Hyppää pääsisältöön

Jenny Lehtinen: Metatyö räjäyttää äidin pään!

Jenny Lehtinen: Metatyö Kuva: Yle/Annukka Palmén-Väisänen jenny lehtisen kolumni,marja hintikka live,metatyö

“Miksi me aina odotetaan naisia?” kysyy pieni poika isältään autossa. Perheen olisi pitänyt olla jo matkalla ystäväperheen juhliin. “En tiedä, poikani, en tiedä, mutta niin se vaan menee,” vastaa isä naurahtaen.

Aika pitkään minuakin nauratti kyseinen tosielämässä käyty dialogi ja tunnistin siinä itseni: tuotahan se on ollut läpi elämän. Kun olin nuorempi, se tarkoitti, että aina piti vielä kerran katsoa, että vaatteet on varmasti hyvin, meikki kunnossa ja tarvittavat tilpehöörit käsilaukussa.

Enää tuo tarina ei naurata, koska minulla on perhe.

Ja kuten jäävuoresta näkyy vain huippu, myös lapsiperheiden todellisesta työtaakasta näkyviä kotitöitä on vain osa.

Kun lapsi syntyy, alkaa perheessä aivan uudenlainen työnjaon aika. Kuka saa tai joutuu käymään palkkatöissä, kuka on kotona? Tekeekö kotona oleva kaikki kotityöt vai riittääkö hänen panoksekseen “pelkkä” lasten hoitaminen?

Ja kuten jäävuoresta näkyy vain huippu, myös lapsiperheiden todellisesta työtaakasta näkyviä kotitöitä on vain osa. Vähintään yhtä suuri osa on työtä, jota on vaikea havaita.

Otetaan esimerkkinä vaikka lasten syntymäpäiväjuhlat. Itse juhlat kestävät yleensä vain kaksi tuntia. Omien lasteni syntymäpäiväjuhlat on isä hoitanut muutaman kerran. Tämä on tarkoittanut sitä, että mies on laittanut tarjoilut pöytään, grillannut lapsille hodareita ja luotsannut lapsilauman läpi juhlien. Mutta hoitiko isä siis todella tuossa tapauksessa lastenkutsut?

Ennen kuin juhliin on päästy, on tehty valtava määrä valmistelevaa työtä. Se tarkoittaa sitä, että jonkun on pitänyt tehdä mm. seuraavat asiat:

  • Miettiä mikä olisi sopiva päivä ja aika juhliin, jotta mahdollisimman moni, tai ainakin ne tärkeimmät lapsen ystävät pääsisivät paikalle
  • Valita juhliin teema ja miettiä sopiva ohjelma
  • Tehdä kutsut ja toimittaa ne pienille vieraille
  • Selvittää kaikkien vieraiden mahdolliset allergiat tai muut ruokarajoitteet ja miettiä tarjottavat niiden edellyttämällä tavalla
  • Hankkia tarjottavat ja kenties pikkulahjat kaikille vieraille, valmistella kakut ja muut pöydän antimet sekä pussittaa pikkulahjat valmiiksi
  • Sekä tietysti juhlien jälkeen tämän jonkun pitää siivota paikat ennalleen

Lapsiperheen perusarki sisältää mielettömän määrän juuri tätä hommaa, jota minä kutsun metatyöksi. Se on osittain näkyviä pieniä ekstrahommia, kuten valokuvauslappusten täyttöä kouluihin ja päiväkoteihin, erilaisia harrastuskuljetusten organisointeja, vanhempainyhdistysten myyjäisiä ja tapahtumia tai juuri noita lastenkutsujen järjestelyjä.

Metatyö on aivan jatkuvaa aivotyötä.

Mutta vielä enemmän metatyö on aivan jatkuvaa aivotyötä. Talvi tulee, onko kaikilla kolmella lapsella varmasti tarpeeksi sopivia talvivaatteita? Kuka tarvitsee lisää ja mitä? Mistä ne hankitaan? Entä luistimet ja sukset, onko niitä? Pitäisikö ne lainata ja keneltä, kun emme kuitenkaan ole se eniten luistelusta nauttiva perhe? Naapurikin kysyi juuri, löytyisikö meiltä pieneksi jääneitä heidän lapsilleen? Missähän ne ylipäätään ovat... Ja niin edelleen. Eikä tässä ollut vielä edes mukana ihan jokapäiväistä rullaa, joka pyörii vanhemman päässä liittyen lapsen kouluun, päiväkotiin, harrastuksiin ja kaikkeen mahdolliseen.

Metatyön tunnistaminen yhdeksi erittäin suureksi osaksi vanhempien perustyötä on vaikeaa, koska se hiipii arkeen pikkuhiljaa. Vauvan kanssa varsinaista hoitotyötä on paljon, mutta metatyötä vielä vähän. Lapsen kasvaessa ja sosiaalistuessa myös metatyön määrä kasvaa jatkuvasti teini-ikään asti, jonka jälkeen lapsi alkaa pikkuhiljaa itse ottamaan vastuuta kyseisistä asioista.

Metatyö on uuvuttavaa juuri siksi, että se saapuu elämään salaa ja on vaikeasti tunnistettavissa.

Metatyö on uuvuttavaa juuri siksi, että se saapuu elämään salaa ja on vaikeasti tunnistettavissa. On helppo katsoa, kuka on imuroinut ja kuka tiskannut. Mutta sen jäljittäminen, kumpi vanhempi joutuu kantamaan loputonta projektipäällikköyttä koko perheen asioissa, voi olla vaikea tunnistaa.

Oma ja ystäväpiirin kokemus kertoo, että kun äiti vauvan synnyttyä ottaa lapsiin liittyvän vetovastuun, siitä ei niin vain pääsekään eroon. Eikä sitä edes tajua. Kun omassa perheessäni päätettiin, että lasten isä hoitaa lasten uimakoulut, se tarkoitti käytännössä sitä, että mies nappasi uimakassin ja lapsen matkaansa ja kävi uimakoulussa.

Jälleen jäi huomiotta se, että ensin oli täytynyt:

  • Huomata, että lapsen olisi ehkä hyvä mennä uimakouluun
  • Kartoittaa lähialueen uimakoulutarjonta ja valita sieltä lapsen osaamistasolle sopiva ryhmä
  • Yrittää ehtiä juuri oikeana päivänä oikealla kellonlyömällä ilmoittautua kyseiseen ryhmään
  • (Epäonnistua siinä ja sen jälkeen käydä sähköpostisotaa, jotta lapsi pääsee varasijalta ryhmään)
  • Hankkia lapselle sopivat uimavarusteet
  • Sekä tietysti pakata uimakassi valmiiksi ja tajuta purkaa se uimakoulun jälkeen, sillä muuten uimakoulu viikon kuluttua sisältää epämiellyttäviä hajuhaittoja

Kyse ei ole siitä, että toinen vanhempi tahallaan jättäisi asioita tekemättä. Miten siitä edes voisi olla kyse, kun ei metatyön mestari itsekään tajua mistä on kysymys. Kunhan vain tuntee pikkuhiljaa kasvavaa ärtymystä ja uupumusta. Metatyö ei myöskään väsytä hetkessä, mutta kun kymmenen vuotta arjen mestarointia on mittarissa, alkaa tekijä olla oikeasti vähän väsynyt.

Ennen lapsia minuakin odotettiin autossa huulipunan viimeistelyn takia. Lasten syntymän jälkeen odottelu on johtunut siitä, että olen juossut kuin vauhko lammas ympäri kämppää etsimässä kaikkea reissuun todennäköisesti tai edes mahdollisesti mukaan tarvittavaa tavaraa. Onhan nimittäin ollut itsestäänselvää, että jos minä en vaippoja tai varavaatteita matkaan pakkaa, ei sitä tee kukaan muukaan.

Nauru loppui kymmenen vuoden kohdalla.

Lue myös:

Marja Hintikka Live, jakso 4, kotityöt Kuva: Annukka Palmén-Väisänen / Yle jakso 4,kotityöt,marja hintikka live

Näkymätön kotityö raivostuttaa naisia
Metatyötä on ollut aina olemassa, mutta kun Marja Hintikka Liven Jenny Lehtinen antoi kolumnissaan tälle tälle perheissä ja kodeissa tehtävä työlle nimen, internet räjähti: juuri tämä on sitä näkymätöntä työtä, joka tekee arjesta niin kuormittavaa. Kotitöiden jakautumista selvittänyt tutkija vahvistaa, että naiset tekevät selvästi enemmän kotitöitä kuin miehet.

Rämmitkö ruuhkavuosissa? Armollinen ja syyllistämätön Marja Hintikka Liven Facebook-ryhmä rientää avuksesi - liity meihin!

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Tämä oli hyvin avaava kirjoitus! Jos ei mamma koskaan avaudu tästä metatyöstä niin faija on ihan pihalla ja lakki kourassa pyytää sen uimakassin ja hakee kukkapuskan tullessaan...ja ajattelee että ne hormonit varmaan kiihdyttää taas tuota naista, mitenhänpäin tässä olis vähiten väärinpäin. Mammojen olis hyvä vaan jättää tilaa isille ajatella ja toimia itse, ihan vauvasta asti jättää imetysvälin ajaksi heidät kontrolloimatta. Ja entäs isit, aktiivisuutta sitten vaan toteuttamaan itseään isänä! Mutta hyvät naiset, kelpaako tulos? Mammalandiassa ja faijalandiassa tuskin näyttää samanlaiselta, entäs tunnelma sitten?
t. kohta kymmenen vuotta täynnä

Lähettänyt käyttäjä

Todella hyvä kolumni! Tämä pätee myös kahden aikuisen taloudessa. Olen yrittänyt selittää miehelleni juuri tämän "metatyön" merkitystä, jota jostain syystä teen huomattavasti enemmän kuin hän. Ehkä tämän kolumnin avulla hän ymmärtää asian :) Toki metatyötä on lasten kanssa paljon enemmän, mutta myös meillä lapsettomilla pariskunnilla sitä on yllättävän paljon!

Lähettänyt käyttäjä

Juuri näin! Tätä olen yrittänyt kumppanilleni selittää useampaan kertaan.. Että naisen kontolle kasautuu valtavat määrät erilaisia, isompia ja pienempiä asioita hoidettavaksi. Ja päähän siinä välillä hajoaa, kun on niin paljon tilpehööriä koko ajan muistettavana ja ajateltavana. Ehkä jos olisi pokkaa jättää asiat tekemättä, alkaisi mieskin ymmärtää ottaa joitakin asioita vastuulleen -tai sitten ei.
Ja sekin on totta, että miesten ja naisten maailmat näyttävät erilaisilta, se pitäisi myös sitten oppia hyväksymään, jos luovuttaa osan organisointi-, suunnittelu-, ym... ohjaksista miehelle. Jos mies ne ottaa.

