Hyppää pääsisältöön

Puumalan sointitaide välittyy Anna Liisa -oopperan taltioinnissa

Veli-Matti Puumalan ooppera Anna Liisa on kulkenut mutkallisen tien ideasta tilauksen kautta peruuntumiseen, kantaesitykseen ja viimein uudelle levylle. Tie kannatti kulkea ja levy kannatti tehdä; punnittu taltiointi avaa teoksen uudella tavalla, soinnikkaammin ja tarkemmin.

Anna Liisa / Puumala
Anna Liisa / Puumala uudet levyt

Anna Liisa perustuu Minna Canthin klassikkonäytelmään, joka moniulotteisesti mutta vankasti ruotii naisen asemaa, yhteiskunnan jähmeyttä, yksilön vastuuta ja syyllisyyttä. Arvosteluissa Puumalan itsensä muokkaamaa librettoa kehuttiin lujaksi, mutta levyllä se tuntuu teoksen heikoimmalta lenkiltä. Ilman näyttämötapahtumien tukea Puumalan modernistinen sävelkieli ei sovi yhteen agraarisen vuoropuhelun kanssa, etenkään pitkissä resitatiivijaksoissa.

Muilta osin ooppera toimii levyllä loistavasti. Tapiola Sinfonietta ja Ondinen äänitystiimi ovat tehneet niin hyvää työtä, että Puumalan musiikin yksityiskohtainen ilmaisuvoima nousee pääosaan. Puumala on höystänyt musiikin dramaturgiaa tarkkaan punnituilla, sopivan vieraantuneilla kansanmusiikkiviitteillä, joiden sointi iskee levyllä vielä paremmin kuin livenä.

Etnotehoja Puumala käyttää myös mustalaisnainen Husson roolissa. Sanna Kurki-Suonion kansanmusiikki-ilmaisu on saatu levytyksessä toimimaan hyvin yhteen oopperaäänten kanssa. Muutenkin taltiointi korostaa roolituksen sopivuutta. Jorma Hynninen jäykkäniskaisena isänä, Juha Hostikka hölmönä sulhasena ja Ville Rusanen renkinousukkaana tekevät osuvat roolityöt. Helena Juntunen laulaa pääroolin varmalla, kauniilla sopraanolla, mutta suoraviivaisesti. Niin lienee tarkoitus - Anna Liisa ei näytelmässäkään tunteile vaan toimii. Erityiskiitokset ansaitsee Helsingin Kamarikuoro, joka paheksuu ja juoruilee pelottavan osuvasti.

Kannattaa siis hankkia tämä levy. Saatte huomata, että vaikka Veli-Matti Puumalan musiikkia sanotaan tinkimättömäksi, tällä kertaa tinkimätön poikkeuksellisesti tarkoittaa huolella tehtyä ja kiehtovaa.

Veli-Matti Puumala: Anna Liisa. Libretto Minna Canthin näytelmän pohjalta Veli-Matti Puumala & Tiina Käkelä-Puumala. - Helena Juntunen, sopraano, Jorma Hynninen, baritoni, Tanja Kauppinen, sopraano, Ville Rusanen, baritoni, Sanna Kurki-Suonio, laulu, Juha Hostikka, baritoni, Anu Hostikka, sopraano, ja Jouni Kokora, basso, sekä Helsingin kamarikuoro/Nils Schweckendiek ja Tapiola Sinfonietta/Jan Söderblom. (Ondine, ODE 1254-2D)

Kuuntele Uudet levyt 25.9.2015, toimittajana Kare Eskola.

  • cd-levyn kansi

    Jälleen Beethovenin pianokonserttoja – ja hyvä niin!

    Levyarvio

    Beethovenin musiikillisen kielen puhe välittyisi meille varmasti esikuvallisemmin aikalaissoittimin soitettuna, fortepianolla ja niin edelleen. Sanoisin silti, että Lars Vogt on uudella levyllään onnistunut kääntämään tuon puheen nykyflyygelille ja -orkesterille Ludwig van Beethovenin Ensimmäisessä pianokonsertossa. Musiikillinen viesti välittyy vahvasti ja uskottavasti.

  • cd-levyn kansi

    Karun kauniit Jousikvartetot

    Levyarvio

    Täytyy sanoa, että Kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin jäsenistä koostuva Alma Quartet oikoo uudella levyllään minunkin käsityksiäni Erwin Schulhoffista. Holokaustin uhrina pidetty säveltäjä olikin – lopullista kohtaloaan yhtään vähättelemättä – yksi Maailmansotien välisen ajan kiinnostavimpia ja omaperäisimpiä säveltäjiä. Schulhoff on Stravinskyn, Bartókin, Janáčekin ja Alban Bergin aikalainen, heidän kaltaisensa ja vieläpä heidän vertaisensa taiteilija, joka viihtyi dadaistien seurassa.

  • cd-levyn kansi

    Bardin lauluja viideltä vuosisadalta

    Levyarvio

    Näin kevään lopuksi kannattaa kammata viime syksyn julkaisuja, josko sieltä vielä onnistaisi löytää helmiä. Ja löytyyhän niitä: Ian Bostridgen ja Antonio Pappanon upea albumi William Shakespearen teksteihin sävelletyistä lauluista hakee monellakin tasolla vertaistaan. Mukana on myös Shakespearen oman ajan tulkintoja Bardin lauluista Elizabeth Kennyn aistikkaalla luuttusäestyksellä.

  • cd-levyn kansi

    Lasiefekti toimii harpulla

    Levyarvio

    Harpisti Lavinia Meijer on ottanut omakseen Philip Glassin vuonna 1994 pitkän työstön jälkeen julkaisemat Pianoetydit ja siirtänyt niistä valikoiman harpun taianomaiseen sointimaailmaan. Aivan kuten saksofonisti Amy Dickson helmikuussa arvioimallani levyllään Lavinia Meijerkin pääsee sovituksillaan lähemmäs jotain sellaista, minkä ainakin minä aistin olevan alkuperäisversioita syvemmällä, lähempänä tämän eriskummallisen musiikin sisintä.