Hyppää pääsisältöön

Jääräpää ja tunturiänkyrät

Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää-romaanissa cityvihreä latteliberaali muuttaa kunnanjohtajaksi lappilaiseen pieneen kuntaan. Kuntalain ulkoa osaava pilkunviilaaja ja uraohjus saa vastaansa herravihaiset tunturiänkyrät. Kuulostaako tutulta? Kauniaisista Kittilän kunnanjohtajaksi muuttanut Anna Mäkelähän juuri erotettiin virasta Levin hissikiistan takia.

Ja todellakin: Mikko-Pekka Heikkinen otti juuri Anna Mäkelän romaanin esikuvaksi. Pohjoisen elämää aiemminkin hersyvästi kuvanneelle kirjailijalle asetelma oli toki houkutteleva. Mutta sitä, että asetelma todellisuudessa johtaisi Anna Mäkelän erottamiseen, hän ei romaania kirjoittaessaan vielä tiennyt.

Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää
Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää. Johnny Kniga 2014 Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää Kuva: Johnny Kniga esikoiskirjailija,jääräpää,kirjailija,mikko-pekka heikkinen,viikon kirja

Jääräpää -romaanin Katja on entinen kettutyttö, joka rakastaa Kuntalakia ja järjestystä, mutta myös joogamatkoja Thaimaahan. Cityvihreä Katja ei suostu Muoniossa yksityisautoiluun, vaan kävelee maanteitä pitkin töihin ja kaipaa Helsingin metroa ja ratikoita. Katja rakastaa lattea, croissanteja ja mangoja ja kaipaa sivilisaation pariin.

Mäkelä oli ennen Kittilän kunnanjohtajuutta vihreä poliitikko Kauniaisista, entinen feministen Tulva-lehden päätoimittaja. Mäkelä tarttui tarjoukseen, kun Kittilän kunnanjohtajan virka vuonna 2010 tuli hakuun.

Marjut Tervola ja Anna Mäkelä sekä Mikko-Pekka Heikkinen
Marjut Tervola, Anna Mäkelä sekä Mikko-Pekka Heikkinen Suohpanterror -näyttelyssä Taidehallissa Marjut Tervola ja Anna Mäkelä sekä Mikko-Pekka Heikkinen Kuva: Yle/ Jenni Stammeier anna mäkelä,jääräpää,marjut tervola,mikko-pekka heikkinen,strada

Romaanissa kuntalakia pilkun tarkasti noudattava, talousjargonia suoltava uraohjus torjutaan heti: "tänne ei etelän "kärmes" pesiydy." Erityisesti Katjan appiukko Piera on hurja tapaus, joka yrittää savustaa ”lantalaisen” takaisin etelään. Mutta Mäkelän tapauksessa alku sujui kittiläläisten mukaan hyvin, ja vaikeudet alkoivat kasautua vasta vähitellen.

Lappilaisisännät vastustavat ennen kaikkea Katjan suunnittelemaa hiihtokeskusta Jääräpää-nimiselle tunturille. Juuri hiihtokeskus on kyseessä myös Anna Mäkelän erottamiseen johtaneessa kiistassa.

Mitä Anna Mäkelä ajatteli Katjan hahmosta? Entä miten kittiläläiset suhtautuvat asetelmaan?

Suohpanterror -juliste Taidehallin näyttelyssä 4.1.2015 asti.
Suohpanterror -juliste Taidehallin näyttelyssä 4.1.2015 asti Suohpanterror -juliste Taidehallin näyttelyssä 4.1.2015 asti. Kuva: Suohpanterror, Taidehalli suohpangiehta,suohpanterror,taidehalli,viimeinen taiteilijat näyttely

Kittiläläiset kunnanvaltuuston edustajat vaikenevat, eivätkä halunneet tätä juttua varten antaa haastattelua, sillä heidät on valtamedia käytännössä jo leimannut juuri sellaisiksi tunturiänkyröiksi, joita Heikkinen kirjassaan satiirisesti käsittelee. Kittilän kunnassa pitkään työskennellyt ja kunnan päätöksentekoa edelleen läheltä seuraava Reijo Paasirova on yksi niistä harvoista, jotka uskaltavat tulehtuneessa tilanteessa avata suunsa.