Lähettänyt käyttäjä

Nainen sopii ja säätää, ja mies vain hoitaa sit sen helpon osan... Ei se aina ole se talon nais henkilö joka asioita miettii, suunnittele ja järjestää. Mutta minun pointtini on tämä. Kumpikaan osapuoli ei välttämättä näe/tunnista toisen tekemää metatyötä, eikä toinen osapuoli välttämättä edes ymmärrä niiden vaatimaa aikaa/energiaa ellei itse kokeilen niiden hoitamista. Eli kuten itsekin olisin toivonut vaimoni kanssa, vaihdetaan rooleja 3-4 viikoksi niin kummatkin näkee/tuntee/kokee sen toisen arjen eri tavalla kuin vain toisen kertomana. Miksi kuukausi eikä vain viikko. No siksi, että kuka vaan seisoo vaikkaa pääällänsä viikon, kun tietää että tää loppu ihan just. Kuukausi on jo sen verran pitkä aika että sit alkaa jo itsekin luomaan omia rutiineja ja homma realisoituu. Minun tapauksessano vaimo ei koskaan suostunut edes kokeilemaan, joten ymmärrys ei päässyt meillä kasvamaan.

Lähettänyt käyttäjä

Loistava kirjoitus. Tämä pitäisi jokaisen aikuisen lukea ja ehkä nuorenkin. Jos miehet tajuaisivat perheessä tehtävän metatyön, loppuisi huuto, että miehet tekevät enemmän töitä. Nainen tekee kotona toisen päivän.

Lähettänyt käyttäjä

Aivan loistava ja osuva kirjoitus. Mulla on takana vasta neljä vuotta, mutta uupumus ja ärtymys on todellakin jo läsnä. Tää lähti linkkinä talon isännälle, saatekirjoitukseksi riittää "tässä se on, kun en itse osannut sanoiksi pukea". Kiitos tästä.

Lähettänyt käyttäjä

Miksi naiset eivät jätä tällaisia asioita miehelle milloinkan? Kuinka miehet voivat niistä tietää, elleivät itse joudu niitä konkreettisesti tekemään? Ei maailma siihen kaadu, että mies kokemattomuuttaan ei eka kerralla osaa hoitaa. Kyllä mieskin oppii, kun saa siihen mahdollisuuden. Marttyyrinaiset, kokeilkaa, voitte yllättyä :)

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä kirjoitus! Jos jättäisin kaiken tuon aivotyön miehelleni, lapsilla ei olisi luistimia, ei suksia, ei oikeankokoisia talvivaatteita. Uimakouluun ei mentäisi, koska mies ei muistaisi kuitenkaan ilmoittautua. Miehet saattavat ohjautua pakon edessä ajattelemaan näitä, mutta pakko tarkoittaa ehkä sitä että äiti on muuttanut pois.

Lähettänyt käyttäjä

Näinhän se menee meilläkin. Me vain totesimme mieheni kanssa että minä osaan tuon organisoinnin ja näen asioita seurtaavat asiat, mutta mies ei. Hänen vahvuuksiaan on tekeminen ja hän todellakin tekeekin. Kaikki eivät voi olla vahvoja jokaisella elämän osa-alueella. On helpompi pyörittää arkea kun työnjako on selvillä ja lapsella on kaikki tarittavat kamppeet mukanaan kouluun ja harrastuksiin.

Lähettänyt käyttäjä

Saanen kommentoida,vaikka lapseton olen,että nykyajan vanhemmat hössöttää monista asioista,ainakin synttäreistä aivan liikaa.Kun minä olin lapsi 70- luvun taitteessa,niin ihan pienesti juhlittiin eikä vanhemmat muutenkaan välittäneet lasten jutuista niin hirveästi.Mitään älytöntä harjoituksista toisiin kuskaamista ei ollut eikä muutakaan kilpavarustelua.Siskon kanssa yhteiset luistimet ja pyörä.En valita,hyvä lapsuus silti.Että sitä minä vaan,että onko ihan pakko stressata ajan hengen mukaisesti.

Lähettänyt käyttäjä

Metatyötä todella riittää näin kotiäitinä, mutta itse en ole sille linjalle halunnut lähteä, että minä mietin ja valmistelen kaiken valmiiksi miehelle. Mies jos ottaa vastuulleen lapsen harrastuksen, minä en siihen puutu. Jos unohtaa ilmoittautua, niin sitten unohtaa. Jos jalkapallo unohtuu kotiin, niin sitten unohtuu. Enhän mäkään äitiyttä täydellisesti hoida vaan unohtelen asioita jatkuvasti, muistan viimetipassa jne. Virheiden kautta sitä paitsi mielestäni oppii parhaiten - sekä tekemään asioita että arvostamaan muiden aikaansaannoksia. Mun tehtäväni ei ole jatkuvasti pelastaa toista epäonnistumisilta tai suojata lasta toisen vanhemman aiheuttamalta pettymykseltä. Toisaalta tässä järjestelyssä toista jeesataaan jos vaan muistaa ja ehtii. Koska mitään velvollisuutta siihen ei ole, niin auttaminen puolin ja toisin on vaan ihan kivaa ja huomaavaista!

Lähettänyt käyttäjä

ihan älytöntä ostaa vieraille lahjat. Jotenkin väheksyvääkin synttärisankaria kohtaan. Meillä 2 lasta, joiden synttäreille tulee pari lapsivierasta, muut sukulaisia. Vapaata leikkiä, ehkä teemaksi vuokralemmikki kotiin esittelijän kans. Coctailtikkuja, kakkua ja jätskiä tms. Mitä tuosta hössöttämään.

Lähettänyt käyttäjä

Voi miten hyvin tunnistan tuon metatyön musertavan taakan! Ja sen, että ei riitä, että toinen vanhemmista kunnioittaa toisen osaamista ja panosta esim. auton huollossa ja remonteissa. Arjen pyörittäminen siten, että ihmiset ja tavarat ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, on vähintäänkin yhtä arvokasta. Alakouluikäisten lasten isä ratsasti ilmoitusasiana aurigonlaskuun harrastuskaverin kanssa, kun kerran "arki minun kanssani oli niin kovin helppoa ja elämästä puuttui jännitys". No, jos hän olisi viitsinyt osallistua perhe-elämään - tai edes huomannut, miten paljon käytin siihen aikaa, ajatusta ja energiaa - eikä olisi vain laput silmillä keskittynyt omiin harrastuksiinsa/omaan napaansa, minäkin olisin saattanut olla passeli "seikkailukaveri"...

Lähettänyt käyttäjä

Monta kertaa meilä naisilla vain homma vähän lähtee lapasesta ja mies tekee asioita yksinkertaisemmin. Useimmiten emme ehkä jätä tilaa miehen tyylille hoitaa asioita omalla tavallaan. Meillä mies kun sanoo vievänsä lapset jonnekin, niin hän tekee sen alusta loppuun saakka itse, mutta minun tehtäväni on hyväksyä hänen tyylinsä tehdä asioita, joka poikkeaa melkoisesti omastani. Kuitenkin jokainen kolmesta lapsesta on tähän mennessä tullut hengissä takaisin eikä sen suurempia kommelluksia ole matkalla sattunut. Uikkaritkin alkavat mennä kuivumaan seuraavan kerran, kun ne haisevina otetaan käyttöön viikon päästä. Me naiset joskus elämme asioita niin paljon etukäteen ja varmistamastamme päästyä vielä varmistamme. Kuten minäkin. Miehen tyyli hoitaa synttärit hodareilla on erilainen, mutta varmasti yhtä hyvä kuin meidän kuukausi ennen aloittamamme leipomukset teemaväreineen ohjelmistoineen päivineen. Miehen ajatusmallin mukaan (en tiedä, luulen) jos joku ei ole erityisesti ilmoittanut allergioitansa, tullaan siihen johtopäätökseen ettei niitä ole. Ja kutsut hoituvat koulussa kertomalla tai tekstarilla. Ohjelman voivat lapset keksiä itse. Mutta synttärit tulee pidettyä, lapset ruokittua ja homma hoidettua.

Olisiko tämän päivän parisuhdeongelmana se, että meistä naisista on tullut niin osaavia ja pärjääviä ettei miehelle jätetä riittävästi tilaa?

Lähettänyt käyttäjä

Oman kokemukseni mukaan kyse ei ole siitä etteikö nainen haluaisi antaa miehen tehdä omalla tavallaan vaan siitä että ainakaan oma mies ei ole tottunut tekemään arjen / perheen asioita eikä ole saanut lapsena osallistuvaa isän mallia kotoa. Vastuun pakoilu perhettä ja lapsia koskevissa asioissa on helppoa varsinkin jos nainen kyseenalaistamatta hoitaa kaiken. Minä kyseenalaistan kyllä mutta onhan se aika väsyttävää aikuista ihmistä kasvattaa perheenisän rooliin kun olis nuo yhteiset lapsetkin kasvatettavana... Metatyö on musta aika harhaanjohtava termi. Kyse on mielestäni siitä, kuka ottaa kokonaisvastuun perheestä ja arjesta ja kuka ei.

Lähettänyt käyttäjä

Miehillä ja naisilla on luonne-eronsa, olen sen viimein tiedostanut.
Olen syyllistynyt itsekin liikaan tekemiseen perheessä. Se on kuitenkin väärin. Riittää kun
äiti synnyttää lapset ja on läsnä ei äidin tarvitse kaikkea huolehtia. Miehille täytyy antaa tilaa toimia, silloin he kokevat myös itsensä tärkeäksi. Jos äiti tekee kaiken on mies helposti ulkopuolinen perheessä. Moni varmasti ajattelee, että roskapuhetta ei ne tee kuitenkaan, mutta kokeilkaa. Jättäkää tekemättä ja katsokaa miten käy. Ei ole järkeä että äiti on piika.

Lähettänyt käyttäjä

Nojaa. Omasta kokemuksestani ainakin voin sanoa, että ne syntymäpäivien teemat ja lasten vaatteet jne. valitsee ja hoitaa se nainen, koska jos minä rupean niitä teemoja hoitamaan tai vaatteita ostamaan, niin ne ei kelpaa. Jotkut naiset varmasti ovat vilpittömän tasa-arvoisia miehen ja naisen valintojen välillä, mutta oma vaimoni ainakin kokee osaavansa paremmin pukea lapset, valita mitä päälle jne. Tai siis haluaa kokea osaavansa. Kyllä minä osaan ostaa lapsille vaatteet ja järjestää juhlat - ihan alusta loppuun. Mutta kun se naiseni nyt vaan haluaa mikromanageroida kaiken, niin antaa mikromanageroida. Ei mua kiinnosta vääntää jostain turhanpäiväisestä, kuten siitä, millaiset vaatteet sopii yhteen ja miten 4-vuotiaan pitää tarhaan pukeutua.

Joten metatyö joo - mutta katsokaahan peiliin ja miettikää, että onko jokaisen kohdalla asiat niin mustavalkoisia.

