Muumit auttavat pakolaisia ja mollaavat rasisteja
Tove Janssonin muumit eivät ole syntyneet Muumilaaksossa vaan vaeltaneet sinne pakolaisina. Näin tarina kerrotaan muumikirjojen esikoisteoksessa Muumit ja suuri tuhotulva. Myöhemmissä kirjoissa muumit joutuvat pakenemaan vielä uutta tulvaa ja pyrstötähteä, ja muu Muumilaakson väki pakenee esimerkiksi Jäärouvan aiheuttamaa nälänhätää.
Muumikirjoihin perehtynyt dosentti Sirke Happonen luonnehtii muumiteosten esikoista Muumit ja suuri tuhotulva (1945, suom. 1991) eksoduskertomukseksi. Siinä muumit vaeltavat, pakenevat tulvaa ja asettuvat lopulta Muumilaaksoon, jonne tulva on johdattanut Muumipapan rakentaman muumitalon.
Kirja on ennen onnellista loppuaan synkkä: Muumipeikko ja Muumimamma kulkevat kaksin sateessa ja tulvassa, kärsivät nälästä ja etsivät kadonnutta Muumipappaa.
Muumimamma tahtoisi ottaa mukaan kauneimmat ruusunsa.
Muumit painivat samojen ongelmien kanssa kuin nykypakolaiset pakomatkoillaan. Ei ole ruokaa, ei tiedä keneen luottaa, ja vaarallinen venematka hattivattien kanssa rinnastuu helposti nykyiseen Välimeren ylittämiseen.
Kauneimmat ruusut mukaan pakomatkalle
Lopulta muumien vaellus päättyy esikoisteoksessa kauniiseen laaksoon. Isäkin on löytynyt, ja kehykset myöhemmille muumikirjoille on annettu.
Muumit eivät silti välty pakolaisuudelta myöhemminkään. He joutuvat pakenemaan Vaarallisessa juhannuksessa toistakin tulvaa, ja teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti maata lähestyvä meteoriitti saa muumit liikkeelle.
Pyrstötähteä paettaessa toki muukin Muumilaakson väki pakenee. Kun Muumipeikko, Nuuskamuikkunen ja kumppanit ovat vasta palaamassa hakemaan perhettään, muut ovat jo matkalla.
Muumikirjat vaikuttavat sanovan, ettei suvaitsevaisen tarvitse suvaita rasistia.
Joukossa on esimerkiksi Muumimamman serkuksi esitelty talonpeikko, joka kuljettaa pyörällä matkalaukkujaan ja on poskiltaan punainen, sillä tämän turkki lämmittää. Ehkä kannattaisi olla kevyempi varustus.
Muumimamma itse puolestaan tahtoisi ottaa mukaan kauneimmat ruukkuruusunsa. Papalle se ei käy.
Dosentti Sirke Happosen mukaan Janssonin kuvaukseen liittyy komiikkaa, joskaan ei naurua hädälle.
Muukalaisvastainen muurahaisleijona ja kansallissosialistinen rapu
Muumit ovat suvaitsevaisia ja pitävät ovensa auki kaikille. Sen sijaan kaikki muumien kohtaamat eivät ole yhtä suvaitsevaisia.
Rapujen keskustelu päättyy ajatukseen siitä, että maailma olisi vain rapujen.
Esikoisteoksessa Muumimamma ja Muumipeikko ehtivät kesken vaelluksensa hieman levätä merenrannalla. Lepo kuitenkin keskeytyy, kun muukalaisvastainen muurahaisleijona tulee paikalle. Leijona pitää rantaa omanaan ja häätää muumit.
Otuksella on surullinen loppu, kun se kuopii hiekkaa Muumimamman päälle ja kaivautuu vimmassaan niin syvälle, ettei mahdollisesti enää pääse ylös.
Kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti on puolestaan rapujen keskustelu, jolla on Sirke Happosen mukaan lähes kansallissosialistinen sävy. Ravut sanovat säälivänsä kaikkia, jotka eivät ole rapuja, sillä vain ravut voivat selviytyä meteoriitin runtelemassa maassa.
Rapujen keskustelu päättyy ajatukseen siitä, että maailma olisi vain rapujen. Ollaan kovin arjalaisten aatosten äärellä.
Muumeja rapujen puheet kammottavat, ja he häikäisevät opetukseksi rapujen silmiä Niiskuneidin peilillä.
Muumikirjat siis vaikuttavat sanovan, ettei suvaitsevaisen tarvitse suvaita rasistia. Rasistin silmät saa häikäistä tai rasisti saa kaivaa itsensä hiekkaan ja jäädä sinne.
Oudot hattivatit
Vaikka muumit ovat lähtökohdiltaan suvaitsevaisia, heillä on vaikeuksia ymmärtää hattivatteja.
– Ne hattivatithan ovat vaeltajia. Ne vain vaeltavat, ja varmaan kautta aikain vaeltajia on pidetty jotenkin epämääräisinä, dosentti Sirke Happonen sanoo.
– Kun ei ymmärretä, miksi hattivatit liikkuvat ja vaeltavat, ne on helpompi jättää huomiotta ja puhuakin niistä pronominilla “ne”, Happonen jatkaa.
Kuitenkin muumit vaeltavat itsekin eivätkä väheksy Nuuskamuikkusta, joka niin ikään vaeltaa ja on aina liikkeessä. Mutta toki Nuuskamuikkunenkin saa osakseen Muumipeikon ihmettelyn. Ja vastaavasti hattivatit ovat paitsi kummeksuttuja myös Muumipapan ihailemia.
Yhteiselokaan ei ole hattivattien kanssa mahdotonta. Päinvastoin hattivatit pelastavat muumien hengen ensimmäisessä muumikirjassa, kun muumit liittyvät hattivattien veneseuraksi keskellä pahinta tuhotulvaa.
Jopa muumit saattavat joitakuita karsastaa, mutta silti he pyrkivät tulemaan kaikkien kanssa toimeen. Otettaisiinko muumeista mallia?
Kuuntele aiheeseen keskittyvä Kirjakerho: Pakolaisia Muumilaaksossa ja Raamatun maisemissa
Kirjakerho: Pakolaisia Muumilaaksossa ja Raamatun maisemissa
Aiheeseen liittyvää
Yle Kirjat: Jeesus, muumit ja Mooses ovat pakolaisia kaikki
Yle Uutiset: Turvapaikanhakijat
Yle Uutiset: Neljän vuoden pako Suomeen. Henkilökuvassa kirjailija Hassan Blasim.
Yle Elävä Arkisto: Muumipeikko ja pyrstötähti
Yle Elävä Arkisto: Taikatalvi
Kirjasampo: Pakolaisuus nyt
Kirjasampo: Muumipeikko ja pyrstötähti
Kirjasampo: Tove Jansson