Paasirovan mielestä ongelmat ovat osittain juuri kirjan kliseissä: ”Kuntalaki kyllä osataan ulkoa, mutta se, missä ymmärrys puuttuu on kunnallispolitiikka. Eli se, miten asioita yhteisesti hoidetaan.” Valtuustossa ei Paasirovan mielestä ole "tunturiänkyröitä", vaan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät ole lainoppineita, vaan tavallisella maalaisjärjellä varustettuja. Paasirovan mukaan tällaisia "juntteja" löytyy ympäri Suomea jokaisesta pienemmästä kunnasta.

Mäkelä tulkitsee, että häntä ei olisi ehkä erotettu, jos olisi ollut kittiläläinen mies.

Paasirova kuitenkin muistuttaa, että Kittilä osoitti ennakkoluulottomuutensa valitessaan kauniaislaisen femininistin "joka oli vielä raskaanakin", vaikka vastassa olisi ollut kaksi korkeakoulutettua kittiläläistä mieshenkilöä. Luottamuspula kasvoi Paasirovan mukaan vähitellen, ja se oli lopulta molemminpuoleinen.

Jääräpäässä Heikkinen kuvaa vaimojaan hakkaavia lappilaismiehiä ronskin satiirisella otteella. Miehet lähtevät omille teilleen vaimoilleen ilmoittamatta, naisille ei juuri puhuta muutenkaan. Nyrkit heiluvat, jos vaimo ei tottele. Jääräpäässä pahoinpidellyt vaimot lyöttäytyvät yhteen aktivistiryhmäksi.

”Pohjoisessa one vaikea olla nainen ja johtaa. Miehet on ne, jotka määrää”, kertoo puolestaan Suohpanterrorin Jenni Laiti, jota haastattelin tätä nettijuttua varten. Laiti on pannut huvittuneena merkille, miten kittiläläiset on leimattu valtamediassa nyt samalla tavalla kuin yleensä saamelaisia - riitapukareiksi ja laista tietämättömiksi tomppeleiksi.

Marjut Tervola, Anna Mäkelä ja Mikko-Pekka Heikkinen
Marjut Tervola, Anna Mäkelä ja Mikko-Pekka Heikkinen Marjut Tervola, Anna Mäkelä ja Mikko-Pekka Heikkinen Kuva: Yle / Petri Heikkilä anna mäkelä,marjut tervola,mikko-pekka heikkinen

Jääräpään naisaktivistien toiminta muistuttaa Suohpanterrorista, joka tosin myös vastustaa muun muassa kaivoslakia. Ruotsin Jokimukassa asuva Laiti ei ollut loukkaantunut Heikkisen saamelaiskuvauksista, mutta harmittelee, että saamelaisia kirjailijoita on niin vähän, ja että saamelaisuuden kuvaukset jäävät suomalaiskirjailijoiden varaan. ”Siihen pitäisi löytää joku tasapaino. Saamelaisrunoilijoita kyllä on, mutta kirjailijoita vähemmän.”

Jääräpäässä on lopulta onnellinen loppu. Kuntaliitos vältetään vuokraamalla tarvittavia maita naapurikunnasta ja Asla ja Katja, jotka jo olivat eroamassa, päätyvät takaisin yhteen siitäkin huolimatta, että Katja paljastuu shamanismin muinoin hävittäneen papin jälkeläiseksi.

Kittilässä sotkua selvitellään poliisien kera vielä vuosia.

LUE LISÄÄ:

"Minut on erotettu Pohjois-Korean tyyliin", sanoo Anna Mäkelä. Lue lisää tästä Lapin Kansan artikkelista

Lue Seppo Puttosen arvostelu Jääräpää -romaanista tästä

Anna Mäkelä päätoimitti feministien Tulva -lehden ensimmäisen numeron.