Lähettänyt käyttäjä

Oletteko huomanneet, miten "osallistuva isä" keräävät ylimääräiset plussapisteet vieraiden tullessa kyläilemään? "Oi, on se hienoa kun tuo Erkki nukuttaa teidän lapsia!" tai "Vau, on sinulla hieno mies kun se tiskaa". Jos kerta on sovittu tasavertaisesta suhteesta, jossa vaimokin käy töissä, niin eikö silloin MYÖS se lapsenhoito ja kotityöt jaeta eri tavalla kuin ennen? Jos olisin ollut kotiäiti, en olisi odottanut niin paljon osallistumista eksältä. Mutta kun en ollut, niin minusta molempien olisi pitänyt panostaa yhtä paljon. Ei kukaan minulle glooriaa jakanut kakkapyllyjen pesusta kauppakeskusten vessoissa tai vauvan kantamisesta rintarepussa!
Harmittaa muuten vähän tämän(kin) keskustelun sinisilmäisyys ja kirkasotsaisuus. Ollaan niin hellyttävän varmoja omasta erinomaisuudesta ja oman parisuhteen vahvasta pohjasta. Jos Peter Pan päättääkin yllättäen, että nykyaikainen isyys on liian rankkaa, ja lähtee ilmoitusasiana suhteesta, ei siinä lasten äidin periaatteet ja kompromissit paljoa lämmitä.

Lähettänyt käyttäjä

Ihan hyviä kommentteja monella siitä, että äidit voisivat ensinnäkin luopua omasta kaikkivoipaisesta alusta loppuun tekemästään metatyöstä ja antaa ihan vaan mahdollisuus jonkin (ja aika monenkin) homman tekemiseen sille toiselle, alusta loppuun, omalla tyylillä. Metatyötä kertyy naiselle ihan siitä syystä, että ottaa ne vähitellen itselleen hoitaakseen, eikä tajuta delegoida ja tehdä sopimuksia asioiden hoitamisesta, kuten työpaikalla. Eihän duunissakaan yksi tee kaikkea?! No mitäs se miesten/isien metatyö on jos heiltä kysyttäis? Muistaa suorittaa kaikki auton huollot ja katsastukset,ennen pitkää ajoa tarkistaa auton kunto, asunnon pikkurempat ja huollot, omakotitalon lukemattomat huoltotyöt säännöllisin välein, pihan kolaus ja nurtsin leikkuu ja mitä kaikkea vielä he tekevätkään, mitä en naisena tässä vieressä tajua ellei sitä erikseen ääneen sanota. Itse lopetin sen "tästä kaikesta työstä" valittamisen, kun tajusin miten monesta asiasta mieheni huolehtii aivan oma-aloitteisesti, alusta loppuun ja valittamatta siitä ollenkaan. Monta asiaa voimme vielä opetella jakamaan paremmin, mutta huomataan myös se toisen jo tekemä työ ja annetaan sille arvo.

Lähettänyt käyttäjä

En onnekseni tunnistanut tekstistä sen kummemmin itseäni, miestäni kuin perhettänikään.
T. Neljän lapsen äiti ja hyvän miehen rento vaimo

Lähettänyt käyttäjä

Omassa elämässä vaimo hoitaa pitkälti tuon artikkelin metatyön. Minä hoidan sitten vakuutus-, huolto-, jne asiat ja isolta osin kauppa- ja ruuanlaitto- ja tiskausasiat sekä muut ulkopuolista sopimista vaativat asiat, jotka eivät liity lasten vaatteisiin. Molemmille riittää työtä yllin kyllin. Tuntuu surulliselta lukea tällainen artikkeli ja sen alla (lähes) poikkeuksetta naisten kirjoittamia viestejä, joissa kerrotaan, miten mies ei osaa, pärjää eikä pysty.

Meilläkin on rouva ottanut tarpeettoman suurta roolia lasten asioissa aika ajoin, onhan tuo ollut suuremman osan 3v3kk poikien elämästä kotona kuin minä, vaikka minäkin sentään melkein vuoden yhteensä ollut hoito- ym vapailla. Vaikea on miehen ottaa vastuuta, jos sitä ei suostu lasten äiti antamaan. Toistuvasti sanottu "anna minun tehdä omat virheeni lasten kanssa, miten muuten ikinä voin oppia?" johtaa siihen, että olen todellakin pystynyt oppimaan lasten asioiden järjestämistä ja tätä mystistä metatyötä.

Mieskin osaa hoitaa sen, että lapsella on luistimet, jos niin sovitaan. Toisaalta: jos molemmilla on ns tarpeeksi hommia ja perheessä on tasapaino, mitä lisäarvoa kokonaisuudelle on siitä, että lasten sopivien vaatteiden huolehtiminen jaetaan molemmille? Miksi se on parempi kuin se, että toinen erikoistuu lasten vaatehuoltoon ja toinen vaikkapa auton, polkupyörien, suksien kunnossapitoon ja kaupassa käyntiin?

Lähettänyt käyttäjä

Mistäs tuollaisia META-vaimoja sais? Voisin vaihtaa nykyiseen, joka käytännössä käy kotona vain nukkumassa vaikka työpäivä kestää vain 4 tuntia. Lapset ovat aina häirinneet äitin omaa rauhaa, joten omaa aikaa otetaan se mihin on totuttu, eikä harrasuksista ym. aleta tinkimään perheen takia. Onneksi lapset jo koululaisia ja auttavat kotitöissä minkä osaavat. Ehkäisee myös uusavuttomuutta, mitä yllättävän paljon nykynuorissa naisissa etenkin.

Lähettänyt käyttäjä

Jep tunnistan kyllä itseni tästä metatyöstä. Tiedän myös sen että miehen pitäisi antaa vaan tehdä omalla tyylillään. Mutta jos kyse onkin luonteesta, jos toinen onkin ihan puhtaasti vaan niin mukavuudenhaluinen (lue laiska) ettei jaksa kiinnostua näistä jutuista. Ja kyllä minä naisena myös mietin työmatkalla esim koskahan ne renkaat pitäisi autoon vaihtaa, nurmikko pitäis leikata ja ostaa leikkuriin polttoainetta, pyörä pitäis pestä ja ketjut öljytä, rännit pitäis puhdistaa yms. Lisäksi sitten nämä vaatetus asiat, uhuhuh, pää hajoaa.

Lähettänyt käyttäjä

nykyisin naiset osaa etsiä joka pikku asiasta suurta työtä ja valittamista.
tuon kirjoituksen tekiä vaikutti juuri semmoiselta jolla pitää suunnitella ensi vuoden kynsienlakkaamisetkin etukäteen ja miettiä niitä useampaan kertaan.

jotkut ihmiset ovat niitä jotka tekevät asiat,toiset pohtivat ja miettivät päänsä puhki ilman lopullista tulosta. oma vika se on jos on "metatyötä" tuolla tapaa jostain kissanristiäisistä tai uimakoulusta,,,,

,vain hitailla on kiire.

Lähettänyt käyttäjä

Tekee kyllä mieli sanoa niin kuin takavuosien mainos: "Elämä on!" Se nyt vaan kuuluu kuvioon, että asioita organisoidaan, eivätkä nuo mainitut jutut oikeasti päätä paljon pakota eivätkä aikaa vie. Jos aluksi hoitaa sen ilmon uimakouluun ja sen jälkeen faija vie lapsen sinne sen kymmenen kertaa tms. niin kyllä siinä organisaattori pääsee paljon helpommalla. Eikä kannata lähteä mihinkään arkajalkojen sähköpostisotiin, vaan kannattaa rohkeasti soittaa ja puhua asiat selviksi jos puhuttavaa tai kysyttävää on. On helpompaa ja nopeampaa. Ja sitten on vielä sellainenkin juttu, että jos jäit varasijalle, jäit varasijalle, eikä sinulla ole mitään oikeutta yrittää tunkea ryhmään väkisin. Anna siis asian olla ja odota seuraavaan kertaan.

Ja hei, pitääkö synttäreillä antaa vieraille lahjat?! Mitä ihmettä? Entä jos teidän perheessä ei annetakaan, onko rohkeutta olla erilainen? Lahja vieraillehan ovat ne juhlat itsessään. Ja riittääkö teemaksi pelkät synttärit? Ei kannata valittaa sillloin, kun on ihan itse päättänyt tuhrata aikaansa naurettavuuksiin. Kannattaisi ottaa rennommin, vähän niin kuin ne iskät... Tästä jää sellainen maku, että marttyyri korostaa omaa tärkeyttään ja kerjää kiitosta. Nyt naiset, valitus seis!

Lähettänyt käyttäjä

Meitä on elämä opettanut. Nykyään meillä on selkeä, yhdessä sovittu työnjako, eikä kumpikaan koe joutuvansa tekemään liikaa. Paljon toki hommaa riittää molemmille, mutta ei tunnu epäreilulta.

Aiemmin minä huolehdin kaikesta, eikä toinen edes ymmärtänyt, mitä kaikkea tein. Väsyin ja lakkasin tekemästä. Meni aika kauan, mutta pikkuhiljaa mieheni alkoi luoda omia systeemejään. Aamuista tuli hänellekin kiireisempiä, kun en ollut suunnitellut ja valmistellut kaikkea sujuvaksi. Mies rupesi katsomaan lasten seuraavan päivän vaatteet (en välityänyt enkä valittanut, ettei ollut sävysävyyn) jo illalla valmiiksi lipaston päälle, tekemään omat (ja yhden lapsemme aamupala-) eväät jo illalla jääkaappiin, heräämään riittävän aikaisin, että lapset ehtivät rauhassa pukea jne. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä.

Toki minä tunnen itseni nyt huonoksi äidiksi ja naiseksi, kun en voi enää huokailla kuinka "ei ne miehet tajuu/tee". Tunnen huonommuutta, kun en pystynyt hoitamaan kaikkea, "mitä pitäisi". Toisaalta, en nalkuta, en valita, annan miehen tehdä omalla tyylillä. Ja mies antaa minun tehdä omalla tyylilläni, vaikka hän on kehitellyt moniin juttuihin näppärämmät systeemit kuin minä. Esim. lasten iltatoimet hän hoitaa paljon tehokkaammin ja paremmin kuin minä.

Lähettänyt käyttäjä

Eräs asia myös että naiset aina haluavat hoitaa kaiken itse. Miten olisi siivousetu vrt autoetu. Ja lapset mukaan hoitamaan asioita mahdollisimman pian. Eivät vanhemmat saa olla lasten palvelijoita. Yhteiskunnassa on liian vähän lapsia ja sen takia heistä on tullut Ikäänkuin liian tärkeitä

Lähettänyt käyttäjä

Noiden lapsiin liittyvien metatöiden lisäksi tulee vielä autoon tai autoihin sekä asuntoon ja mahdolliseen mökkiin liittyvät huoltotyöt. 20 vuotta jaksoin huomiota saamatta. Sitten pidin kotona yt-neuvotttelut ja vapautin vaimoni tehtävistään. Nyt lapset ovat aikuisia ja asun naisen ja muutaman kotieläimen kanssa. Viikonloppuisin minulla menee pari tuntia päivällisen kokkaamiseen ja vaimolla sama aika pukeutumiuseen ja meikkaamiseen. Ihan hyvä työnjako.

