Hyppää pääsisältöön

Furrerin äänitaidetta ehyinä kokemuksina

Aikamme persoonallisimpiin ja kiinnostavimpiin säveltäjiin lukeutuvan Beat Furrerin musiikki väistää perinteen asettamia ennakko-odotuksia ja toimii aivan omilla ehdoillaan. Siitä huolimatta se on intuitiivisesti, humaanilla tavalla puhuttelevaa. Kaksi Suomen musiikkivientiin viime vuosina ansiokkaasti osallistunutta kokoonpanoa, Helsingin kamarikuoro ja Uusinta Ensemble astuvat merkittäviin saappaisiin levyttäessään Beat Furrerin teoksia kuorolle ja soitinyhtyeelle—ja onnistuvat siinä erinomaisesti.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Sveitsissä vuonna 1954 syntynyt ja Itävaltaan 1975 asettunut Beat Furrer on yksi eurooppalaisen modernismin avainhahmoista. Erinomaisena säveltäjänä ja aikaansaavana kapellimestarina Furrer on myös ehtinyt perustaa yhtyeitä ja festivaaleja—kirkkaimpana kruununa eliittikokoonpano Klangforum Wien—sekä opettaa sävellystä jo usean vuosikymmenen ajan.

Ihmisäänestä kiinnostunut ja vokaalimusiikin sekä oopperan parissa ahkeroinut Furrer tutkii säveltäjänä sointia kuvanveistäjän tavoin. Hänen teoksensa kampaavat säveltäjän valitsemia ääniobjekteja mitä erilaisin keinoin, sointihahmoja eri kulmista tutkien. Musiikin eteneminen ei tapahdu perinteisin tavoin lineaarisesti vaan ikään kuin tasolta toiselle leijuen—tai usein suorastaan repäisten.

Furrer vaatii esittäjiltään monitasoista virtuoosisuutta: hän vaihtaa soinnin parametreja monin eri tavoin hakien yhä uusia ja uusia sointeja ja tekstuureja. Helsingin kamarikuoro yltää parhaimpaansa Furrerin a cappella -kuorolle kirjoittamassa enigma-sarjassa, joka saa näin vaikuttavan ensilevytyksensä. Leonardo da Vincin profesiat sukeltavat soinnillisiin syvyyksiin rohkeasti ja moni-ilmeisesti.

Ensilevytyksensä niin ikään saava voices—still tuo kuoroäänet osaksi Uusinta Ensemblen soitinyhtyettä. Hengityksestä sihahduksiin, rasahduksiin, vingahduksiin, huudahduksiin, sointikenttiin ja voimakkaisiin sointijatkumoihin kurottava voices—still vaatii esittäjiltään äärimmäistä kykyä värien ja sointihahmojen erittelyyn. Helsingin kamarikuoro ja Uusinta Ensemble yltävät kapellimestari Nils Schweckendiekin tarkassa ohjauksessa teoksen vaatimuksiin tarjoillen siitä ehyen kokemuksen. Uusinta Ensemblen muusikot nautiskelevat Furrerin sointitaiteesta samaisella suvereenilla otteella säveltäjän teoksessa …cold and calm and moving huilulle, harpulle, viululle, alttoviululle ja sellolle.

Toccata classicsin julkaisema levy on stereoäänite, mikä on hivenen valitettavaa: Furrerin äänitaide olisi omiaan levittyessään Surroundina tilaan. Toivottavasti rajoitteena toimivat realiteetit antavat vastaisuudessa myöten, ja nämä erinomaiset kokoonpanot pääsevät tulevissa levytyksissään hyödyntämään modernin äänitysteknologian suomia mahdollisuuksia täysimääräisesti—Beat Furrerin ja muiden aikamme merkittävimpiin kuuluvien säveltäjien teoksissa.

Beat Furrer: enigmat I–VI sekakuorolle a cappella; voices—still sekakuorolle ja soitinyhtyeelle; …cold and calm and moving huilulle, harpulle, iululle, alttoviululle ja sellolle. - Helsingin kamarikuoro, Uusinta Ensemble, joht. Nils Schweckendiek. (Toccata classics, TOCC 0360)

Kuuntele Uudet levyt 14.10.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • cd-levyn kansi

    Kuningasvallan nostalgisointia

    Levyarvio

    Ranskan uudistettu monarkia palautti vallankumouksen uhreiksi joutuneiden kuninkaallisten esivanhempiensa, Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten arvon 1800-luvun alkupuolella näyttävin ja loistokkain menoin – kunhan oli päässyt Napoleon Bonapartesta eroon. Uudelleenhautaukset ja seremoniat seurasivat toisiaan, ja marttyyreille sävellettiin kuolinmessut sopivasti vanhaa hallintoa, Ancien régimeä muistelevaan jälkiklassiseen tyyliin. Luigi Cherubinin ja Charles-Henri Plantaden Requiem-messut nostavat kuoron etualalle, ja niiden soivan majesteettinen, lyyrinenkin kuoro-orkesteri-ilmaisu pääsee hienosti oikeuksiinsa Concert Spirituelin periodisoitinesityksenä.

  • cd-levyn kansi

    Bachia kuin kahvia – kuumana, tuoksuvana ja klassisen tasapainoisena

    Levyarvio

    Kiinnostun aina, kun näen Carl Philipp Emanuel Bachin musiikkia esitettävän tai levytettävän. Omaan isäänsä ja ihailijoihinsa, wieniläisklassikoihin verrattuna näkymättömäksi jäänyt Emanuel Bach kirjoitti tunteikasta, väreilevää, spontaania ja taidokasta musiikkia. Sitä esittelee nyt Café Zimmermann, 1700-luvun Leipzigin amatöörimusisointi-iltamien isännältä nimensä lainannut yhtye, levyllisellä Bachin saksankielisiä kantaatteja ja kamarimusiikkia.

  • cd-levyn kansi

    Shostakovitshin ehdoton selittämättömyys

    Levyarvio

    Pianisti-säveltäjä Lera Auerbach on löytänyt alttoviulussa oivallisen soittimen ilmaisemaan Shostakovitshin varhaisten Preludien vaihtelevia ja syvälle käyviä tunnelmia. Ja vieläkin enemmän: alttoviulun mystisen sointimaailman läpikotaisin hallitsevalle Kim Kashkashianille Auerbachin sovitukset sopivat kuin hanska käteen. Auerbach teki Preludit-sovituksensa kumppaniksi Shostakovitshin Sonaatille alttoviululle ja pianolle; tällä levyllä Preludeja kuitenkin seuraa Auerbachin oma sonaatti, Arcanum, joka ei aivan yllä Shostakovitshin tasolle tietystä sukulaisuudesta huolimatta.

  • cd-levyn kansi

    Tunnelmallisen pehmeää kumpuilua

    Levyarvio

    Vuonna 1969 syntynyt virolainen Tõnu Kõrvits on yksi Pohjois-Euroopan tuotteliaimpia ja menestyneimpiä säveltäjiä. Kõrvits tuottaa vaivattomasti jokseenkin mielikuvituksellisia ja kiehtovia teoksia, joiden sopuisia sointeja hän sopivasti maustaa jazzahtavilla tai elokuvamusiikista tutuilla dissonansseilla ja efekteillä. Niin myös uutuusteoksessa Moorland Elegies sekakuorolle ja jousiorkesterille, jonka tekstinä Kõrvits käyttää tarkoin valittuja Emily Brontën runoja.