Saamelaisaktivistiryhmä Suohpanterrorin taidetta Taidehallin Viimeinen taiteilijat -näyttelyssä oli esillä Taidehallissa tammikuun alkuun 2015 asti.

  • Runoilija Ville Luoma-aho

    Miksi tuhlata aikaa proosaan, kysyy runoilija V. S. Luoma-aho

    Tanssiva karhu -ehdokas

    Kirjailija Ville Luoma-aho ei ole varma, kirjoittaako hän runoutta. Joka tapauksessa hänen teoksensa Mantra on nyt Ylen runouskilpailun ehdokkaana. Jyväskyläläinen Ville Luoma-aho (s. 1984) on kustantamo Poesian kirjailijoita. Varminta lienee puhua kirjailijasta eikä runoilijasta, sillä Luoma-aho ei ole kirjallisten raja-aitojen ystävä.

  • Kolme suomuorakas -sientä

    Panetko painoa sanalle?

    Painotus jäsentää puhetta ja vaikuttaa myös merkitykseen.

    Suomuorakas, tuo syysmetsien sienikaunokainen, on meidän perheessä suo muo rakas - ihan tietoisesti, koska se kuulostaa hauskalta siten lausuttuna. Sanan väärin painottaminen voi toisinaan aiheuttaa vakavampiakin väärinymmärryksiä.

  • Egotrippi Rauhassa-sarjassa

    Pikakirjoituksen mysteeri

    Huhut pikakirjoituksen kuolemasta ovat liioiteltuja

    Minua on aina kiehtonut pikakirjoitus. Kynä lentää paperilla puhevauhtia – nopeamminkin. Samalla olen ihmetellyt, miksi kirjoitetaan ollenkaan muulla kuin kaikkein nopeimmalla tavalla.

  • Runoilija Tiina Lehikoinen

    Muistisairautta käsittelevä Multa on Tiina Lehikoisen henkilökohtaisin kirja

    Teos on Tanssiva karhu -ehdokas

    Muistisairautta on luontevampaa käsitellä runoudessa kuin proosassa, väittää Tiina Lehikoinen. Hänen Multa-teoksensa on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouskilpailussa. Tamperelaisen Tiina Lehikoisen runoteos Multa on sekä "multa sulle, minulta sinulle" että kirja mullasta, maasta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Teos Mona Hatoumi Kiasma

    Kuusi syytä rakastaa museoita ja yksi syy vihata niitä

    Merkintöjä matkalta Kohti tulevaisuuden museota

    Kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi todisti monia rakkauden hetkiä ja yhden vihanpurkauksen tehdessään dokumenttia Kohti tulevaisuuden museota. Millaisia myötä- ja vastamäkiä museoilla on tulevaisuudessa edessään?

  • Runoilija Ville Luoma-aho

    Miksi tuhlata aikaa proosaan, kysyy runoilija V. S. Luoma-aho

    Tanssiva karhu -ehdokas

    Kirjailija Ville Luoma-aho ei ole varma, kirjoittaako hän runoutta. Joka tapauksessa hänen teoksensa Mantra on nyt Ylen runouskilpailun ehdokkaana. Jyväskyläläinen Ville Luoma-aho (s. 1984) on kustantamo Poesian kirjailijoita. Varminta lienee puhua kirjailijasta eikä runoilijasta, sillä Luoma-aho ei ole kirjallisten raja-aitojen ystävä.

  • Ihmisiä väestösuojassa

    Tulevaisuuden museomatka karuun kilpailuyhteiskuntaan

    Museokäynti voi tarjota matkan tulevaisuuteen

    Elävä arkisto osallistuu Teeman museoviikkoon tarjoamalla kuvitteellisen museokäynnin, joka kertoo paremmasta tulevaisuudesta. Sukellamme myös Hämeen linnan värikkääseen ja veriseenkin historiaan. Ohjelmapaketti televisiossa: Maanantaina 22.5. klo 12.00 Torstaina 25.5. klo 23.05 Perjantaina 26.5.