Lähettänyt käyttäjä

Minusta tuo just ei ole metatyötä, vertaa esim. sanaan "metatutkimus" johon analysoidaan muiden tutkimusten tuloksia. Eli ennemminkin iskä vetäs metasynttärit grillaamalla hodareita ja pointsit kotiin kun groundworkki oli jo tehty. Oli siellä seassa se mun nähdäkseni oikeampikin termi, "projektipäällikkö". Nuita mainittuja ajoituksia, kutsumisia jne vois verrata ehkä kannattavuuslaskelmaan (paras päivä että kaikki pääsee) ja elinkaaren hallintaan (sisältää myös itse tapahtumanjälkeiset, kuten roskienviennin) jne sieltä "oikiasta projektityöelämästä" kaivettuna. Projektitiimi tosiaan saattaa kotosalla olla vähän henkilöresursseiltaan niukempi kuin töimaalla oleva poppoo...

Lähettänyt käyttäjä

Tämä olisi ollut hyvä kirjoitus, jos olisi kerrankin unohdettu sukupuoliroolit. Perheessä ei ole olemassa muuta kuin lapset ja isä on syyllinen, jos äiti väsyy. Entä jos äiti hoitaa lapsien metatyön ja isä hoitaa kotiin ja ympäristöön liittyvän metatyön, että äiti saa keskityttyä lapsiin eikä tarvitse huolehtia muusta. Se, että molemmat vastaavat kaikesta ei toimi missään, vastuut pitää jakaa. Minä huolehdin, että talon lämmityslaitteisto toimii, polttopuita on liiterissä ja autot toimivat moitteetta, vakuutukset ja laskut on hoidettu ja taloussuunniteltu pitkälle etukäteen. Nämähän ei tosin eivät vaadi metatyötä, ne ovat niitä miesten hommia, jotka vain tehdään ilman miettimistä...

Mikä ihmeen tarve joillakin naisilla ja varsinkin äideille on tehdä asioista vaikeita?

Lähettänyt käyttäjä

Sinänsä ihan hyvää pohdintaa, mutta miksi kutsua tätä organisointi- ja säätötyötä metatyöksi. Kyllä tuo on aitoa konkreettista työtä siinä missä imurointi tai uimakoulukäynnin joitaminen. Eroja varmaan on siinä, miten parisuhteen osapuolet tuon työn tunnistavat tai antavat sille arvoa. Meta toimii käsitteenä ehkä parhaiten siinä kuinka vaikea on arvioida työmääriä ja eteen tulevia yllätyksiä.

Lähettänyt käyttäjä

Todellakin. Nauru loppui viimeistään silloin, kun tehtiin ensimmäisiä etelänmatkoja lasten kanssa. Asenteella "Kyllähän kaupoista saa sielläkin kaikkea" varustettu isä pakkaa uimahousut ja partavehkeet itselleen, menee autoon ja ihmettelee, mikä maksaa, kun tarvikkeita haalitaan kapsäkkeihin. Jos ei niitä olisi itse älynnyt pakata, olisi alkuviikko lomalla todennäköisesti mennyt etsiessä "niistä kaupoista" hammastahnaa, laastaria, hiekkaleluja, uimakellukkeita, reseptilääkkeitä, suomenkielisiä iltasatukirjoja (niitä lienee esim. Kyproksen kaupat pullollaan), tärkeitä unileluja, vauvan purkkiruokaa, tamponeja, kondomeja... Ja kukahan ne olisi sitten etsinyt, arvatkaapas vain.

Lähettänyt käyttäjä

Ihan huippu kirjoitus. Selvästi kolahtanut monelle omalle kohdalle!

Ainut mikä näissä kommenteissa ihmetyttää, on tämä mantra "naisen pitää antaa miehelle tilaa tehdä kotityöt omalla tavallaan." No voi helvetti. Meillä jos mies tekee kotityöt "omalla tavallaan" niin paistinpannu löytyy likaisena kaapista ja lempipaitani on pilattu pyykissä. Kuopus tippui syöttötuolista pää edellä lattialle kun mies vahti häntä "omalla tavallaan".

Voisko joskus vain myöntää, että syy miehen laiskuuteen ei ole naisessa vain ihan vain miehessä itsessään?

Me naiset kannetaan muutenkin jo ihan tarpeeksi syyllisyyttä kaikista mahdollisista asioista. En suostu ottamaan omalle kontollenienää sitäkin, että mies ei osaa ajatella omilla aivoillaan. Se on hänen oma syynsä, ei minun.

Lähettänyt käyttäjä

Miksi? Kysyn minä. Ymmärrän tämän jos kyseessä yh-äiti, mutta jos kyseessä pariskunta niin miksi naisen pitäisi säätää kaikki. Nainen oman perhe-elämänsä projektipäällikkö. Pyh ja pah. Minäkin haluan maata sohvalla toinen käsi alushousuissa ja toisessä kädessä kännykkä. En suostu koko ajan organisoimaan ja säätämään perheen arkea. Miksi miehet osallistuvat vain siittämiseen ja siitä sitten alkaa naisten osuus joka kestää 20 vuotta. Katselen ympärilläni olevia perheitä ja niiden perheiden naisia. Miehet harrastaa, miehet reissaa, miehet kehittää itseään. Nainen miettii kuopuksen muskaria, keskimmäisen tanssitunti järjestelyjä ja esikoisen reissuja. Vittumainen kuvio johon meikä mamma ei ainakaan suostu. Meillä isäntä hoiti tänä aamuna wc:n pesun ja nyt lähti kauppaan ja hoitaa perheelle sunnuntai lounaan. Joku roti täytyy olla. Naisille vapaus olla omia itsejään. Tein lapsia mutta en ole kotiorja.

Lähettänyt käyttäjä

Silkeltä hyvä kommentti! Ja muutamille talon ja auton huolto- ja korjaustöiden metatöitä tekeville miehille kommentoisin: meillä minä teen nekin. Kokeiltu on sitäkin, että kaikki nuo "miesten työt" ovat oikeasti miehen vastuulla. Mutta en vaan voinut katsella enää, kun oma kotitalo alkoi kunnostuksen puutteen vuoksi menettää arvoaan ja kaatopaikalle sai viedä kalliita tavaroita vain siitä syystä, kun mies ei ymmärtänyt, että niistä voisi jopa pitää huolta: pestä, huoltaa ja korjata.

Lähettänyt käyttäjä

Silke, jos sun ukkos ei osaa pyykkiä pestä tai astioita tiskata, niin sillä ei ole mitään tekemistä tän metatyökeskustelun kanssa. Sehän tarkoittaa vain, että ukkos on aivan kädetön jätkä.

En tunne ainuttakaan miestä kaveripiiristäni joka ei osaisi tiskata, pestä pyykkiä, hoitaa lasta ilman että se vammautuu tai vaikkapa silittää lasten juhlavaatteet oikeilla silitysraudan kuumuksilla. Ihan itse oot ukkos valinnut ja sen kanssa päättänyt elää. Opeta ukkos pesemään pyykit ja tiskaamaan tiskit ja jos se ei halua, niin heitä pellolle. Mikä ihmeen palvelija sä oot ukolles? Nyt eletään vuotta 2015 eikä mitään 1900-luvun alkupuolta... voi jösses.

"Me naiset kannetaan muutenkin jo ihan tarpeeksi syyllisyyttä kaikista mahdollisista asioista"

Sinä kannat. Ei kaikki Suomen naiset.

Lähettänyt käyttäjä

Jaahas. Jos homman rakentaa vauhkon lampaan ottein ja hakee jotain metatyökruunua niin joo. Mutta oikeesti vika on kyllä ihan omassa päässä jos kokee olevansa ainoa joka tietää miten asiat hoidetaan. Vaippoja harvoin baby itse pakkailee, mutta ainakin mun perheessä uima, mökki matkakamojen pakkaaminen on jokaisen oma homma. Lapset osallistuu itse myös asioiden selvittelyyn ja hoitamiseen ja täytteelle koulu/ harrastuslaput itse ja mä tasan allekirjoitan ne, sitten kun kynä tuodaan käteen. Tietysti se vaatii ajan laittamista hommaan siinä kohtaa kun sotuja, postinumeroita ekalla ja tokalla opetellaan, ja vieläkin ne laput täyttyy aamupala tai iltapalapöydässä jossa lapsi voi kysyä jos ei tiedä esim.'et siis mihin uskontokuntaan kuuluu :-)

Mutta mun pointti on se, että tällä tavalla toimiessa naiset ensin yrittävät luoda miehelle ilussion että
>ei tässä mitään<
ja sitten kompastuvat myöhemmin itse rakentamaansa ansaan. Mä tajuan että äidit ja isät joskus, huom. joskus tasoittavat asian lapselle helpoksi jos se on erityisen pelottava, hankala, mutta se että miehelle...
Kun luen näitä vuodatuksia täällä totean tyytyväisenä, ettei ole tainnut olla turhaa tää vastuunjako etenkin lasten kanssa vaikka eteisessä onkin muutamaan kertaan odoteltu jotakuta opettelijaa.
Lisäksi noi synttäristressijutut on ihan höpönlöpöä, jos tykkää värkätä ongintapusseja se ei oo stressi ja jos ei niin ei oo mikään pako niitä tehdä. Ja ainakaan yhdenkään miehen syyllistäminen siitä ettei se osallistunut megatason suunnitteluun ongintapussien osalta on kyllä rikos ihmisyyttä kohtaan. Joku tolkku.

Lähettänyt käyttäjä

Meillä ei ole lapsia mutta tuttu ilmiö kuitenkin. Olen tahtomattani projektipäällikkö, melkein jokaisella elämänalueella. Eikä kysymys ole siitä, että en anna tehdä tai olen sitä mieltä että oma tapa on parempi. Oma tapani on ainoa, koska jos jättäisin asiat tuolle toiselle, ei tapahtuisi mitään. Ja kyse ei ole tiskaamisesta tai ruoanlaitosta, vaan isommista kuvioista. Suunnitella elämää, pitkällä tähtäimellä tai edes ensi viikonloppu. Pitää yhteyttä ihmisiin, miettiä asumisjärjestelyitä, taloutta... Tuntuu siltä että elämämme junnaisi paikallaan, ei ikinä tehtäisi mitään, ei olisi mitään muuta ajateltuna kuin seuraavat viisi minuuttia, jos en itse aktiivisesti ajaisi asioita. Vastuu elämästämme tuntuu olevan minun hartioilla. Ja kuitenkin hän haluaa tehdä näitä samoja asioita kun minäkin.

Huoh. Olen yrittänyt selittää miten koen tämän, mutta mikään ei ole muuttunut. Ilahtuisin kovasti ihan pienistäkin. Että tuo toinen oma-aloitteisesti olisi havainnut ongelman tai mahdollisuuden, ottanut selviää asiasta ja toiminut. "Viemäri haisi, otin yhteyttä talonmieheen, homma hoidossa". "Suunnittelin meille viikonloppumatkaa, selvitin missä voi harrastaa lajia x, vertailin hintoja, tämä on paras diili, ehkä meidän ystäviäkin voisi kiinnostaa, otin jo heihin yhteyttä, voisi lähteä klo x ja palata sunnuntaina, mitä mietit? Kuulostaako hyvältä".

