Hyppää pääsisältöön

Onko Panu Rajalan Finlandia-ehdokaskirja plagiaatti?

Panu Rajala ja I.K.Inha
Kirjailija Panu Rajala ja I.K.Inha Panu Rajala ja I.K.Inha Kuva: Veikko Somerpuro ja Daniel Nyblin / Yle Annukka Palmén-Väisänen i.k.inha,inha,panu rajala

Panu Rajalan kirjoittamassa Intoilija-romaanissa on noin 100 sivua kuta kuinkin sanasta sanaan I.K. Inhalta kopioitua tekstiä. Otteet Rajala on poiminut muun muassa I.K. Inhan teoksista Suomen maisemia ja Hellas ja helleenit, Karjalan laulumailta ja Mikko Kylliäisen toimittamasta teoksesta I.K. Inhan Muistelmia pyöräretkeltäni.
Romaanin lopussa Rajala mainitsee lähdeteoksia, mutta ei erottele millään tavalla romaanissa, mitkä ovat suoria lainauksia.

Kiinnostuimme ottamaan asiasta selvää Anneli Kajannon meille lähettämän blogin perusteella.
Anneli Kajannon blogi: Annelin kirjoissa

Näin Panu Rajala selitti Aamun kirjassa ratkaisuaan:

– Toimin näin, koska siinä, minä itse - Inha on kertojana ja ajattelin, että hän on ylittämätön kertoja, enkä halunnut luoda tekstiä uusiksi. Merkitsin lähdeteokset romaanin loppuun, kuten usein romaaneissa on nykyään tapana ja tässä lähdeluettelo on vähän tavallista pidempikin.

– Kieltämättä houkuttauduin ja jäin kiinni näihin Inhan omiin matkakertomuksiin pidempään kuin ensin ajattelin ja vaikka kustannustoimittajanikin yritti vähän toppuutella niiden määrää.

Rajala luonnehtii kirjaa moniääniseksi teokseksi, jossa on kymmenkunta muutakin kertojaa Inhan lisäksi, mm. säveltäjä Jean Sibelius ja kirjailija Aino Kallas.

Teoksessa on Rajalan mukaan paitsi dokumentti- ja elämäkertaromaanin, mutta myös kollaasiteoksen piirteitä.

– Olen kuvitellut aukkoja ja tilkkeitä, joita Inha ei koskaan itse kertonut. Tärkeintä oli saada teos toimimaan dokumentteineen päivineen, enkä koskaan kovin kauas erkane todellisesta elämästä, Rajala kertoo.

Tässä poimittuina kaksi otetta Panu Rajalan teoksesta ja I.K. Inhan teoksesta.

Panu Rajala: Intoilija I.K. Inha: Hellas ja helleenit
s. 259-260 s. 62
Ensimmäinen vaikutelmani Ateenasta: enemmän itämaalainen kuin eurooppalainen kaupunki. Asemalla ei minkäänlaista järjestystä. Tuskin oli juna pysähtynyt ja tuskin olimme saaneet vaunujemme oven auki ennen kuin jo monta kymmentä repaleista miestä ja poikaa hyökkäsi kimppuumme ja väkisin tahtoi repiä matkalaukut käsistämme. Joka puolelta huusivat hotellien asiamiehet, tunkeutuen kiinni rinnuksiimme ja kiittäen omaa majataloaan.

