Hyppää pääsisältöön

Jääräpää ja tunturiänkyrät

Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää-romaanissa cityvihreä latteliberaali muuttaa kunnanjohtajaksi lappilaiseen pieneen kuntaan. Kuntalain ulkoa osaava pilkunviilaaja ja uraohjus saa vastaansa herravihaiset tunturiänkyrät. Kuulostaako tutulta? Kauniaisista Kittilän kunnanjohtajaksi muuttanut Anna Mäkelähän juuri erotettiin virasta Levin hissikiistan takia.

Ja todellakin: Mikko-Pekka Heikkinen otti juuri Anna Mäkelän romaanin esikuvaksi. Pohjoisen elämää aiemminkin hersyvästi kuvanneelle kirjailijalle asetelma oli toki houkutteleva. Mutta sitä, että asetelma todellisuudessa johtaisi Anna Mäkelän erottamiseen, hän ei romaania kirjoittaessaan vielä tiennyt.

Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää
Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää. Johnny Kniga 2014 Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää Kuva: Johnny Kniga esikoiskirjailija,jääräpää,kirjailija,mikko-pekka heikkinen,viikon kirja

Jääräpää -romaanin Katja on entinen kettutyttö, joka rakastaa Kuntalakia ja järjestystä, mutta myös joogamatkoja Thaimaahan. Cityvihreä Katja ei suostu Muoniossa yksityisautoiluun, vaan kävelee maanteitä pitkin töihin ja kaipaa Helsingin metroa ja ratikoita. Katja rakastaa lattea, croissanteja ja mangoja ja kaipaa sivilisaation pariin.

Mäkelä oli ennen Kittilän kunnanjohtajuutta vihreä poliitikko Kauniaisista, entinen feministen Tulva-lehden päätoimittaja. Mäkelä tarttui tarjoukseen, kun Kittilän kunnanjohtajan virka vuonna 2010 tuli hakuun.

Marjut Tervola ja Anna Mäkelä sekä Mikko-Pekka Heikkinen
Marjut Tervola, Anna Mäkelä sekä Mikko-Pekka Heikkinen Suohpanterror -näyttelyssä Taidehallissa Marjut Tervola ja Anna Mäkelä sekä Mikko-Pekka Heikkinen Kuva: Yle/ Jenni Stammeier anna mäkelä,jääräpää,marjut tervola,mikko-pekka heikkinen,strada

Romaanissa kuntalakia pilkun tarkasti noudattava, talousjargonia suoltava uraohjus torjutaan heti: "tänne ei etelän "kärmes" pesiydy." Erityisesti Katjan appiukko Piera on hurja tapaus, joka yrittää savustaa ”lantalaisen” takaisin etelään. Mutta Mäkelän tapauksessa alku sujui kittiläläisten mukaan hyvin, ja vaikeudet alkoivat kasautua vasta vähitellen.

Lappilaisisännät vastustavat ennen kaikkea Katjan suunnittelemaa hiihtokeskusta Jääräpää-nimiselle tunturille. Juuri hiihtokeskus on kyseessä myös Anna Mäkelän erottamiseen johtaneessa kiistassa.

Mitä Anna Mäkelä ajatteli Katjan hahmosta? Entä miten kittiläläiset suhtautuvat asetelmaan?

Suohpanterror -juliste Taidehallin näyttelyssä 4.1.2015 asti.
Suohpanterror -juliste Taidehallin näyttelyssä 4.1.2015 asti Suohpanterror -juliste Taidehallin näyttelyssä 4.1.2015 asti. Kuva: Suohpanterror, Taidehalli suohpangiehta,suohpanterror,taidehalli,viimeinen taiteilijat näyttely

Kittiläläiset kunnanvaltuuston edustajat vaikenevat, eivätkä halunneet tätä juttua varten antaa haastattelua, sillä heidät on valtamedia käytännössä jo leimannut juuri sellaisiksi tunturiänkyröiksi, joita Heikkinen kirjassaan satiirisesti käsittelee. Kittilän kunnassa pitkään työskennellyt ja kunnan päätöksentekoa edelleen läheltä seuraava Reijo Paasirova on yksi niistä harvoista, jotka uskaltavat tulehtuneessa tilanteessa avata suunsa.

Paasirovan mielestä ongelmat ovat osittain juuri kirjan kliseissä: ”Kuntalaki kyllä osataan ulkoa, mutta se, missä ymmärrys puuttuu on kunnallispolitiikka. Eli se, miten asioita yhteisesti hoidetaan.” Valtuustossa ei Paasirovan mielestä ole "tunturiänkyröitä", vaan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät ole lainoppineita, vaan tavallisella maalaisjärjellä varustettuja. Paasirovan mukaan tällaisia "juntteja" löytyy ympäri Suomea jokaisesta pienemmästä kunnasta.