Ah, olisi vain niin ihanaa jos tuo toinen ottaisi välillä ohjat. Ettei tarvitsis olla talouspäällikkö, kulttuurisihteeri, vapaa-aikatoimikunta, yhteydenpitovastaava, logistiikkasuunnittelija jne. Voin vain kuvitella turhautumisen määrää jos yhtälössä olisi lapsia.

Joskus ajattelen että pitäisi vain olla tyytyväinen, koska tuo toinen kyllä pyytäessä auttaa sitten jos antaa selkeän tehtävän. Vinkkejä otetaan kuitenkin kiitollisena vastaan jos joku on pystynyt purkamaan samankaltaista toimintamallia.

Lähettänyt käyttäjä

Kyllä vika on naisessa, jos ryntää isän ja lasten uintireissun jälkeen kasseja purkamaan. Meillä mies tekee puolet myös metakotitöistä ja ihan hyvin hoituu. Esim. hankkii talvivarusteita ja lahjoja.
Miehen avuttomuudessa ei ole kyse naisen ja miehen luontaisista eroista, vaan ihan opituista tavoista.

Lähettänyt käyttäjä

Kolmen lapsen äitinä voin vain todeta että oliskohan sinun pitänyt jättää lasten hankinta väliin tai hankkia vain yksi lapsi..huh huh mitä valitusta..äiti on äiti ja äidit hoitaa..

Lähettänyt käyttäjä

Olen kolmen lapsen äiti ja ajoittain todella uuvuksissa juuri tämän asian takia. Kyllä se vaan on yleisemmin niin, että äiti kantaa vastuun lapsista pääosin ja miehet ovat sitten apulaisen roolissa. Uskoisin, että se johtuu paljon siitä, että äidille muodostuu läheinen suhde lapseen jo vauva-aikana fyysisistä syistä ja sen vuoksi he oppivat alusta asti tuntemaan lapsensa paremmin. Meidän perheessä mies tekee silloin kun käsketään, mutta oma-aloitteisesti ei mitään perheeseen liittyvää. Kaupassa käy tarkan listan kanssa, pyykit menee koneeseen jos kaikki on valmiiksi laitettu, lapset kuskataan oikeaan paikkaan kunhan tarkka aikataulu on edessä. Eli siis juuri sama ilmiö, minä teen kaiken valmistavan työn. Koulusta on tullut täytettäviä lappuja bumerangina takaisin isän täytön jälkeen, koska oleelliset asiat ovat puuttuneet. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka monta. Vaikea sanoa mistä se johtuu. En koe mieheni olevan luonteeltaan laiska, häneltä vaan puuttuu tarvittavat havainnointi- ja ennakointikyvyt. Kuten monelta muultakin tuntemaltani mieheltä.

Lasten syntymäpäivistä on pakko todeta sen verran, että ehkä tämä mainittu "kilpavarustelu" ja muut ajan henkeen sopivat synttärijutut tehdään sitä lasta varten, ettei hän koe olevansa erilainen. En usko, että siinä on äitien omasta pätemisen tarpeesta kyse, ei ainakaan omalla kohdalla. Synttärit nyt vaan eivät ole enää samanlaiset mitä 80 -luvulla.

Joku mainitsi, että itse on miehet valittu. Näin ehkä onkin, mutta siinä vaiheessa kun sitä miestä valitaan, ei niitä lapsia vielä ole. Ennakointi miehen tulevasta käytöksestä on melko mahdotonta. Naisella on oikeus odottaa, että jos mies lähtee perustamaan perhettä, aikoo hän myöskin käytännössä osallistua siihen liittyviin asioihin ja kasvamaan ihmisenä ja vanhempana lapsen mukana. Miksi miehillä tuntuu olevan oikeus jäädä lapsen rooliin vanhemmaksi tultuaan, kun naisella tätä vaihtoehtoa ei ole?

Todella ärsyttävää on koko yhteiskunnan osalta tuo lapsiaan hoitavien miesten ihannointi. Huokauksia ja ihasteleviä kommentteja satelee sille lastenvaunuja työntäville miehille. Ja vielä jos hoitovapaalle jäävät niin palvonnasta ei tule loppua. Naisilta kuitenkin odotetaan, että työt ja urat jäävät kun äidiksi tullaan ja niitä naisia yleiseti halveksitaan, jotka työt aloittavat kun lapset ovat pieniä. Jos mies päättää lähteä vaikka toisen naisen matkaan kun ei kestä lapsiperheen arkea, ei se niin kovin kamalaa ole. Mutta jos nainen lähtee uuden rakkauden kanssa elämään omaa elämäänsä, on hän yhteiskuntakelvoton.

Tällainen on tasa-arvoinen Suomi vuonna 2015.

Lähettänyt käyttäjä

On eri asia suorittaa tehtävä, kuin ottaa vastuu jostakin. Kun tehtävä on suoritettu sen voi jättää sikseen. Se joka on vastuussa jostakin kantaa sen mukanaan kunnes joku muu ottaa sen kantaakseen.

Lähettänyt käyttäjä

En ole pitkään aikaan lukenut näin hyvää juttua. Joka sana on totta. Vieläkin häpeillen muistelee, miten sitä mietti yhden pienen lapsen äitinä, miten nuo isojen vanhemmat eivät muista pakata koululaiselleen tätä ja tuota tai vieläkään ole hankkineet niitä suksia, vaan kun se metatyö hiipii todellakin salakavalasti ja väsyttää vähitelleen.

Miten voi olla väsynyt, siihen voi vastata että olen jo xxxx vuotta olltu äiti. Pahinta jos mies ei edes pyynnöstä jaksa pestä ja pilkkoa vihanneksia pöytään vaan ruoka on pelkkä lämmitys.

Lähettänyt käyttäjä

"Metatyö". Taas yksi tyhjä käsite jonka avulla naiset voivat uhriutua ja valittaa. Sinne vain samalle listalle fibromyalgian ja muun valivalin sekaan.

Lähettänyt käyttäjä

Hoitelen vielä innokkaasti noita vaatejuttuja ja kerhoihin ilmoittautumisia (olen taaperon äiti) mutta ruoka ja kaupassakäynti kyllä unohtuisi ilman miestä!

Lähettänyt käyttäjä

Yksinhuoltajana on yksin vastuussa kaikesta metatyöstä ja muustakin, mutta onneksi ei ole sitä Aikuista vauvaa siinä sivussa hoidettavana ;) Mahtava artikkeli, ihmekös on iltasin lopen uupunut :D

Lähettänyt käyttäjä

Tuota kutsutaan äitiydeksi.Pitäisikö isienkin tehdä luettelo asioista joita ne hoitavat? Hyvässä parisuhteessa ja perheessä keskustellaan avoimesti asioista joihin kaipaa muutosta tai tasaisempaa taakan jakoa. Kummallakin on oma roolinsa ja yhdessä asioita pohtimalla varmasti löytyy se paras asioiden totettamismalli. Lapsi tarvitsee kuitenkin kumpaakin vanhempaa, isällä ja äidillä on omat osaamisalueeseen missä ne ovat hyviä. Asioista ei kannata ottaa stressiä.ps.metatyötä tekee myös isät.

Lähettänyt käyttäjä

Ne teistä jolla (vielä)on se mies, mitä jos yrittäisitte positiivisuuden kautta kannustaa miestä ja viestiä kunnioittavasti omaa kilpeä kiillottamatta liikaa... Sillä itse jäin 4 alaikäisen kanssa kun lasten isä vaihtoi minut (onneks) vanhempaan tosin lapsettomaan tapaukseen. Metatyötä riittää kun teet aivan KAIKEN yksi joka ainut päivä. Eikä oo edes juttukaveria / kahviseuraa muusta avusta puhumattakaan. Iloitse siis puolisostasi.

Lähettänyt käyttäjä

Hassusti mennään taas siihen, ettei mies olevinaan tajua, osaa tai viitsi. Miksi? Tunnistan kyllä ilmiön varsin hyvin omassa perheessäni. Eli vaimo on usein viimeisänä autossa kun olemme lähdössä jonnekin jne.
Kuitenkin koen asian niin, ettei minulla ole noissa asioissa edes mahdollisuutta auttaa. Olen kaikki arkipäivät pitkään töissä ja vaimo lasten kanssa kotona. Totta kai siis vaimolla on enemmän ajateltavaa kotiasioiden ja lasten hoitamisen järjestelyissä. Jotta voisin ihan oikeasti ja konkreettisesti asiassa auttaa, niin pitäisi minun päästä jollain lailla vaimoni pään sisälle, lukemaan ajatuksia (mitä hän seuraavaksi aikeissa tehdä). Muuten voin vain arvailla hänen seuraavaa siirtoaan ja yrittää jotenkin pysyä ns. virrassa mukana. Ja mitä tähän ns. "virtaan" tulee, niin se saattaa olla omasta mielestäni kaikkea muuta kuin loogista, koska ihmiset ovat erilaisia.
Esimerkki: aamusta meillä syntyy kiire, koska pojan harrastuksen alkuun on enää yksi tunti. Aamupalat on syömättä ja kahvit joutuu juomaan mallina "rahtikahvi" (polttavan kuumana alas,ja niin nopeasti kuin mahdollista). Seurauksena kaikkien pinna alkaa kiristyä. Vaimo ei puhu yhtään mitään, ei siis sanakaan, mutta kantapäiden kiivas paukuttelu kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Teen omasta mielestäni hyvän ja järkevän ratkaisun: pakkaan pojan ja varusteet valmiiksi, jotta pääsemme nopeasti matkaan kohti hallia. Jossain kohtaa kuitenkin tiemme risteävät ja syntyy melko tuttu tiuskinnan ja nokittelun "superhuutosarja". No, päätän kuitenkin määrätietoisesti käydä läpi valitsemani tien ja hoidan pojan autoon varusteineen. Sitten istumme autossa ja odotamme äitiä..ja odotamme..ja odotamme. Lopulta päätän mennä sisälle katsomaan tilannetta (samalla hoen päässäni: "älä hermostu enempää, älä hermostu enempää"). Päästyäni sisälle näen jotain uskomatonta: vaimoni tyhjentää tiskikonetta!? Olen niin ällikällä lyöty, etten pysty edes kysymään mistä on kyse.

Ihmiset siis ovat erilaisia ja ajattelevat eri tavoin. Mielestäni ei voi sanoa että vain naiset tekevät tätä ns. metatyötä, vaan myös miehet/ isät tekevät yhtälailla samaa vaativaa hommaa.

Olisiko kyse vain siitä, että asioista ei puhuta riittävästi ja paineen annetaan kasaantua liikaa? Asia voisi olla paremmalla mallilla, jos tiedon kulkua parannettaisiin ja asioista puhuttaisiin oikeasti avoimesti!

Lähettänyt käyttäjä

No tämä on taas tätä naisten hömppää!

