Hyppää pääsisältöön

Ilman kirjaa on kurjaa

Juha Hurme
Juha Hurme Kuva: Yle/Jyrki Valkama juha hurme

Minut pyydettiin kouluun, vieläpä samaan kouluun, jota itse kävin 1970-luvulla, puhumaan ysiluokkalaisille, miksi joskus mahdollisesti kannattaisi ehkä lukea kirja. Kehitin kymmenkohtaisen ohjelman, jonka esitän myös teille.

Yksi. Maailma on todellinen, pallo pyörii ja ihmiset heräilevät sitä mukaa, kun planeetan poski kääntyy aurinkoa kohden. Kaikki luulevat olevansa normaaleja ja ymmärtävät elinpiiriään. Yli seitsemän miljardin normaalin ihmisen systeemi on kuitenkin monimutkainen, ennakkoluuloille, väärinkäsityksille ja konflikteille altis.

Me asumme kielessä

Kieli yhdistää ihmiset luontoon, toisiinsa ja menneisiin ihmisiin. Kielen kautta rakentuu tulevaisuus. Me asumme kielessä. Siksi kannattaa lukea kirja.

Kaksi. Oma kieli on perusta vieraiden kielien oppimiselle. Kivijalka. Lue suomenkielinen kirja ja opit kaikkia kieliä.

Kolme. Lukeminen on retkeilyä, ilmaista hupia. Kirjan kautta pääset kuviin, ääniin, kehoon, muihin maihin, avaruuteen, menneeseen ja tulevaan. Kirja on mielikuvitusvyöry, tutkimusretki myös fantasian alueelle, semmoiseen, mitä ei ollenkaan olekaan. Paitsi että onpas.

Neljä. Maailma on muuttunut kuvapinnoiksi. Taskut ovat täynnä elokuvateattereita. Kirjaa tarvitaan elokuvan, television ja muun kaksiulotteisen, liikkuvan kuvan oheen. Kuvakerronta on kaikissa ansioissaan ja merkittävässä taiteellisessa potentiaalissaan lukitumpi systeemi. 28 harakanvarvasta on abstraktion ihme. Niillä pystyy kuvaamaan kaiken mitä on ja myös valtavasti sellaista, mitä ei ole.

Lukija kuvittaa itse aktiivisena toimijana, kanssataiteilijana, ja tämä on kuntoilua aivoille. Kirja on mäki, kiivetessä tulee hiki, mutta näköalat avartuvat.

Lukeminen on tehokkainta treeniä, kun suunnistetaan ihmisiksi ja ihmisinä.

Viisi. Me elämme yhden ainokaisen kerran. Siispä on syytä viihtyä tässä maailmassa, saada siitä ote, toimia, tehdä todellisuutta. On löydettävä oma reitti ja tehtävä. Kirja on kartta. Lukeminen on tehokkainta treeniä, kun suunnistetaan ihmisiksi ja ihmisinä.

Kuusi. Hyvä kirja kolahtaa sisimpääsi. Löydät siitä itsesi. Lukija lukee kirjasta itseään ja oppii uutta. Ja kun ”minä” muuttuu, maailma muuttuu, moniarvoisempaan ja ymmärrettävämpään suuntaan.

Seitsemän. Pelailu ja villi viestintä sosiaalisessa mediassa ovat luovaa lukemista ja kirjoittamista. Niistä on vain pieni askel kirjallisuuteen. Lukemalla kirjan kohennat asemiasi SOMEssa, sinusta tulee pitelemätön peto pikaviestinnän kiihtyen laajenevissa kehissä.

Kahdeksan. Internet on raju ja merkittävä superkytkentä ja globaali informaatiopankki. Sen ansiot ovat kiistämättömät. Netti sisältää tärkeän tiedon ohella tietyn prosentin kammottavaa sumutusta, yllytystä, propagandaa ja huuhaata. Luulot ja ennakkoluulot ovat kaiken hyvän elämän uhka. Kirjallinen sivistys opettaa kriittiseen arvioon.