Mäkelä tulkitsee, että häntä ei olisi ehkä erotettu, jos olisi ollut kittiläläinen mies.

Paasirova kuitenkin muistuttaa, että Kittilä osoitti ennakkoluulottomuutensa valitessaan kauniaislaisen femininistin "joka oli vielä raskaanakin", vaikka vastassa olisi ollut kaksi korkeakoulutettua kittiläläistä mieshenkilöä. Luottamuspula kasvoi Paasirovan mukaan vähitellen, ja se oli lopulta molemminpuoleinen.

Jääräpäässä Heikkinen kuvaa vaimojaan hakkaavia lappilaismiehiä ronskin satiirisella otteella. Miehet lähtevät omille teilleen vaimoilleen ilmoittamatta, naisille ei juuri puhuta muutenkaan. Nyrkit heiluvat, jos vaimo ei tottele. Jääräpäässä pahoinpidellyt vaimot lyöttäytyvät yhteen aktivistiryhmäksi.

”Pohjoisessa one vaikea olla nainen ja johtaa. Miehet on ne, jotka määrää”, kertoo puolestaan Suohpanterrorin Jenni Laiti, jota haastattelin tätä nettijuttua varten. Laiti on pannut huvittuneena merkille, miten kittiläläiset on leimattu valtamediassa nyt samalla tavalla kuin yleensä saamelaisia - riitapukareiksi ja laista tietämättömiksi tomppeleiksi.

Marjut Tervola, Anna Mäkelä ja Mikko-Pekka Heikkinen
Marjut Tervola, Anna Mäkelä ja Mikko-Pekka Heikkinen Marjut Tervola, Anna Mäkelä ja Mikko-Pekka Heikkinen Kuva: Yle / Petri Heikkilä anna mäkelä,marjut tervola,mikko-pekka heikkinen

Jääräpään naisaktivistien toiminta muistuttaa Suohpanterrorista, joka tosin myös vastustaa muun muassa kaivoslakia. Ruotsin Jokimukassa asuva Laiti ei ollut loukkaantunut Heikkisen saamelaiskuvauksista, mutta harmittelee, että saamelaisia kirjailijoita on niin vähän, ja että saamelaisuuden kuvaukset jäävät suomalaiskirjailijoiden varaan. ”Siihen pitäisi löytää joku tasapaino. Saamelaisrunoilijoita kyllä on, mutta kirjailijoita vähemmän.”

Jääräpäässä on lopulta onnellinen loppu. Kuntaliitos vältetään vuokraamalla tarvittavia maita naapurikunnasta ja Asla ja Katja, jotka jo olivat eroamassa, päätyvät takaisin yhteen siitäkin huolimatta, että Katja paljastuu shamanismin muinoin hävittäneen papin jälkeläiseksi.

Kittilässä sotkua selvitellään poliisien kera vielä vuosia.

LUE LISÄÄ:

"Minut on erotettu Pohjois-Korean tyyliin", sanoo Anna Mäkelä. Lue lisää tästä Lapin Kansan artikkelista

Lue Seppo Puttosen arvostelu Jääräpää -romaanista tästä

Anna Mäkelä päätoimitti feministien Tulva -lehden ensimmäisen numeron.

Saamelaisaktivistiryhmä Suohpanterrorin taidetta Taidehallin Viimeinen taiteilijat -näyttelyssä oli esillä Taidehallissa tammikuun alkuun 2015 asti.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Anna Mäkelä sanoo, että kunnanvaltuusto on enemmistöpäätöksellä tehnyt häntä kohtaan jonkin rikoksen, jossa hän on asianomistaja.Voitaisiinko kunnanvaltuuston enemmistö tuomita siitä, että se käyttänyt kunnalliseen itsehallintoon kuuluvaa harkintavaltaa? Pohjois-Suomen hallinto-oikeus käsittelee Mäkelän ja toisen henkilön tekemää valitusta, onko kunnanvaltuuston päätös lainvastainen tai onko valtuusto ylittänyt toimivaltansa. Jos valtuuston enemmistö tuomittaisiin Mäkelän esittämän poliisitutkintapyynnön mukaisesti rikoksesta, kunnallisella itsehallinnolla ja edustuksellisella demokratialla ei olisi merkitystä. Voisiko kunnanjohtaja saada hankalan valtuuston jäsenet erotetuksi ja saada mieleisen valtuuston tilalle. Näitäkin kysymyksiä pitäisi arvioda eikä vain kuunnella kunnajohtajan kertomusta.