Niin mieskö ei tee mitään?
Mies hoitaa ns. ne raskaat työt..kuka korjaa talon lämmitykset,talon rakenteet, auton korjaukset,Todennäköisesti tuo vielä sen rahan taloon,että nämä kaikki saadaan maksettua... Mies ei vain nosta haloota asiasta..naisella on ajatustyö ja mies tekee ne raskaat työt.

Lähettänyt käyttäjä

Taustalla on jotain aivan muuta kun nainen rupeaa tällaista kirjoittamaan!
Mahtaako mielessä olla joku toinen mies?
Tässä olisi hyvä syy saada vaihdettua mies ilman syytöksiä kun saadaan entinen mies lytättyä tekemättömänä..
Todellisuudessa mies tekee ne raskaimmat työt..naisella on tuo ajattelupuolikin jo näköjään,niin raskasta, mutta kun sen laittaa kirjotettuun muotoon saa sen näyttämään hiton isolta ja raskaalta työltä.

Lähettänyt käyttäjä

Tätähän sitä on koittanut lasten isälle joskus selittää, mut ei mee sen kaaliin. "Metatyö" kun itsessään on jo uuvuttavaa niin siihen päälle vielä mies joka ei hoida edes fyysisiä kotitöitä juuri ollenkaan ja jos hoitaa niin ei ainakaan ilman että minä järjestän sen hoitamaan niitä. Ahh.

Lähettänyt käyttäjä

Mahtava kirjoitus. Naurattaa, että miehet ajattelevat sen renkaanvaihdon pari kertaa vuodessa ja ruohonleikkuun vähän useammin sekä vakuutusten hoidon korvaavan sen, että nainen kantaa vastuun ympäri vuoden kaikesta muusta. Olen nuo em.asiat omassa perheessäni hoitanut ja voin pää punaisena öykkääville sovinisteille sanoa, että eivät ole yhtään verrannollisia esim. lasten asioiden hoitamiseen (aika, jonka vievät). Taisi kirjoitus kolahtaa moniin, kun piti suuttua.

Lähettänyt käyttäjä

Toi on vain sitä normaalia perhe-elämää, on ollut aina!
On oma valinta kuinka siihen suhtautuu, ei kaikesta kannata stressata, esim. jotkut synttärit. Se hoitaa hommat, joka pitää noita "töitä" tärkeämpänä, ei se välttämättä ole äiti, voi se olla isäkin. On myös perheitä joissa kukaan ei hötky turhista, soi ottaa rennomminkin asiat, ei kaiken tarvi olla täydellistä.
Eikä se sen hienommaksi tai enemmän TYÖKSI muutu vaikka sille keksitään uusi nimi "metatyö".
Omasta luonteesta toi kaikki on kiinni! Ja oma valinta, ei kaikkien kannata tehdä lapsia.

Lähettänyt käyttäjä

Mullaki oli kaikki ihan OK,sitten lääkäri määräs masennuslääkkeet ja ongelmat alkoi.
Pääsin onneksi eroon lääkkeistä,löysin työpaikalta uuden ihastuksen. Nyt sitten ahistaa miten kerron miehelle tämän...Voisinko syyksi ihastukselle laittaa tämän metatyön?

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä kolumni ja täyttä asiaa. Meidänkin avioliiton rikkoi varmaan lopulta tuo salakavala metatyö, hermot vaan kiristyivät kaikilta tuon tekemisen määrän ja toisaalta koetun työn jakamisen epäsuhdan (oli se totta tai tunnetta, harvoinpa sitä osaa toisen näkökulmasta kaikkea katsoa) vuoksi niin ettei ollut enää kivaa kenelläkään. Nyt reilu vuosi menty kahdessa taloudessa 50/50 -hoitovastuulla. Siinä sitä on metatyötä molemmille ja jotain yhteistäkin vielä, mutta kumpikin voi itse vaikuttaa ainakin omien rutiiniensa kautta siihen, miten paljon sitä metatyötä vastuuttaa itselleen. Kannattaa vastuuttaa vain niin paljon kuin mitä itse jaksaa kantaa. Siinä se avioliitonkin salaisuus on. Pitäisi tunnistaa miten paljon kumpikin jaksaa tuota metatyötä kantaa ja jakaa se sen mukaan. Eikä alkaa syyllistämään toista jos tuntuu, että itse joutuu kantamaan suuremman osan. Tai jos itse ei jaksa niin kertoa siitä avoimesti toiselle. Ja miettiä sitten vaikka yhdessä onko kaikki metatyö oikeasti tarpeellista? Onko pakko järjestää ne isot teemasynttärit joka vuosi lapsille? Onko pakko osallistua urheiluseurojen myyjäisiin? Onko lapsilla pakko olla useita harrastuksia vaikka itse haluaisivat mieluummin leikkiä kotona? Minkä ikäisenä pitää oppia uimaan tai tekemään kieppejä? Onko lomalla aina pakko lähteä johonkin mahdollisimman kauas "rentoutumaan" vai voisiko valita mieluummin paikan, johon olisi helppo päästä ja jossa lapset viihtyisivät hyvin? Miten usein pitää pystyä tapaamaan kaikkia 20 tuttavapariskuntaa jos ei meinaa jaksaa edes pyykätä? Onko pakko tehdä viikonloppuisin gourmet-aterioita vaikka lapset haluaisivat vain lihamakaronilaatikkoa tai pastaa? Pitääkö jonkun olla aina menossa lasten kanssa ulos puistoon? Pointtini on vaan se, jos ei käynyt vielä selväksi, että vanhemmat itse voivat vaikuttaa metatyön määrään. Olkaa armollisia itsellenne ja laskekaa rimaa edes ruuhkavuosien ajaksi. Kyllä niistä lapsista hyviä tulee muutenkin, etenkin jos saavat kasvaa perheessä, jossa vanhemmat eivät koko ajan tiuski toisilleen. Loppusanoina nyt avioeron jälkeen menee hyvin, paremmin kuin ennen. Arki on oman näköistä, toisen puolison "aiheuttama" metatyö on minimissä, mieli rauhallisempi ja lapset saavat rakkautta enemmän kuin koskaan aiemmin. Kaikki ovat silmin nähden onnellisempia. Mutta silti, ehjä avioliitto olisi parempi ratkaisu, totta kai. Älkää siis antako metatyön tappaa parisuhdettanne. Älkää syyllistäkö toista älkääkä myöskään itseänne. Olkaa armollisia kaikille.

Lähettänyt käyttäjä

Pitääkö teidän akkojen raivota aina lähtöä tehdessä niin kovaa että miehen pitää auttamisen sijasta paeta autoon odottelamaan?

Lähettänyt käyttäjä

Aina ei ole kyse siitä että nainen haluaa tehdä kaiken. Paineet kaiken tekemiseen tulee paljon ulkoa. Yhteiskunnassamme nainen helposti leimataan laiskaksi, huonoksi ja epäonnistuneeksi jos ne lasten vaatteet eivät näytä hyvältä tai ovat 'vähän sinne päin' ja jos koti ei ole siisti eikä ne synttäritarjoilut tarpeeksi hienot.

Itse olen tämän saanut kokea. Sairastuin vakavasti pikkulapsiaikana enkä enää jaksanut hoitaa kaikkea kunnolla. Elettiin sen mukaan mitä mies jaksaa ja osaa tehdä. Koti meni kaaokseen eikä lapsilla sina ollut puhtaat vaatteet. Tästä sain paljon ikävää palautetta omilta ja miehen sukulaisilta.
Nyt tilanne on helpompi kun lapsetkin osaavat jo auttaa kotitöissä. Mutta siisteystaso ei vieläkään kelpaa sukulaisille.

Olen oikeasti järkyttynyt siitä kuinka vahvasti ne metatyön vaatimukset tulevat ulkoa, ja kuinka helposti naiselle lyödään leima otsaan jos hän ei jostain syystä pysty täyttämään yhteisön asettamia odotuksia.

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä artikkeli. Millalta tosi hyvä kommentti.
Huomaa, että jotkut haluavat vähätellä asiaa. On kovaa myöntää, että noinhan se on niin kuin artikkelissa sanotaan.

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä pointti. Pieni korjaus olisi kohdalla, että sana "meta" tarkoittaa kuitenkin jotain aivan muuta kuin mitä sinä yrität vietittää. Parempi vaihtoehto tässä olisi "krytpotyö".

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä kirjoitus "Kahden pienen l..."!! Kyllä se on juuri niin, että rima alemmas ja armollisuutta kehiin. Naisten kannattaa väsyttää kunnolla itsensä, sitten he yleensä suostuvat antamaan osan työstään miehelle ja tyytymään hänen tyyliinsä. Yleensä lapset säilyvät kuitenkin vallan mainiosti hengissä. Ehkä joskus jopa paremmin miehen rennolla asenteella.

Lähettänyt käyttäjä

Meillä vaimo pesee pyykit (= laittaa pyykit koneeseen niin ettei lopputuloksena ole pinkkejä sukkia), huolehtii enemmän kommunikaatiosta koulun suhteen ja organisoi lasten vaatteet. Ja kyllä, on tehnyt osan harrastusten "metatyöstä". Siivoaminen hoidetaan yhdessä. Minä huolehdin siitä, että talo pysyy lämpimänä, valoisana ja kunnossa, autot toimivat ja laskut tulevat maksetuiksi. Teen metatyön kodinkoneiden hankinnoissa, huolehdin siitä lasten puhelimista, liittymistä jne. Hoidan toisen pojan harrastukseen viennit ja vaimo hoitaa toisen pojan harrastukset. Omia hommiani voisin luetella pitkän litanian ja varmasti vaimo omia hommiaan. Pointti kuitenkin siinä, että kumpikaan ei osaa edes ajatella mitä kaikkea toinen tekee.

Yhteisiin kotitöihin löytyi ainakaan sävel vasta kun sanoin pahasti, sillä vaimollani oli ajatus (kuten hyvin monilla tuttavien vaimoillakin) että asiat voi tehdä vain yhdellä tavalla, siten kuin hän tekee. Kun sain taottua vaimoni päähän, että minä teen asian toisella tavalla ja toisessa järjestyksessä ja sen on kelvattava ja toisaalta vaimoni sai taottua minun päähäni, että kotitöitä ei voi aina aikatauluttaa vain sen oman halun mukaan, vaan pitää ottaa huomioon milloin toinen pääsee tekemään oman osansa, alkoivat nekin sujua hyvin.