Yhdeksän. Kaikki luulevat olevansa normaaleja, kuten kohdassa yksi mainittiin. Maailmankirjallisuus osoittaa, että kaikkien aikojen kaikki ihmiset ovat erittäin kummallisia. Jokainen on hullu omalla tavallaan. Sillä tavalla ihmiset ovat ihanan samanlaisia ja –arvoisia otuksia.

Kymmenen. Kahdelle jalalle nousseilla hominideillä meni pari miljoonaa vuotta kehittyä nykyihmisiksi. Nykyihminen askarteli satatuhatta vuotta oppiakseen kirjoittamaan. Taito keksittiin 5000 vuotta sitten.

Kirjoituksessa on raakaa, räjähtävää kirjapainovoimaa ja liikkeelletyöntövoimaa.

Vain 5000 vaivaista vuotta sitten. Silloin alkoi tapahtua ja yhä tapahtuu. Kirjoituksessa on raakaa, räjähtävää kirjapainovoimaa ja liikkeelletyöntövoimaa. Pysy kehityksessä mukana, opettele lukemaan, lue kirja.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

En voisi olla enemmän samaa mieltä.Ajattelin vain sitä kuinka moni nykyään jaksaa lukea listasi loppuun asti? Puhumattakaan siitä kuinka moni ymmärtää sen? Tätä takkutukkaista aineellisen hyvän perässä juoksevaa kansaa eivät perustelut paljoakaan taida kiinnostaa... Monet uskovat teknisen kehityksen luovan hyvinvointia,unohdetaan kulttuurilliseen kehitykseen kuuluvat muut asiat jotka yleensä liitetään historiaan ja jotka nykyinen koululaitoskin osittain katsoo tarpeettomaksi.Tämänhetkinen yleissivistys ja/tai ainakin sen ymmärtäminen lienevät ajalta ennen puustaputoamista.Jos ei tunne historiaa,ei voi ymmärtää tulevaisuutta.Puhumattakaan lehtien uutisoinnin tasosta joka ilmiselvästi palvelee poikkeuksetta omistajaansa tai tämän edustamia tahoja.Kyllä,sanoisin että lintukodot ovat kuolleet,ja niin teemme pia me muutkin.

Lähettänyt käyttäjä

Hurmeen kymmenen kohtaa ovat täyttä asiaa. Jörn Donner taannoin kiteytti asian oivallisesti: Lukeminen kannattaa aina. Kun suomen kieli muuttuu koko ajan (ja valitettavasti köyhempään suuntaan, kielemme sanarikkaus on kuihtumassa uusien, modernien lainajohdannaisten myötä), on kirjojen lukeminen entistä suositeltavampaa. Kirjoissa kielemme voi hyvin ja se on herkullista ja sivistynyttä. Samaa ei voi sanoa nykypäivän puhekielestä, joka on etenkin nuorison keskuudessa muuttunut löyhäksi ja mielikuvituksettomaksi. Kirjoissa suomen kieli soi!

Lähettänyt käyttäjä

Todella hyvä kirjoitus, täyttä asiaa! Mutta jos asian haluaa saada niille ysiluokkalaisille perille, niin ei varmaan kannata käyttää noin paljoa sivistyssanoja, ne heittää hanskat tiskiin ensimmäisen kohdalla.

Lähettänyt käyttäjä

Samaa mieltä, monet nuoret ei osaa, koska vanhemmatkaaan ei osaa. Tai kyllä moni osaa, mutta ihan muita asioita. Moni osaa pelata erilaisia pelikoneita, käyttää tietokonetta, osaa filmata ja valokuvata, osaa käyttää laitteita ja vehkeitä, osaa viestiä todella nopeasti, osaa hakea tietoa, mutta monille vanhemmallekin on täysin tuntematon eräs asia, jota ei ole kouluisssa opetettu riittävästi - se on kulttuuri- ja taidehistoria.
Sen merkitystä ei ymmärretä; sille ei osata antaa sille kuuluvaa arvoa opetuksessa.