Lähettänyt käyttäjä

En tässä puutu Kittilän kunnan tapahtumisiin, sillä valtuuston tyhmästä päätöksestähän on tehty valituksia. Mietin vain, että miksi Strada antoi kittiläläisistä, niin nykyisistä kuin meistä monipaikkaisista täysin kummallisen kuvan. Olemme ikään kuin heimokulttuurista lähtöisin olevia, jotka juovat lattea ja syövät sushia vain etelässä tai korkeintaan Levillä. Kyllä kittiläläisissä - juuri näissä monipaikkaisissa - on paljon muutakin kuin se minkälaisia kunnan luottamushenkilöt ovat. Ymmärrän toki yleistyksen tarpeen, mutta faktan ja fiktion yhdistäminen kuten se tehtiin nhyt Stradassa ei ole kovin järkevää varsinkaan ilman kunnon taustoittamista. Eivät kaikki ole tunturiänkyröitä.

Lähettänyt käyttäjä

Kyllä tämä aikanaan selviää, oliko päätös tyhmä vai oikea....itse paikkakunnalla asuva, etelästä tullut, asioista hiukan tietävä, olen sitä mieltä, että päätös oli oikea, ratkaiskoon juristit aikanaan, oliko muotoseikat kaikilta osin kunnossa. Tuo nimim. Juristi oli nähnyt asiat aivan oikein. Ennenkaikkea luottamuspulaa kuvaa äänestyksen tulos 22-2.

  • Kuntavaalit 2017, puheenjohtajatentti.

    Onko sinun tasa-arvosi sama kuin minun tasa-arvoni?

    Kuntavaaliehdokkaiden puheet puhetaidon tutkijan puntarissa

    Maailma näyttää erilaiselta eri maailmankatsomuksista katseltuna. Tasa-arvo ei tarkoita samaa asiaa kokoomuksen, keskustan, vasemmiston tai feministisen puolueen ehdokkaille. Äänestäjä hämmentyy, kun ideologialtaan täysin vastakkaisten puolueiden ehdokkaat kertovat kannattavansa samoja asioita, vaikka perimmiltään sanojen sisältö onkin eri puolueille erilainen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • juha hurme kolumnistikuva

    Juha Hurme: Joutilaisuuden ylistys

    Lyö lossiksi, ole ihminen.

    Työn orjallinen palvominen on yksi aikamme karseimpia virheitä. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme joutilaisuuden asialla.

  • Kollaasi Teema(n)lauantaiden loppukevään 2017 ohjelmistosta.

    Rolling Stones, Nick Cave, Ella Fitzgerald, Kent, Coenin veljekset, Wong Kar-wai... Teeman loppukevään lauantai-illoissa on runsaasti musiikkia

    Teemalauantait ja musiikkidokumentit 29.4.–3.6.

    Vierivät kanavat eivät sammaloidu: Teemalauantait muuttavat kanavapaikalle 5 ja saavat seuraa musiikkidokumenteista. Joskus koko ilta on musiikkia, joskus dokumenttia ja elokuvaa, useimmiten kaikkea tätä. Uuden ajan avaa The Rolling Stones. Ohjelmistossa mm. Nick Cave: 20 000 päivää maan päällä, Coenin veljesten Inside Llewyn Davis, muoti- ja museomaailman kuvaus Toukokuun ensimmäinen maanantai, kaksiosainen dokumentti Kent-yhtyeen jäähyväisistä, dokumentti sata vuotta sitten syntyneestä Ella Fitzgeraldista, Shirley Clarken jazzklassikko Ornette: Made in America, Gene Tierney technicolor-väreissä... Entistä musiikkipitoisemmat lauantai-illat Teemalla alkavat jo kello 20.

  • Salatut museot

    Vetoomus pienten museoiden puolesta - niissä on menneisyys ja tulevaisuus!

    Mitä Minna Joenniemi oppi Salatuista museoista

    Onneksi muovikasseille ja lastenvaunuille on museonsa. Minna Joenniemi pääsi tapaamaan keräilijäpersoonia, joiden itse tehtyjä museoita ilman Suomi olisi tuhannesti tylsempi maa. Mutta miten näiden villien museoiden tulevaisuudessa käy? Virallisella museomaailmalla olisi aihetta ottaa niistä oppia.