Muuan dragomaani, joka sitten vei meidät väärään hotelliin, toimitti minut yhdessä erään saksalaisen kirjeenvaihtajan kera suuriin issikkavaunuihin, ja niin jätimme rautatielle meluavan joukon edelleen huutamaan ja elämää pitämään. Kuski sivalsi hevosia piiskalla selkään, ja täyttä laukkaa lähdettiin matkaan. Toisten edellä ajavien vaunujen kanssa syntyi hurja kilpa-ajo: kuskit ruoskivat hevosiaan, huusivat, rinnan laukkasivat molemmat vaunuparit, ikään kuin olisi ajettu aavaa pustaa eikä Ateenan kapeita katuja. Vaunut nakkelivat kuoppapaikoissa ja katujen risteyksissä puolesta toiseen niin kovaa, että luulimme joka hetki lentävämme kapineinemme päivinemme katuojaan. Ohitsemme vilisivät talot, puodit, valaistut akkunat, katulyhdyt, emme ennättäneet muuta huomata kuin että kaikkialla oli paljon väkeä ja vilkas liike. Pyssynlaukaukset, joita kuului tavan takaa, pitivät mielessä, mitä kaikki tämä kuhina merkitsi.

Eräässä kadunristeyksessä kuulimme hurjaa vihellystä sadoista kimakoista pilleistä, ja sivulle vilkaistessamme näimme pikimältään pölyn keskeltä pitkän saaton ihmisiä lähestyvän, Kreikan lippu etunenässä, laulaen ja meluten. Saaton etupäässä kirmasi satoja paljasjalkaisia, repaleisia, mustanaamaisia, vielä mustempitukkaisia katupoikia, ja nämä säestivät laulua vihellyksillään. Tuossa näyssä oli jotain sotaista, kiihkoista, villiä, joka teki syvän vaikutuksen.
Ensimmäinen vaikutelmani Atheenasta oli, että se on enemmän itämaalainen, kuin eurooppalainen kaupunki. Asemahuone on perin yksinkertainen, järjestystä ei pidetä minkäänlaista. Tuskin oli juna pysähtynyt ja tuskin olimme saaneet vaunumme oven auki, ennen kuin jo monta kymmentä repaleista miestä ja poikaa hyökkäsi kimppuumme ja väkisin tahtoi repiä matkalaukut käsistämme. Joka puolelta huusivat hotellien asiamiehet, tunkeutuen ääreemme ja kiittäen omaa majataloaan. Muuan dragomaani, joka sitten vei meidät väärään hotelliin, toimitti minut yhdessä erään saksalaisen kirjeenvaihtajan kera suuriin issikanvaunuihin, ja niin jätimme rautatielle meluavan joukon edelleen huutamaan ja elämää pitämään.