Kuitenkin sitä yhteiskunta eniten tarvitsisi tälläkin hetkellä, kun luku- ja kirjoitustaito ja kaikenlainen historian tietämys vähenee yhteiskunnassa, jossa pohditaan tulevaisuuden uusia teknologioita. Opetusta olisi tarvittu paljon enemmän peruskoulussa, joka tuli ja romutti mm. oppikoulut, jossa ko. aineella oli paljon enemmän arvoa ja oppilaat ymmärsivät sen merkityksenkin. Peruskoulujen opetusohjelmiin tarvitaan enemmän ko. oppiainetta, ja sen tarpeellisuutta on selitettävä myös oppilaille, jotta motivaatio opiskeluun löytyy. Opiskelusta on vain ja ainoastaan hyötyä tulevaisuudessa.

Lähettänyt käyttäjä

>>Näyttikin siltä, että osalle opiskelijoista taidehistoriallisista teemoista keskustelu oli helpompaa, kun keskustelun saattoi ankkuroida omaan visuaaliseen tuotokseen. Opiskelijat kykenivät kuvallisissa tehtävissään hyödyntämään ja soveltamaan taidehistoriaa sekä muodostamaan siitä omia näkemyksiä. Kuvan tekemisen tehtävät lisäsivät selkeästi käsiteltävien teemojen reflektointia ja tarkensivat lähtökohtana olevien teosten lukemista.>>

Tarvitaan sekä tekstiä että kuvia oppimis- ja opetusmenetelmiin ja oppilaiden tuotoksiin ja paljon monenlaista osallistamista. Lukemisella ja tekstin tuottamisella on suuri merkitys. Samaa tietoa ja opetusta tarvitaan peruskouluihin sekä opettajille että koulujen oppilaille heidän ymmärrykseen menevällä tavalla tietenkin, myös ammattiopistoihin.

Yksi tutkimuslinkki asiasta alla, peruskouluihin samaa opetusta jotenkin yksinkertaistettuna, toiv.joku muokkaa tekstin myös opettajille ja vanhemmille luettavaksi, jos eivät jaksa lukea....sama koskee oppilaita:

http://tahiti.fi/04-2014/tieteelliset-artikkelit/taidehistoria-muuttuu-%E2%80%93-muuttuuko-taidehistorian-opetus-kokeilu-kuvan-tekemisesta-taidehistorian-opetusmenetelmana/

Lähettänyt käyttäjä

Juha Hurmeen kymmenen teesiä olivat hieno kokonaisuus, itsessäänkin taideteos.Uskon että nuoret ihmiset juuri koulussa kyllä pysähtyvät ja lukevat ja jos saavat keskustella ja valita itselleen läheiset ajatukset ja mahdolliset vastalauseet, siis jos saavat siihen aikaa ja hiukankin innostuksen virittämistä. Olen itse kuullut koulun aloittamien henkilökohtaisten lukulistojen alakoulusta lähtien tuottavan oikein hyviä tuloksia ja lukuintoa. Kiitos. Ja Mikko tietenkin osuu oikeaan ainakin viimeisessä sivulauseessa.

Lähettänyt käyttäjä

Niin,taisin innostua ja hieman ns.laventaa aihetta.Haluan kuitenkin tehdä selväksi,että Juhan teesit ovat parasta mitä olen lukenut viimeiseen 50 vuoteen.Olen aina elänyt "kirjallisesti" ja ja olen naimisissa kirjastojen kanssa (yhden niistä jopa kirjaimellisesti,jos asian näin voisi luonnehtia).Viime aikojen kouluopetuksen tason huononeminen ja kaikessa kirjallisessa tuotannossa nykyään esiintyvät lähes käsittämättömät virheet sekä tämän ajan puhekielen muuttuminen jopa käsittämättömäksi huolestuttavat.Itse katson eläneeni lukemisen kautta monta muutakin elämää,kuin vain tämän omani joka onkin kulunut varsin raskaissa ruumiillisissa töissä.Ylilyöntini siis johtuvat pelosta,että nuoria ei enää haluta opettaa lukemaan ja kirjoittamaan....

