa.

Testivalmisteluihin Saimaassa kahlaten

Kaupasta haettiin tavallisimmat kivet ja niiden haastajaksi kerättiin Saimaan Hinkanrannasta luonnonkiviä. Löylymiehet nakuttelivat kiviä toisiinsa rantavedessä kahlaten ja erottelivat jyvät akanoista korvakuulolla. Kumeampi ääni paljasti heikon tai jo lohjenneen kiven, joka päätyi takaisin veteen.

Testikivistä kolme oli erityyppisiä oliviinidiabaasikiviä: perinteinen, pyöristetty ja lämpökäsitelty.

Perinteinen oliviinidiabaasi on yleisin kiuaskivi, jolla on hyvä lämmönvarauskyky.

Pyöristetty oliviinidiabaasi antaa pehmeät löylyt.

Lämpökäsitelty oliviinidiabaasi Eliitti on kuumennettu tuhannessa asteessa, mikä tekee siitä tavallista kiveä kestävämmän.

Keraaminen kivi Kerkes oli joukon ainoa keinokivi, jonka pitäisi kestää ainakin viisi kertaa tavallista kiveä kauemmin.

Luonnonkivi Saimaan rantavedestä on se perinteisistä perinteisin kiuaskivityyppi, jota käytettiin yleisesti ennen kaupallisia kiviä.

Kivien löylyominaisuuksien ohella arvioitiin niiden muotoa, väriä ja kestävyyttä.

Napakat löylyt vetosivat

Testisaunojat viihtyvät keskimääräistä kuumemmissa löylyissä, joten testissäkin pisteitä saivat kivet, joilla saatiin kuumat ja ”napakat” löylyt. Yhteispisteissä luomu oli valttia: perinteisistä perinteisin eli luonnonkivi löylytti kaupalliset merkit ja perinteinen oliviinidiabaasikin piti pintansa erikoiskivien rinnalla.

Perinteisten oliviinidiabaasikivien kestävyydessä oli kuitenkin selvä ero kiukaiden välillä. Pöyhiän puukiukaassa ne eivät tahtoneet kestää. Nylundin sähkökiukaassa ne taas toimivat hyvin.
- Miust tää oli siinä paras kivi kyllä, että se piti lämmön kaikista hyvästi ja lämpeni kaikista nopeimmin, Jarmo Nylund arvioi.

Kauneus on kerääjän käsissä

Saimaan oma kivi vei ehkä yllättäenkin kiuaskivitestin voiton. Sen kohdalla raavaat miehet herkistyivät moneen kertaan ihailemaan kivien muotoja ja erilaisia värejä. Molemmat asioita, joihin pääsi vaikuttamaan, kun oli itse kerännyt kivet. Kun ostaa kiviä kaupasta, tähän puoleen ei voi vaikuttaa: laatikossa kivet ovat samanvärisiä ja usein samankokoisiakin. Saunan lauteilla useimmiten kuitenkin tuijottaa kiuasta, joten on sillä väliä, mitä siellä katsoo!

- On se silmälle nätti ja kun se on vaaleeta ja erilaista kivee, värikästä, Juopperi kiteytti testaajien tunnot Saimaan kivestä.
Jokunen kivi meni kuitenkin keskeltä halki sähkökiukaassa, Pöyhiän kuumassa puukiukaassa useampikin. Mutta kivien kauneus ja tuoksu peittosivat tuon miinuksen.
- Jos olisi semmoinen kakkossauna, mitä harvoin lämmittäisi, niin tuommoiset laittaisin ilman muuta. Ei jokapäiväiseen käyttöön, Pöyhiä arveli nostalgisten löylyjen hurmassa.

Pyöristetty oliviinidiabaasi paras puukiukaassa

Pyöristetty oliviinidiabaasi sen sijaan antoi parhaat löylyt puukiukaassa, kun taas sähkökiukaassa kivet tuppasivat painumaan itsestään ja pakkasivat liian tiukkaan vastuksien väliin. Siitä seurasi ongelmia.
- Ilma ei kierrä siellä ja sit siin ossaa just käyä, et se poksahtellee halki, Juopperi esitteli pyöristetyn kiven puolikasta.

Eliitti ei ollut mainoksensa veroinen

Nimestään huolimatta testaajat eivät rankanneet kestäväksi mainostettua lämpökäsiteltyä Eliittiä kivien eliittiin, vaikka hyvät löylyt silläkin saatiin. Jo ostovaiheessa laatikossa rapisi murusia – ja käytössä niitä tuli vielä lisää.
- Murusta piti kyllä kiukaan pohjalta ottaa pois, kun kivet otti pois, Nylund kertoi.

Eikä kivien ulkonäkökään miellyttänyt.
- Tämä on vähän tämmöinen käytetynnäköinen, Juopperi totesi.

Kerkes oli ruma

Keraaminen kivi Kerkes taas ei murennut yhtään, mutta se ei hivellyt herrojen esteettistä silmää. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun vesi jätti vesitaskuihin valkoista kalkkia. Esitteen mukaan sen voisi pestä suolahapolla pois, mutta myöskään kiuaskivien peseminen suolahapolla ei ollut testaajien mieleen.

Sähkökiukaassa Kerkes ei tuottanut kovia löylyjä, kosteat ja pehmeät kyllä, jos sellaista arvostaisi. Puukiukaassakin se antoi hyvät löylyt vain kuumana.
- Heti, kun vähänkään jäähtyi, niin löyly oli vähän niin kuin viinin maussa, että viipyilevä, Pöyhiä kuittasi.

Testitulos

Hinta on kahden laatikon hinta, paitsi Kerkes-kivillä kolmenkymmenen kilon mukaan. Tuloksen perusteella ei kiuaskivistä toinna juuri maksaakaan!

Tiina Lappalainen, Kuningaskuluttaja, Yle Tutkiva asia