Kuski sivalsi hevosia piiskallaan selkään, ja täyttä laukkaa lähdettiin matkaan. Toisten edellä ajavain vaunujen kanssa syntyi hurja kilpa-ajo; kuskit ruoskivat hevosiaan, huusivat, rinnan laukkasivat molemmat vaunuparit, ikään kuin olisi ajettu aavaa pusztaa, eikä Atheenan kapeita katuja. Vaunut nakkelivat kuoppapaikoissa ja katujen risteyksissä puolesta toiseen niin kovaa, että luulimme joka hetki lentävämme kapineinemme päivinemme katuojaan. ohitsemme vilisivät talot, puodit, valaistut akkunat, katulyhdyt, emme ennättäneet muuta huomata, kuin että kaikkialla oli paljon väkeä ja vilkas liike. Pyssynlaukaukset, joita kuului tavan takaa, pitivät mielessä, mitä kaikki tämä kuhina merkitsi. Eräässä kadunristeyksessä kuulimme hurjaa vihellystä sadoista kimakoista pilleistä ja sivulle vilkaistessamme näimme pikimältään pölyn keskeltä pitkän saaton ihmisiä lähestyvän, Kreikan lippu etunenässä, laulaen ja meluten. Saaton etupäässä kirmasi satoja paljasjalkaisia, repaleisia, mustanaamaisia, vielä mustempitukkaisia katupoikia, ja nämä säestivät laulua vihellyksillään. Tuossa näyssä oli jotain sotaista, kiihkoista, villiä, joka teki syvän vaikutuksen.
Panu Rajala s. 281 I.K. Inha s. 182
Ympärillämme oli nyt joka puolella punatakkisia italialaisia. Mieliala heidän keskuudessaan näytti olevan jotenkin kiihtynyt, luultavasti he olivat saaneet juoda. Äkkiä syntyi mellakka. Italialainen karkaa toisen italialaisen kimppuun, kreikkalainen menee erottamaan, hyökätään hänen päällensä, yksi mies mukeltaa mereen, italialainen upseeri syöksyy palauttamaan järjestystä, saa pyssyn perästä niin kovan iskun sydänalaansa että koukistuu siihen paikkaan, lyöjä otetaan kiinni, huudetaan ammuttavaksi, riuhtaisee itsensä irti, asettuu itse muuria vasten, huutaa uhmaten: ampukaa! Tämä kaikki tapahtui yhdessä tuokiossa, yhtä nopeaan kuin nyt olen sen kertonut. Mereen pudonnut italialainen nousi ylös vettä valuen kuin koira, vihaisena ja valmiina tappelua jatkamaan. Ympärillämme oli nyt joka puolella punatakkisia italialaisia. Mieliala heidän kesken näytti olevan jotenkin kiihtynyt, luultavasti olivat he saaneet juoda. Tuossa äkkiä syntyi mellakka. Italialainen karkaa toisen italialaisen kimppuun, kreikkalainen menee erottamaan, hyökätään hänen päällensä, yksi mies mukeltaa mereen, italialainen upseeri syöksyy järjestystä palauttamaan, saa pyssyn perästä niin kovan iskun sydänalaan, että koukistuu siihen paikkaan, lyöjä otetaan kiinni, huudetaan ammuttavaksi, riuhtaisee itsensä irti, asettuu itse muuria vastaan, huutaa uhmaten: ampukaa! Tämä kaikki tapahtui yhdessä tuokiossa, yhtä nopeaan kuin nyt olen sen kertonut. Mereen pudonnut italialainen nousi ylös vettä valuen kuin koira, mutta vihaisena ja valmiina tappelua jatkamaan.

Lisää aiheesta:
Yle Kulttuuri artikkeli: Kaikki kunnia I.K. Inhalle
Yle Uutiset: Rajalan Finlandia-ehdokkaassa sivutolkulla I. K. Inhalta kopioitua tekstiä
Yle Radio1: Kultakuume to 12.11.2015 klo 15.05

Aamun kirja: Panu Rajala: Intoilija

Kultakuume 12.11.2015: Onko Panu Rajalan Finlandia-ehdokas Intoilija Rajalaa vai Inhaa?

Kultakuume 16.11.2015: Kultakuumeessa pohditaan missä kirjallisuudessa kulkee faktan ja fiktion raja.

Yle Kulttuuri: Finlandia-palkintoehdokkaat 2015 Puttosen ja Nowakin esittelyssä - Sattumia ja sanataidetta
Yle Kulttuuri: Finlandia-ehdokkaat ovat kriitikoiden ylistämiä
Yle Kulttuuri: Ketkä saavat Finlandia-ehdokkuuden? Puttonen ja Nowak veikkaavat
Suomen valokuvataiteen museo julkaisi juhlavuoden kunniaksi I.K. Inhan Helsinki -kuvia vapaaseen käyttöön
Yle Kulttuuri: Panu Rajala kohauttaa jälleen!

Yle Elävä arkisto: I. K. Inha — kansallisvalokuvaaja

Artikkelia muutettu 1.12. sen alun osalta. Suoria lainauksia Inhan kirjoista nyt n. 100 sivua.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Mitä kertoo kirjailija Panu Rajalasta, että hän aamutv:ssä väittää, ettei kukaan ole ennen häntä kertonut Inhan "surullisesta lopusta"! Tämän kertoi ensimmäisenä Tuomo-Juhani Vuorenmaa 1981 julkaistussa kirjassa, joka kyllä löytyy Rajalan lähdeteoksista!