Lähettänyt käyttäjä

1. Kaikki eivät luule olevansa normaaleja. Suuri osa ennakkoluuloistamme, väärinkäsityksistämme ja konflikteistamme johtuu parista arvolatautuneesta antiikkiteoksesta.
2. Oman kielen voi oppia ilman suomenkielistä kirjaakin, mutta uskon väitteesi takana olevan ajatus, johon voin yhtyä. Kirjallisuuteen tutustuminen on toki kielellisesti avartavaa, I'll give you that.
3. Totta, mutta voit korvata kirja-sanan vaikka sarjakuvalla tai elokuvalla, joten perustelu ei ole täysin uniikki.
4. Tässä tulee esille tärkein perustelu, nimittäin kirjan stimuloiva vaikutus. Oikeastaan haluaisin tarkentaa, että kunnia kuuluu hyvin kirjoitetulle tekstille, ja että kovakantinen opus ei ole sellaisen tekstin ainut formaatti.
5. Melkoinen väite. Miksi juuri kirja on tehokkainta treeniä?
6. Hyvä mikä vaan kolahtaa sisimpääsi. Uuttakin voi oppia vaikka mistä. Ihminen voi muuttua mihin suuntaan vain, eikä kirja ole tae muutoksesta parempaan. Positiivisen kuuloisia, mutta painottomia sanoja.
7. Uskaltaisin väittää, että arkipäiväinen pikaviestintä on valovuosien päässä kirjallisesta kielitaidosta. Jälkimmäinenkin väitteesi jäi kaipaamaan perusteluja, vaikka löydänkin siitä hieman samaa pohjaa oman näkemykseni kanssa.
8. Toisin kuin perustelustasi voisi ymmärtää, kirjallisuus ei ole missään määrin eristyksissä kusetuksesta, huuhaasta ja propagandasta. On kirjoja, jotka ovat etäännyttäneet lukijansa lopullisesti kriittisestä analyysista.
9. Tehdään kompromissi ja sovitaan, että suurin osa ihmisistä luulee olevansa normaaleja.
10. Tämä oli jo niin lähellä TV-Shopin mainospuhetta, että luulen, että halusit vain saada kymmenen täyteen.

Mielestäni et tee palvelusta kirjallisuudelle höyhenenkevyillä korusanoilla, kun niiden sijasta voisi esittää oikeitakin perusteluja. Kertoisit enemmän siitä, miten kirjat stimuloi lukijaansa täysin uniikilla tavalla, tai miten kirjallisuus vaikuttaa kieliopin kehittymiseen.

Lähettänyt käyttäjä

Kirjat ovat yliarvostettuja ... Kyllä, ne kehittävät mielikuvitusta, mutta muuten ne eivät eroa juuri TV-sarjoista.

Kirja ei ole mikään taikavarpu, joka tekee ihmisestä kiinnostuneen maailmasta. Taikavarvun pitää koskettaa ennen kuin kirjaan tarttuu... ja kiinnostuneet ihmiset kuitenkin menevät todennäköisemmin esim. pajalle kuin kirjastoon.

Pahimmillaan tämä teksti toimii perusteluna jonkun kirjaintoilevan äikän opettajan vaatimukselle lukea jokin paksu klassikko ... Se tuhoaa lopullisesti ajatuksen, että proosan lukeminen voisi olla kivaa... ammattikirjallisuutta tuskin lasketaan tässä yhteidessä kirjallisuudeksi.

... Hupaisaa on, että vaikka kirjojen lukeminen tuntuu olevan kauhean tärkeää "tekemistä, on siitä kirjoitettu suhteettoman vähän.