Mutta mitä tulee naisten odottamiseen ja asioiden organisoimiseen, omalla pienellä otannalla omasta lähipiiristä ja tuttavistani, väitän että naiset todellakin käyttävät aikaansa turhaan ja siksi heitä odotetaan. Aikatauluttaminen on todella vaikeaa ja jotain pitää aina tehdä viime tinkaan saakka ettei vain jäisi missään nimessä aikaa hengähtää. Se on ihan myytti, etteivät miehet osaisi ajatella ja pakata mukaa tarvittavaa tavaraa. Ihan oikeasti luuletteko, että miestenne äiti käynyt pojat kotona pakkaamassa tavarat vaikka opiskeluporukan mökkiviikonlopulle? Kun lähdemme koko perhe käymään isovanhempiemme luona viikonlopuksi, lähtöä tehdään tuntitolkulla, mietitään mitä paitaa sitä nyt ottaisi mukaan ja mitkä kengät. Lapsille otetaan vaatetta mukaan niin, että joka päivälle on 4 eri paitaa. Luojan kiitos, että tästä kun on tarpeeksi monta kertaa huomauttanut, niin tämä on jollain tapaa jo järkeistynyt. Jotain kuitenkin kertoo se, että kun vaimoni työmatkojen aikana kun mennään poikaporukalla vastaavalle reissulle, meillä kestää 15-30 minuuttia koko pakkaaminen. Ja lapset saavat itse pakata vaatteensa ohjeiden mukaan, toki olen aina tarkastanut, että suurinpiirtein oikeat asiat ovat mukana. Aina ollaan pärjätty ja tarvittavat asiat ovat olleet mukana. Ja muuten, siellä isovanhemmilla laukkuja ei pureta vaan sieltä otetaan ja sinne laitetaan tavarat sitä mukaan kun niitä tarvitaan, näin meillä ei ole poislähtö vienyt sitä normaalia kahta tuntia.

Ja herranen aika nuo synttärit... Hyvät naiset, te monimutkaistatte ihan liikaa asioita ja pidätte niitä synttäreitä _itsellenne_, ette lapsille. En esimerkiksi tietä yhtään poikalasta, joka tykkää syödä täytekakkua ja pullaa, elleivät ne sitten ole ns. viimeisiä vaihtoehtoja. Silti meilläkin se täytekakku pitää aina tehdä "Koska se nyt vaan kuuluu synttäreille" - vaikka lapset sanoisivat, etteivät sitä halua. Lapset eivät myöskään tarvitse valmiiksi mietittyä ohjelmaa minuuttitarkasti koko kahden tunnin synttäreiden ajaksi. Kuunnelkaa lastenne toiveita ilman että tyrkytätte itse sanoja lastenne suuhun. Jos lapset haluavat pitää pelisynttärit ja pelata tietokoneella kavereiden kanssa kaksi tuntia, niin antakaa pelata. Tai jos haluavat koko synttärit viettää pimeässä kellarissa toisiaan pelotellen, niin siitä vaan. Olen osan lasten synttäreistä järjestänyt täysin itse ja aina ne ovat olleet _lasten_ mielestä parhaat synttärit ikinä. Teemoja on ollut ja niiden toteuttamiseen on aikaa käytetty, mutta aina ollaan menty lasten ehdoilla.

Varmasti on paljon lapatossumiehiä, jotka eivät vaan saa mitään aikaiseksi, mutta yhtälailla on paljon naisia, jotka vaan hössäävät liikaa. Jutun alkuperäinen kirjoittaja selkeästi kuuluu hössääjiin. Jos organisointi on hallussa, sitä ei todellakaan juosta ympäri kämppää miettimässä mitäköhän varavaatteita ja vaippoja tarvitaan mukaan vaan nämä pakkautuvat parissa minuutissa. Luulisi on esimmäisistä pakkauskerroista oppineen, että mitä tarvitaan ja mistä ne löytyvät. Suosittelen vaikka seuraavalla kerralla tekemään listan paperille ja sitä seuraavalla kerralla käyttämään ko. listaa.

Lähettänyt käyttäjä

Todella osuva kirjoitus, ja lohduttavaa tietää että tilanne on monella muullakin sama kuin meillä. Mieheni on lasten hoitoon osallistuva mies, jonka osallistumista ympäristökin hehkuttaa. Hän tekee kyllä pyydettäessä (lähes) kaiken sen mitä pyydän, mutta oma-aloitteisesti ei mitään lapsiin liittyvää. Minä olen todella uupunut siihen, että minun pitää koettaa muistaa ja hoitaa hirveä määrä asioita yksin. Näitä kun on joka päivä läjäkaupalla, alkaen kouluun liittyvistä lappusista, opettajakeskusteluista, kokeista ja läksyistä, myös kaikkien menojen kuten lääkärikäyntien, synttärien, harrastusten varaus ja kyydit ja ruokien organisointi ym ym. Itse olen ottanut tämän monesti esiin että en vaan jaksa ja pysty päässäni pyörittämään tätä kaikkea ja koettanut yhdessä keksi käytännöllisiä ratkaisuja, esim. viikoittain hoidettavien asioiden läpikäyntiä ym. Ongelma ei siis ole etten jaksaisi,viitsisi tai haluaisi tehdä hommia, kuskata ym. vaan että hänkin MUISTAISI hoidettavia asioita ja ottaisi niistä vastuuta. Minulle sopisi esimerkiksi että minä TEKISIN kaiken ja hän LISTAISI tehtävät asiat minulle. Tätä roolinvaihtoa on joskus kokeiltu, mutta silloin olisi jäänyt kaikki harrastuksiin ilmoittautumiset ja käynnit ja synttärit väliin ellen olisi viime hetkillä joitain näistä pelastanut. Lapsilla jäi käymättä tärkeät lääkärikäynnit, joihin uusintalähetettä ei saa. Lapsilla ei nyt varmasti olisi annettu yhtään rokotetta, ei mitenkään huomioitu syntymäpäiviä, tai hankittu harrastuksia jos hänen vastuulleen olisin jättänyt, ja niin vastuuttomastikaan en voi toimia. Ja kyse ei ole siitä, etten antaisi hoitaa omalla tyylillään, tyyli olisi ihan vapaa jos vain tärkeimmät tulisi hoidettua!

Lähettänyt käyttäjä

Minulla ja avomiehelläni on lasten sijaan hoidettavana koira ja kaks kissaa. Luin tämän jutun ja ajattelin heti, että aha! siitäs saa, herra olankohautuksella-käytännön asiat-minuutissa-kuntoon, tässä minulla mustaa valkoisella omasta Suuresta Panostuksestani Arjen Kulkuun. Sitten aloin miettiä. Mistä minä tiedän avomieheni "metatyön" määrää. Hän kyllä tietää minun, kun kaikesta aina kovaan ääneen julistan. Olkoonkin, että joskus on sähköntoimitus muuton jälkeen katkennut jne ontumisia niin silti: polkupyöräni ovat aina huolletut (kokosipa jopa yhden alusta asti kun polvet ei juoksuharrastuksesta tykkää). Asunnon lämpötila on aina sopiva. Imurin pikkuvikakin oli eräänä kauniina päivänä korjattu. Mieheni hoitaa viherkasvit. Vuokraa auton. Siivouskaapissa on aina hyvät litkut ja jääkaapissa kanssa. Pieniä esimerkkejä. Kun lähdetään vaeltamaan niin juu, minä pakkaan ea:n mukaan ja tarpeeksi kuivia sukkia mutta mies pakkaa trangian ja korvessa hoitaa sitten sen sunnistuksen. Mikä meidät erottaa on se, että minä räpätän ja hermoilen ja vauhkoan ja vaadin, kun hän taas Tekee ja sitten kun jotain ikävää tapahtuu, olen minä jo valmiiksi hermostunut ja paniikissa, kun taas miehellä on täydet voimavarat tilanteen haltuun ottoon ja pelastamiseen. Että kiitos, kai, tästä artikkelista, se sai minut katsomaan peiliin ja asioita ehkä vähän toisenkin kannalta. Oli tarkoitus tänäänkin delegoida miehelle vaikka mitä, mutta taidanpa opetella ne asiat itse ja säästää voimani ja aikaa itse tekoon eikä sen suunnitteluun ja ennalta murehtimiseen.

Lähettänyt käyttäjä

Kun lukee näitä kommentteja niin delegoikaa hyvät ihmiset niitä vastuita. Lastenhoito on kuin pienyrityksen vetämistä. Ei se toimari jaksa kaikkia asioita hoitaa, varsinkaan ilman palkkaa. Sopikaa miehen kanssa mistä asioista kumpikin vastaa. Esim. äiti vastaa lasten terveyteen liittyvistä asioista ja synttäreiden järjestämisestä, mies puolestaan ruokahuollosta ja lasten harrastuksiin liittyvistä asioista. Ja sitten ei puututa toisten vastuualueeseen eli päällepäsmäröidä vaan annetaan toisen hoitaa asiat omalla tyylillään, kuka meistä on toistaan parempi? Ja virheistä oppii, me miehetkin. :) Näin toimien työtaakka puolittuu eikä pää ole aina täynnä asioita. Eli jakakaa tekemistä aidosti. Jakamista ei ole se, että käskytetään miestä tekemään jotkin asiat ja sitten valvotaan että ne tulee tehtyä omasta mielestä kunnolla. Sellainen tappaa miehessäkin halun tehdä asioita kun vaikka miten teke niin aina joku kertoo miten olisi voinut tehdä paremmin tai jotenkin toisin. Just saying.

Lähettänyt käyttäjä

Ihan käsittämättömiä marttyyri kommentteja varsinkin monilta naisilta. Ainut varma asia on että yksikään lapsi ei tarvitse kahta sekopäätä suunnittelemaan syntymäpäiviä. Oikeasti, kaikkien kannalta (lasten, vanhempien, yhteiskunnan) sukupuoleen katsomatta kannattaisi keskittyä vähän muihinkin asioihin vaikka kotona olisi kolme alle koulu-ikäistä.
Pistäkää se aika mammat vaikka jatko-opiskeluun verkossa, sauvakävelyyn, jumppaan, kirjojen lukemiseen tai ihan mihin vaan niin elämä on jotenkin mielekkäämpää ja sisällöltään rikkaampaa nyt ja tulevaisuudessa. Jakakaa niitä vastuita myös lastenne kanssa ja laittakaa isoimmat menemään itse harrastuksiin ja ostamaan kavereiden synttärilahjat, kaupasta maitoa, viemään roskat, suunnittelemaan hiihtoloma. Kyllä ne osaa jos vaan annatte. Ja niiden kaikkein pienimpien kanssa riittää tosi paljon vähempi tekeminen. Ei päiväkotilapset tartte harrastuksia... Ja muutenkin pitää elää resurssien mukaan myös ihmisresurssien.

Mahtaa olla pudotus jos tuollaisella asenteella joutuukin eroamaan tai lapset ihan vaan normaalin kehityksen myötä kasvaa aikuisiksi.

Jos vaan ihan päivä ja hetki kerrallan, niin ei tarttis niin hirveesti stressata.
Terveisin kolme lasta, hyvin menee, lapset 50% 50% ajalla eikä ketään kelle tarvitsisi narista että pitää tässä renkaitakin opetella vaihtamaan ruuanlaiton ohessa.

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos ja amen! Puit sanoiksi sen, joka kuormittaa, jumittaa, jurppii ja pakottaa ärsyttävään vastentahtoisen, martyyrimaisen kapteeni-ruorimiehen rooliin. Kyllä todellakin välillä meinaa pää räjähtää. Ja mikä pahinta: miehet ei vaan huomaa, välitä, osaa, viitsi hoitaa näitä juttuja!