Lähettänyt käyttäjä

Rajalan teoksia en ole lukenut, mutta I. K. Inhan iki-ihanat teokset olen. Inhan tekstien "lainaaminen" saa Rajalan tekstitkin näyttämään hienoilta - mutta moraalitonta meininkiä tällainen on. Kyllä noin kokeneen kirjailijan luulisi tietävän, mitä tekijänoikeuslaissa sanotaan siteeraamisesta ja tekijänoikeuksien loukkaamisesta. Jos puhuttaisiin tietokirjasta, keskusteltaisiin isosti siitä, että siteerauksia ei ole asianmukaisesti merkitty. Onko kaunokirjallisuudessa eri säännöt? En hyväksy moista menettelyä.

Lähettänyt käyttäjä

Aika inhaa, III.KKK. Pois palkintoehdokkaitten listalta. Kyllä yliopistossakin proffana toimineen pitää tietää, miten lähteitä käytetään ja niihin viitataan.

Lähettänyt käyttäjä

Panu Rajala ja moraali eivät oikein edes mahdu samaan lauseeseen. Koko kirja ei ole plagiaatti, mutta pitkät suorat lainaukset Inhan teoksista ovat mielestäni plagioituja. Jos Rajala saa näin menetellä, niin miksei muutkin? Jos joku siteeraa sivutolkulla Väinö Linnaa sillä perusteella, että hän on "ylittämätön kertoja", niin sekö on sallittua? Jotain rajaa sentään...

Lähettänyt käyttäjä

Olisi ehdottomasti pitänyt mainita tekstilainauksien yhteydessä tekstien lähde. Nyt lainaukset ovat mukana "tekstivirrassa" ikään kuin Rajalan tekstinä. Ilmeisesti tarkoitus olikin se, että niiden luultaisiin olevan Rajalan kynästä lähtöisin. Vaikea ymmärtää, että Finlandialla on raati, joka ei kiinnitä tällaisiin asioihin huomiota. Iso moite raadille. Rajalan kirja pois ehdokaskirjojen joukosta.Tämä tapahtuma on pitkä miinus koko tämänvuotiselle Finlandia-kilvalle.

Lähettänyt käyttäjä

Jos tämä ei ole plagiointia, niin mikä sitten on? Uskomatonta pölhöilyä Rajalalta, joka on muutenkin jokseenkin itseriittoinen. Tämä vain vahvistaa käsityksiäni.

Lähettänyt käyttäjä

Plagiointia on toisen tuottaman tekstin esittäminen omanaan. (Plagioinnin määritelmä)
Rajala esittää toisen tuottamaa tekstiä omanaan. (Fakta)
Rajala plagioi. (Johtopäätös)

Se tosiseikka, että Rajala mainitsee kirjansa lähdeluettelossa teokset, joista on lainannut verbatim pitkiä tekstikappaleita, ei poista sitä tosiseikaa, että hän esittää toisen tuottamaa tekstiä omanaan. Tieteellisessä tekstissä lainaus tulisi osoittaa lainausmerkein ja yksiselitteisin viittein teokseen, josta lainaus on otettu. Kaunokirjallisuudessa tämä ei ole (ymmärrettävästi) tapana. Jos kuitenkaan Rajalan teoksessa ei lainkaan tehdä selväksi, siis tavalla tai toisella, että teos sisältää pitkiä sanatarkkoja lainauksia, on kerrassaan ilmeistä, että kyse on plagioinnista.

Ylellä olisi luullut olleen rahkeita tämän yksinkertaisen päättelyn suorittamiseen. Kiinnostavampaa olisi kysyä onko plagiointi aina moraalisesti arveluttavaa.

