Hyppää pääsisältöön

Furrerin äänitaidetta ehyinä kokemuksina

Aikamme persoonallisimpiin ja kiinnostavimpiin säveltäjiin lukeutuvan Beat Furrerin musiikki väistää perinteen asettamia ennakko-odotuksia ja toimii aivan omilla ehdoillaan. Siitä huolimatta se on intuitiivisesti, humaanilla tavalla puhuttelevaa. Kaksi Suomen musiikkivientiin viime vuosina ansiokkaasti osallistunutta kokoonpanoa, Helsingin kamarikuoro ja Uusinta Ensemble astuvat merkittäviin saappaisiin levyttäessään Beat Furrerin teoksia kuorolle ja soitinyhtyeelle—ja onnistuvat siinä erinomaisesti.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Sveitsissä vuonna 1954 syntynyt ja Itävaltaan 1975 asettunut Beat Furrer on yksi eurooppalaisen modernismin avainhahmoista. Erinomaisena säveltäjänä ja aikaansaavana kapellimestarina Furrer on myös ehtinyt perustaa yhtyeitä ja festivaaleja—kirkkaimpana kruununa eliittikokoonpano Klangforum Wien—sekä opettaa sävellystä jo usean vuosikymmenen ajan.

Ihmisäänestä kiinnostunut ja vokaalimusiikin sekä oopperan parissa ahkeroinut Furrer tutkii säveltäjänä sointia kuvanveistäjän tavoin. Hänen teoksensa kampaavat säveltäjän valitsemia ääniobjekteja mitä erilaisin keinoin, sointihahmoja eri kulmista tutkien. Musiikin eteneminen ei tapahdu perinteisin tavoin lineaarisesti vaan ikään kuin tasolta toiselle leijuen—tai usein suorastaan repäisten.

Furrer vaatii esittäjiltään monitasoista virtuoosisuutta: hän vaihtaa soinnin parametreja monin eri tavoin hakien yhä uusia ja uusia sointeja ja tekstuureja. Helsingin kamarikuoro yltää parhaimpaansa Furrerin a cappella -kuorolle kirjoittamassa enigma-sarjassa, joka saa näin vaikuttavan ensilevytyksensä. Leonardo da Vincin profesiat sukeltavat soinnillisiin syvyyksiin rohkeasti ja moni-ilmeisesti.

Ensilevytyksensä niin ikään saava voices—still tuo kuoroäänet osaksi Uusinta Ensemblen soitinyhtyettä. Hengityksestä sihahduksiin, rasahduksiin, vingahduksiin, huudahduksiin, sointikenttiin ja voimakkaisiin sointijatkumoihin kurottava voices—still vaatii esittäjiltään äärimmäistä kykyä värien ja sointihahmojen erittelyyn. Helsingin kamarikuoro ja Uusinta Ensemble yltävät kapellimestari Nils Schweckendiekin tarkassa ohjauksessa teoksen vaatimuksiin tarjoillen siitä ehyen kokemuksen. Uusinta Ensemblen muusikot nautiskelevat Furrerin sointitaiteesta samaisella suvereenilla otteella säveltäjän teoksessa …cold and calm and moving huilulle, harpulle, viululle, alttoviululle ja sellolle.

Toccata classicsin julkaisema levy on stereoäänite, mikä on hivenen valitettavaa: Furrerin äänitaide olisi omiaan levittyessään Surroundina tilaan. Toivottavasti rajoitteena toimivat realiteetit antavat vastaisuudessa myöten, ja nämä erinomaiset kokoonpanot pääsevät tulevissa levytyksissään hyödyntämään modernin äänitysteknologian suomia mahdollisuuksia täysimääräisesti—Beat Furrerin ja muiden aikamme merkittävimpiin kuuluvien säveltäjien teoksissa.

Beat Furrer: enigmat I–VI sekakuorolle a cappella; voices—still sekakuorolle ja soitinyhtyeelle; …cold and calm and moving huilulle, harpulle, iululle, alttoviululle ja sellolle. - Helsingin kamarikuoro, Uusinta Ensemble, joht. Nils Schweckendiek. (Toccata classics, TOCC 0360)

Kuuntele Uudet levyt 14.10.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • cd-levyn kansi

    Jälleen Beethovenin pianokonserttoja – ja hyvä niin!

    Levyarvio

    Beethovenin musiikillisen kielen puhe välittyisi meille varmasti esikuvallisemmin aikalaissoittimin soitettuna, fortepianolla ja niin edelleen. Sanoisin silti, että Lars Vogt on uudella levyllään onnistunut kääntämään tuon puheen nykyflyygelille ja -orkesterille Ludwig van Beethovenin Ensimmäisessä pianokonsertossa. Musiikillinen viesti välittyy vahvasti ja uskottavasti.

  • cd-levyn kansi

    Karun kauniit Jousikvartetot

    Levyarvio

    Täytyy sanoa, että Kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin jäsenistä koostuva Alma Quartet oikoo uudella levyllään minunkin käsityksiäni Erwin Schulhoffista. Holokaustin uhrina pidetty säveltäjä olikin – lopullista kohtaloaan yhtään vähättelemättä – yksi Maailmansotien välisen ajan kiinnostavimpia ja omaperäisimpiä säveltäjiä. Schulhoff on Stravinskyn, Bartókin, Janáčekin ja Alban Bergin aikalainen, heidän kaltaisensa ja vieläpä heidän vertaisensa taiteilija, joka viihtyi dadaistien seurassa.

  • cd-levyn kansi

    Bardin lauluja viideltä vuosisadalta

    Levyarvio

    Näin kevään lopuksi kannattaa kammata viime syksyn julkaisuja, josko sieltä vielä onnistaisi löytää helmiä. Ja löytyyhän niitä: Ian Bostridgen ja Antonio Pappanon upea albumi William Shakespearen teksteihin sävelletyistä lauluista hakee monellakin tasolla vertaistaan. Mukana on myös Shakespearen oman ajan tulkintoja Bardin lauluista Elizabeth Kennyn aistikkaalla luuttusäestyksellä.

  • cd-levyn kansi

    Lasiefekti toimii harpulla

    Levyarvio

    Harpisti Lavinia Meijer on ottanut omakseen Philip Glassin vuonna 1994 pitkän työstön jälkeen julkaisemat Pianoetydit ja siirtänyt niistä valikoiman harpun taianomaiseen sointimaailmaan. Aivan kuten saksofonisti Amy Dickson helmikuussa arvioimallani levyllään Lavinia Meijerkin pääsee sovituksillaan lähemmäs jotain sellaista, minkä ainakin minä aistin olevan alkuperäisversioita syvemmällä, lähempänä tämän eriskummallisen musiikin sisintä.