Lähettänyt käyttäjä

Jos näen jonkun - vieläpä nuoreksi luokiteltavan henkilön - lukevan ihka aitoa kirjaa jossain julkisessa liikennevälineessä tai vaikkapa kahvilassa, annan tälle henkilölle hiljaiset aplodit. Toki kirjoja on kaikenlaisia, huuhaata mahtuu joukkoon tummaan, mutta lukeminen todellakin kannattaa aina.

Kirjan lukeminen on omakohtaisen kokemukseni perusteella vähintäänkin sata kertaa stimuloivampaa touhua aivoille kuin esim. television toljottaminen. TV:n äärellä ihminen passivoituu kovin helposti, kun taas kirjan lukeminen on erittäin aktiivista tekemistä. Mieli raksuttaa, tekee töitä, mutta lepää silti samalla.

Ongelma onkin se, että tänä päivänä liian moni ihminen on antautunut oravanpyörän ja kiireen edessä, jolloin ei löydy riittävää kärsivällisyyttä kirjan lukemiseen. Liikaa tekstiä tähän chattailun täyteiseen maailmaan. Kirja auttaa pois kiireestä ja stressistä, paremmin kuin elokuva tms. Kokeile, jos et usko.

Lähettänyt käyttäjä

..että lukekaa runoja, kaikenlaista runoutta. Lyhyttäkin proosaa, aforismeja, mietelauseita, ajatelmia, lapsille loruja, lyhyitä satuja, kaikkea.. jne.. Kirjoissa, romaaneissa kerrotaan tarinaa kunnolla, kuvaillen sanoilla myös ympäristöä, eri tunteita, kokemuksia, elämyksiä, jolloin se sanavarasto karttuu. Mikään filmi ei pysty siihen opetustyöhön. ja jos jotain sanaa ei ole, niin kuinka se tulisikaan? Ensin kannattaa lukea romaani ja sitten katsoa elokuva, usein se on pettymys. Toki poikkeuksiakin on, mutta harvemmin.

Mitään ei uskota ennen kuin kokeillaan (koululaiset peruskouluissa on saatava lukemaan enemmän... kaikkea, myös käsikirjoituksia)

Lähettänyt käyttäjä

Minulla on sellainen ongelma lukemisen kanssa, että en keksi enää uutta lukemista koska muka kelpuutan ainoastaan yleisesti aikoinaan korkeakirjallisuudeksi todetut tekijät/teokset listalleni. En siis osaa löytää uusista kirjoista niitä tulevia suurteoksia, vaan joudun odottelemaan varmaan vuosikausia ennen kuin tämä ajassa tapahtuva jyvä-akana-erottelu on käyty läpi ja pääsen poimimaan seuraavat Linnat, Salamat, Meret, Kivet jne. talteen.

Toinen ongelma on että suurehkon kaupungin pääkirjastossa alkavat hyllystä kadota kirjat. Uusia painoksia ei oteta eikä tilaakaan ole enää (Käännöskirjallisuus ja DVD:t?), vai mistä johtuu ettei hyllystä voi käteensä poimia Matti Pulkkisen 'Ja pesäpuu itki' tai Jouko Turkan 'Aiheita'. Mistä noita mieltä muuttavia teoksia voi enää saada kerrattavakseen? Tai kuka niitä nykyään tekee?

Lähettänyt käyttäjä

tl;dr

Lähettänyt käyttäjä

Tapasin vuosia sitten buddhalaismunkin, joka sanoi että ainoa "kirja" joka kannattaa lukea on oma sydämesi.
Itse liikun paljon luonnossa, ja hienointa siinä on juuri se, kun pää tyhjenee turhista tai jopa kaikista ajatuksista. Siinä unohtaa itsensä, ja on aidosti yhteydessä ympäristöönsä.