Lähettänyt käyttäjä

Nykykirjallisuudessa on yleistä, että joitakin tekstin osia esitetään kursiivilla tai jollain muulla tavalla, joka jollakin tavalla erottaa osan ympäristöstään, kuitenkin vain osittain, ajatuksen katkeamatta jne. Monessa tapauksessa se tuntuu turhalta, mutta tässä olisi ymmärtääkseni toiminut erinomaisesti. (En ole vielä lukenut kirjaa, mutta voin kuvitella tilanteen luettuani "plagiaattina" mainitut kohdat.

Aikaisemman kommentoijan toteamukseen "Ilmeisesti tarkoitus olikin se, että niiden luultaisiin olevan Rajalan kynästä lähtöisin." on pakko yhtyä. Kaikki Rajalan ja kustantajan selitysyritykset ovat olleet naiiveja. Kannattaisi muistaa, mikä ei pöyhien parane.

Lähettänyt käyttäjä

Ei toisen kirjailijan tekstiä saa lainata omissa nimissään, vaikka tekijänoikeus olisikin jo vanhentunut. Nyt kannattaa koittaa pyydystää aitoja Inhan kirjoja ja perehtyä niihin. Ne ovat hienoja, kielellisesti erinomaisia ja kuvaavat hyvin aikaansa.

Lähettänyt käyttäjä

Saatavilla on myös kirjallisuutta, johon lukija voi rauhallisin mielin luottaa. Juminkeko-säätiö on julkaissut Into Konrad Inhan syntymän 150-juhlavuoden kunniaksi hänen klassikkoteoksensa Kalevalan laulumailta. Kirjaa ei ole pitkään aikaan ollut saatavilla aikaisempien painosten (1911, 1921, 1999) loppuunmyynnin takia.

Inha teki vuonna 1894 lähes puolen vuoden mittaisen matkan Vienan Karjalaan yhdessä kielentutkija Kusti Karjalaisen kanssa. Matkan tuloksena syntyi 218 valokuvaa käsittävä sarja Vienan kylistä, maisemista ja ihmisistä sekä yli 400-sivuinen matkakirja, jotka molemmat kuuluvat karelianismin merkittävimpiin saavutuksiin.

Klassikkoteoksen voi ostaa hyvin varustetuista kirjakaupoista tai sen voi tilata osoitteesta info@juminkeko.fi.

Lähettänyt käyttäjä

Inha kuoli vuonna 1930, joten Inhan teoksia saa vapaasti käyttää, kunhan tekijän nimi mainitaan -- ns. moraaliset oikeudet siis säilyvät. Rajala varmaan vetoaa tähän: Inhan tekstejä saa käyttää, koska tekijän kuolemasta on yli 70 vuotta, ja hän on maininnut tekijän ja teokset lähdeluettelossa. Mielenkiintoista ... Löytyyköhän Inhalle ja hänen oikeuksilleen puolustajaa?

Lähettänyt käyttäjä

Aamu Nyströmin, Inhan veljenpojantyttären, kirja I. K. Inhasta on tutustumisen arvoinen, suosittelen!

(Toisaalta onhan olemassa toimitettuja muistelmiakin sekä kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista koottuja teoksia, kuten esim. hienot Katarina Eskolan Kahden, Martti Haavion ja Elsa Enäjärven päiväkirjat ja kirjeet sekä Eila Kostamon toimittama Rakas vanha Trubaduuri, George Sandin ja Gustave Flaubertin kirjeenvaihtoa 1863–1876. Teoksissa käy toki ilmi, että ovat toimitettuja, ei omasta päästä keksittyjä.)

Lähettänyt käyttäjä

Taitaa Puttosella olla jotain Rajalaa vastaan ja Hesarin mukaan mies on vastaavilla ristiretkillä aiemminkin.

Lainauksista löytyy tiedot Rajalan kirjan lopusta.

