Mitä kissanruoka on syönyt?

Kissanruokien pakkausmerkinnät eivät avaudu maallikolle ihan hetkessä. Teksteissä on sellaisia kummajaisia kuin hehkutusjäännös ja teknologiset lisäaineet. Samaisia tekstejä on niin halpisruokapurkeissa kuin gourmet-pakkauksissa. Mutta onko väliä, kumpaa kissalleen syöttää?

Kissanruokamysteeriä oli selvittämässä Viljo, oranssi löytökissa Jokioisista. Eläinlääkäri Maarit Koli, kissanomistaja itsekin, tunnusti, etteivät kissanruokapurkkien tekstit ole selviä hänellekään.

- Rehutehtaalla on mitä ihmeellisempiä aineita, mitä ne lisäävät nykyään lemmikkien ruokiin. Siinä mennään paljon pieleen, kun kissanruokiin on nyt laitettu kaikenlaisia vihanneksia, vaikka kissa on klassinen lihansyöjä, Koli toteaa.

Hän arvelikin, että kissoilla nykyään paljon esiintyvät virtsatiesairaudet johtuisivat pitkälti siitä, että kissoja ruokitaan liian viljapitoisella ruoalla. Kissanruoan pitäisi siis olla mahdollisimman lihapitoista.

Hintaeroja kissanruoissa, vaikkapa Rainbow'n ja Latzin purkeissa, on, mutta onko sisällöissä oikeasti eroa? Koli epäili, että juuri halpisruoat olisi paljolti tehty viljasta.

- Varmaan yleensä on niin, että kun maksat enemmän, ruoka on laadukkaampaa. Ja kissat yleensä syövät kalliimpia ruokia paremmin, Koli totesi.

Kissanruokia siis käsitellään rehuina. Kissanrehuja ei kuitenkaan valmisteta Suomessa, joten niitä ei ole täällä myöskään tutkittu. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira valvoo kuitenkin rehujen maahantuontia.

Lain kirjain vaikeuttaa pakkaustekstejä

Eviran Rehujaoston esimies Tarja Root myöntää, että kissanruokapurkkien termistö voi olla vaikeaa, mutta vaikeaselkoisuus johtuu lainsäädännöstä. Vaikka etiketit ja pakkausmerkinnät ovat etupäässä kuluttajaa varten, ne palvelevat myös valvovaa viranomaista. Myös pakkausmerkintöjä säätelee lainsäädäntö. Pääsemme vihdoin myös mystisen hehkutusjäännöksen jäljille.

- Hehkutusjäännös on yksi osa rehua ja se kuvaa kivennäisaineiden määrää. Sitä ikään kuin tuhkaa, mikä jää jäljelle, jos tuote poltetaan, Root selvittää.

Tuhkaa ei siis kuitenkaan kissanruokaan laiteta. Jos raaka-aineista ei tule riittävästi kivennäisaineita, voidaan joitain kivennäisyhdisteitä lisätä rehuun.

Myös rehujen lisäaineista on tarkat säädökset. Lisäaineita on tuhansia, joten ne on jaettu useampaan luokkaan ja vielä niiden alla ryhmiin. Teknologisten lisäaineiden suurimpana ryhmänä ovat säilöntäaineet.

Kissanruoista ei saa esittää terveysväittämiä

Jos kissanruokamainoksessa houkutellaan ostamaan tuote, joka saa kissan turkin kiiltämään, niin metsään mennään. Terveysvaikutteisia eli funktionaalisia lemmikkien ruokia ei ole olemassa.

- Terveysvaikutteisia rehuja ei rehulainsäädäntö tunne samalla tavalla kuin elintarvikepuolella. Sen sijaan meillä on lainsäädäntöä rehuista, jotka on tarkoitettu johonkin erityiseen ravitsemukselliseen tarkoitukseen ja ne rehut hyväksytään EU-tasolla, Root selvitti.
Puhutaan siis erityisruokavalioista, esimerkiksi virtsakivien ehkäisyyn, jolloin valmistajan pitää tieteellisin tutkimuksin osoittaa rehun vaikutus.

- Tämä on tietysti markkinoinnissa ja mainonnassa ehkä haasteellista, koska tekisi mieli sanoa jotakin rehuista. Mutta ainoastaan niistä, jotka on luetteloitu erityisravinnoksi, voi väittää jotakin, Root täsmensi.

Kuluttajan on siis syytä olla tarkkana väittämä- ja markkinointiasioissa. Kaikkea, mitä mainonnassa sanotaan, ei ole arvioitu tieteellisen näytön pohjalta. Ylilyöntejä tapahtuu.

Mutta onko halpis- ja luksuskissanruoissa oikeasti ravitsemuksellisia eroja?

- Eroa ravintoainekoostumuksessa emme ole havainneet, Root paljastaa.

Lopulta kissa ratkaisee, mikä maistuu

Viljo-kissa sai lopulta itse valita, mikä kissanruoka maistui. Rainbown ja Latzin ruokien rinnalle lattialle laitettiin tarjolle Sheba. Hintaerojen lisäksi ainakin kissa haistoi makuerot: Rainbow 1,90 €/kg, Latz 2,75 €/kg ja Sheba 8,40 €/kg.

Viljo nuuhki tarkasti kaikki lautaset aloittaen Shebasta, mutta päätyi syömään Rainbowta ja jatkoi syömistä Latz-lautaselta. Sitten kissa siirtyi Sheba-lautaselle, mutta vain nuuhkaisi sitä ja purkkia ja lähti pois. Kallis ei siis aina myöskään maistu.

Tiina Lappalainen, Kuningaskuluttaja, Yle Tutkiva asia