Lähettänyt käyttäjä

Eräs takavuosien taiteilija muotoili asian erään oppikirjan esipuheessa näin: "Kaikista ei ole kaikkeen." Jos siis keskivertojampan aivokapasiteetti riittää tasan somen selaamiseen ja kuvien katseluun (tämä vaihe saavutetaan noin kaksivuotiaana, vai kuinka?), älä sitten lue. Mutta luoja varjelkoon näitä valopäitä koskaan etenemästä kansakunnan päättäviin asemiin.

Lähettänyt käyttäjä

Olen iloinen sekä onnellinen siitä että olet uskaltautunut puhumaan ääneen tärkeästä asiasta. Mahtavana kirjailijana, ajattelijana sekä ohjaajana avaat osuvasti ja tarkasti tälläkertaa sanottavaasi jälkipolville. Lämmin kiitos tästä, ja kaikkea hyvää jatkoonkin. Me saamme paljon ajateltavaa tuosta listastasi. Sinun kaltaisia miehiä, ihmisiä tarvitaan eikä heitä ole liiaksi, joten pidäppä lippu korkealla missä äänettä kuljetkin

  • Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan henkilöt Varpu (Linnea Skog) ja Siru (Paula Vesala) henkilöauton etupenkillä.

    Oscar-ehdokas Selma Vilhusen ensimmäinen pitkä elokuva tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa tänä iltana

    Tyttö nimeltä varpu tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa

    Paula Vesalan tähdittämä Tyttö nimeltä Varpu on yksi Jussi-gaalan ennakkosuosikeista tänä iltana. Isättömyydestä ja yksinhuoltajan arjesta kertova elokuva on ehdokas kymmenessä kategoriassa. Oscar-ehdokkaanakin ollut käsikirjoittaja-ohjaaja Selma Vilhunen kertoi Ylen Tähtihetkessä syyskuussa, että tarinassa on paljon hänen omia kokemuksiaan.

  • Lomamatka 80-luvulle reunion kokouksessa Laila ja Jane pitelevät korviaan.

    Juntti, Hörhö ja Pöljä

    Erikoisen paikannimen takana on tarina

    Asutko paikkakunnalla, jonka nimeä et kehtaa kertoa? Vai oletko erityisen ylpeä persoonallisesta ja mieleen jäävästä kotipaikkakuntasi nimestä?

  • Iskelmälaulaja valoa vasten.

    Saako biisin nimi johtaa harhaan?

    Mitä nimen pitäisi kertoa sävellyksestä?

    Cheek ja Elastinen joutuivat viime vuoden lopulla selittelemään yhteisen Sinuhe-biisinsä nimeä. Hämmennystä herätti, ettei Sinuhea mainita kappaleessa kertaakaan, eikä siinä liioin liikuta Egyptissä.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Näyttelijä, professori Elina Knihtilä

    Mä olen puhunut teille ihan paskaa!

    Professori Knihtilä sai itsensä kiinni jeesustelusta.

    Paluu näyttämölle yli kahden vuoden jälkeen sai Elina Knihtilän ymmärtämään, että hän oli jeesustellut opiskelijoilleen. Professuuri Teatterikorkeakoulussa on näköalapaikka, jossa tulee koko ajan haastetuksi.

  • Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan henkilöt Varpu (Linnea Skog) ja Siru (Paula Vesala) henkilöauton etupenkillä.

    Oscar-ehdokas Selma Vilhusen ensimmäinen pitkä elokuva tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa tänä iltana

    Tyttö nimeltä varpu tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa

    Paula Vesalan tähdittämä Tyttö nimeltä Varpu on yksi Jussi-gaalan ennakkosuosikeista tänä iltana. Isättömyydestä ja yksinhuoltajan arjesta kertova elokuva on ehdokas kymmenessä kategoriassa. Oscar-ehdokkaanakin ollut käsikirjoittaja-ohjaaja Selma Vilhunen kertoi Ylen Tähtihetkessä syyskuussa, että tarinassa on paljon hänen omia kokemuksiaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.