Lähettänyt käyttäjä

Ei ole minulla mitään henkilö/kirjailija Panu Rajalaa vastaan. Vastaavilla ristiretkillä en ole ollut aiemmin, eikä niin Hesarissa Jukka Petäjä mainitsekaan. Pyydän kommentoijilta samaa asioiden tutkimista ja tarkkuutta, jollaista itse työssäni noudatan.
Rajala ei ole kirjansa lopussa maininnut kaikkia lähdeteoksia, joista hän on suoria kopioita ottanut. Nyt kopioituja sivuja on jo n. 100. Asia ei ole vähäinen.
Seppo Puttonen

Lähettänyt käyttäjä

Mielestäni yleisön pitäisi olla kiitollinen Seppo Puttoselle ja Nadja Nowakille heidän tarkkuudestaan ja pätevyydestään kirjallisuustoimittajina. Muuten koko veivaus olisi mennyt läpi noin vain. Siis kopioituja sivuja jo noin sata ja kirja Finlandia-ehdokkaana! Pakostakin herää voimakkaana kysymys valintaraadin asiantuntemuksesta tai muista motiiveista! Mikähän sisäpiiri tässä oikein on pyörinyt?

  • Kuntavaalit 2017, puheenjohtajatentti.

    Onko sinun tasa-arvosi sama kuin minun tasa-arvoni?

    Kuntavaaliehdokkaiden puheet puhetaidon tutkijan puntarissa

    Maailma näyttää erilaiselta eri maailmankatsomuksista katseltuna. Tasa-arvo ei tarkoita samaa asiaa kokoomuksen, keskustan, vasemmiston tai feministisen puolueen ehdokkaille. Äänestäjä hämmentyy, kun ideologialtaan täysin vastakkaisten puolueiden ehdokkaat kertovat kannattavansa samoja asioita, vaikka perimmiltään sanojen sisältö onkin eri puolueille erilainen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Modulaarinen Moog -syntesoija, käsitelty kuva

    Ja kone sanoi: moooooog! Avaruusromua 30.4.2017

    Hupaisia, villejä ja epäkorrekteja Moog-hittejä!

    “Silloin meille tuli hieman kiire”, muisteli Robert Moog 1960-luvun loppuhetkiä. Hän oli keksinyt omaa nimeään kantavan ihmeellisen elektronisen soittimen, Moog-syntesoijan. Yhtäkkiä kaikki halusivat sellaisen. Laitteita rakennettiin lähes yötä päivää ja Amerikan studioissa tehtiin uusia levyjä upouusilla Moog-syntesoijilla melkein kuin liukuhihnalla. Syntyi outoa ja hullua musiikkia. Levykaupalla hupaisia, villejä, epäkorrekteja ja yleensä enemmän tai vähemmän onnistuneita elektronisia tulkintoja lähes kaikkien tuntemista hittikappaleista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kollaasi Teema(n)lauantaiden loppukevään 2017 ohjelmistosta.

    Rolling Stones, Nick Cave, Ella Fitzgerald, Kent, Coenin veljekset, Wong Kar-wai... Teeman loppukevään lauantai-illoissa on runsaasti musiikkia

    Teemalauantait ja musiikkidokumentit 29.4.–3.6.

    Vierivät kanavat eivät sammaloidu: Teemalauantait muuttavat kanavapaikalle 5 ja saavat seuraa musiikkidokumenteista. Joskus koko ilta on musiikkia, joskus dokumenttia ja elokuvaa, useimmiten kaikkea tätä. Uuden ajan avaa The Rolling Stones. Ohjelmistossa mm. Nick Cave: 20 000 päivää maan päällä, Coenin veljesten Inside Llewyn Davis, muoti- ja museomaailman kuvaus Toukokuun ensimmäinen maanantai, kaksiosainen dokumentti Kent-yhtyeen jäähyväisistä, dokumentti sata vuotta sitten syntyneestä Ella Fitzgeraldista, Shirley Clarken jazzklassikko Ornette: Made in America, Gene Tierney technicolor-väreissä... Entistä musiikkipitoisemmat lauantai-illat Teemalla alkavat jo kello 20.