Lähettänyt käyttäjä

" No mitäs se miesten/isien metatyö on jos heiltä kysyttäis? Muistaa suorittaa kaikki auton huollot ja katsastukset,ennen pitkää ajoa tarkistaa auton kunto, asunnon pikkurempat ja huollot, omakotitalon lukemattomat huoltotyöt säännöllisin välein, pihan kolaus ja nurtsin leikkuu ja mitä kaikkea vielä he tekevätkään, mitä en naisena tässä vieressä tajua ellei sitä erikseen ääneen sanota."

Minä teen kaikki nuokin meidän perheessä. T: yh

Lähettänyt käyttäjä

Nimimerkille Myös Äiti: niin, kukaan ei sanokaan tässä, että vastuuta ei kuulu kantaa. Pointti on se, että vastuu kuuluisi myös miehelle, mutta äiti sen vaan joutuu useimmin kantamaan. Turha sanoa, että lapsen terkkari- ja lääkärikäynnit, päiväkotiasiat ja opetapaamiset ja muut voisi vaan jättää hoitamatta.

Lähettänyt käyttäjä

Siellä ne kaikki prinsessat itkee ja valittaa kun on vaikeeta ja kamalaa; leikitään uhria ja marttyyria, vedetään somessa samanlaiset itkupotkuraivarit kun omat herrantertut kaupan karkkihyllyllä. Lopettakaa valittaminen ja aikuistukaan. Mutta kun ei, pitää tavalla tai toisella saada se huomion valopiste kohdistumaan itseen. Siinä meillä sitten on kaksi uhmaikäistä: äiti ja jälkikasvu.

Lähettänyt käyttäjä

Suurin osa kommentoijista näköjään vetää samaa martyyrilinjaa kuin kolumnin kirjoittaja. Se, miksi tämä kaikki "kasaantuu äitien niskaan", johtuu hyvin yksinkertaisesti siitä, että naiset eivät anna miehille tilaa lasten hoidossa.

Monessa perheessä huomannut tavan, jossa nainen esittää pyynnön miehelle. Esimerkiksi; Voitko viedä lapset hoitoon aamulla ja iltapäivällä Pertti-Eevertin lätkätreeneihin?

Asia aika varmasti hoituu tällä ohjeistuksella. Mutta sitten alkaa tämä mammashow. Mamma alkaa häsäämään, hääräämään ja määräämään, miten tämä projekti pitää hoitaa. Hermohan siinä väkisinkin kiristyy, kun miestä kohdellaan kuin hän olisi yksi lapsista.

Luottakaa mieheenne. Tuskin te ootte täyden ameeban kanssa naimisiin mennyt. Niilläkin on toimivat aivot päässä. Lakatkaa häsäämästä niin perhanasti. Kyllä se mieskin hoitaa osansa "metatyöstä". Se vaan esiintyy eri tavalla.

Lähettänyt käyttäjä

Juuri tänään raivosin miehelleni tästä kyseisestä asiasta ja yritin jälkeenpäin jopa rauhallisesti selittää asiaa niin, että hän mahdollisesti ymmärtäisi mistä raivosin (joka on minulta paljon vaadittu). :D Meille syntyi 4kk sitten esikoinen ja tämä metatyö (ihanaa saada tälle ahdistukselle nimi!) on ollut meidän perheessä lähes aina minun vastuullani, sillä mieheni pyörittää omaa yritystä ja kotona ei enää ajatuksille vaan ole ollut energiaa. Nyt lapsen synnyttyä ko. asia on yllättänyt minut ja huomaan sen ajavan kuilua meidän väliimme. Suuri kiitos siis tästä asiaan osuvasta kirjoituksesta! Ehkä tämä auttaa miestäni ymmärtämään minua ja kenties jokin päivä tekemään myös osan tästä vaativasta työstä!

Lähettänyt käyttäjä

Edelliseen kommenttiin, siis kysehän on juuri siitä, että nainen tässä omassa esimerkissäsi joutuu pyytämään miestä tekemään. Eli on ajatellut asian etukäteen, kantaa vastuun ja huolehtii. Jos esimerkkisi nainen ei olisi tehnyt metatyötä, hän olisi hörpännyt kahvit ja lähtenyt töihin, ellei mies olisi kysynyt vietkö hoitoon ja kaverille lapsen. Get the point?

Lähettänyt käyttäjä

Hölmö termi, ei kuvaa asiaa oikein. Metatieto on tietoa tiedosta, metatyön pitäisi siis olla työtä työstä? Tämän esimerkin mukaisesti metatyö on pikemminkin osa kyseistä työtehtävää, osa prosessia, esim. lapsen saaminen uimakouluun vaatii useita pienempiä työtehtäviä, jotta kokonaisuus saadaan kuntoon. Ihan turha sitä on oman hännän nostamiseksi jakaa erilaisiin pienempiin "metatyö"-osiin, jotta yhdestä työstä saa useita eri suorituksia.

Samalla tavalla kliseisestä autonrenkaiden vaihdosta saisi helposti kymmenen metatyön prosessin. Työvaatteiden vaihto, renkaiden ja vanteiden tarkistus ja puhdistus, urasyvyydet, ilmanpaineet, renkaiden paikkojen merkitseminen(mikä edessä oikealla jne., itse renkaiden vaihtotyö, ja pienen ajon jälkeen pulttien uudelleenkiristys ja ilmanpaineiden tarkastus. Jopas tuli taas metatyötä tehtyä, vai vaihdettiinko vaan renkaat, koska se on pakko tehdä jos meinaa pysyä tiellä. Ai niin, ne pölykapselitkin pitää irrottaa ja kiinnittää...

Lähettänyt käyttäjä

Mun "metatyö" on ajatella millasen ruokakuvan tänään päivittäisin facebooookkiiin.Voi kun kerkeis vielä kirjottaa listan tekemistäni päivän askareista...ja tämäkin tietysti naamakirjaan,jes.

Lähettänyt käyttäjä

Ennen tuota kutsuttiin ihan normaaliksi arjeksi. Milloin siitä tuli työtä? Naiset nyt vaan on parempia hallitsemaan kokonaisuuksia ja organisoimaan. Tai ainakin ennen olivat.

Lähettänyt käyttäjä

Jennyn teksti osui.
Olemme olleet parikymmentä vuotta naimisissa, vaimoni ja minä. Meillä on kaksi teini-ikäistä lasta. Minulla on, toisin kuin kommenttiketjun monilla muilla miehillä, riittävästi munaa tunnustaa tosiasiat. Yhteisen kodin kokonaisvaltainen vetovastuu lankeaa voittopuolisesti naisten kontolle (älämölö seis, joitain harvinaisia poikkeuksiakin varmasti on, mutta esim. itse en ole kertaakaan sellaiseen tapaukseen aikuisten oikeasti törmännyt). Mitään tehtävänjakoa ei suoriteta, nakki napsahtaa vaivihkaa ja kyseessä on todellakin koko paketin kasassa pitäminen; lukemattomien muistamisten, ratkaisujen ja hoitamisten katkeamaton jatkumo. Itselläni on sen verran häpyä, että en tässä ryhdy itkemään siitä kuinka imuroin, tiskaan, vien roskia, putsaan räystäskourut, hoidan autoasiat ja niin edelleen. Monien miesten julkilausumaton salaisuus on se, että me nautimme lähes mistä tahansa fyysisestä puhteesta. Niin ainakin omalla kohdallani. Niitä voi toteuttaa omaan tahtiin, näkyvää konkreettista tulosta syntyy ja usein siitä saa myös naiselta kiitosta. Sitten voi kroppa raukeana ja pää zen-tilassa selailla tv-kanavia. Toisin päin tämä ei toteudu. Päinvastoin, näkymätöntä vastuunkantoa vähätellään, niputetaan ärsyttäväksi naisten jutuksi, kehoitetaan ottamaan rennommin... Asetelma on todellinen ja se on epäreilu.

Lähettänyt käyttäjä

Neuvola-ajat. Yksi lapsi kun on päiväkodissa, yksi eskarissa, yksi alaluokilla, kaikkien opettajien kanssa pitää käydä kehityskeskustelut, vasut yms yms, sitten pitää muistaa myös hammaslääkäriajat ja osallistua koulun järjestämiin rahankeruutalkoisiin.

Lähettänyt käyttäjä

Neuvola-ajat. Yksi lapsi kun on päiväkodissa, yksi eskarissa, yksi alaluokilla, kaikkien opettajien kanssa pitää käydä kehityskeskustelut, vasut yms yms, sitten pitää muistaa myös hammaslääkäriajat ja osallistua koulun järjestämiin rahankeruutalkoisiin.

Lähettänyt käyttäjä

Eikä siinä vielä kaikki.

Valtaosa palkkatyöstäkin sisältää nykyään metatyötä – säästösyistä. Säästön vuoksi, joka ei ole todellista säästöä, kun irtisanotaan ne, joiden varsinaista työtä tuo "metatyö" olisi (jolloin se ei ole metatyötä), ja kipataan hänen työnsä metatyöksi työntekijän niskaan. Joissain töissä tuo metatyön osuus muodostaa jo valtaosan. Se näyttää säästöltä mutta on kaikkea muuta – kenties tuttua Hölmölästä? Niin on miltä näyttää?

Metatyö on nykyinen maan tapa.

Lähettänyt käyttäjä

Jenni rakas, olisin halunnut halata sua, kun lähetyksessä se oman elämän projektijyrä dissas metatyön kuormittavuutta.

Mulla neljä lasta, eikä kumpikaan isistä ole edes kehoituksenkaan jälkeen ottanut käyttöön koululaisten Wilma-tunnuksia. Jatkuvasti saa olla vääntämässä sitä tilaa isyydelle. Nirsoja ovat nuo.

Mutta.

Vastalahjaksi siitä, että on aidosti ja koko vanhemmuuden laajuudelta mukana lastensa elämässä, saa jotain joka on sen vaivan arvoista. Kun lapsi tulee teiniksi, hän yhä saattaa sanoa, että: "Äiti on tärkeä, koska hän oikeasti tuntee minut!" Olen huomannut, että viimeistään tuossa vaiheessa vanhemman tuntosarvet eivät välitä tarpeeksi tietoa, jos vanhempi "pakoilee" vastuutaan.

Pikkulapsivaihe menee pian ohi. Tulet tarvitsemaan riittävää läheisyyttä lapsiisi selvitäksesi murrosiästä ja irtipäästämisestä.

Lähettänyt käyttäjä

Kyllähän se on niin, että miehet joutuu jättämään nämä "metatyöt" vaimolle, koska vaimo ei hyväksy miehen valintoja, vaan haluaa ehdottomasti päättää aivan kaikesta kotiin ja lapsiin liittyvästä. Tosiasia on ettei niistä lapsista kasvaisi yhtään huonompia aikuisia, vaikka mies joskus valitsisi mitä vaatteet laitetaan kouluun tai mille kurssille osallistutaan. Naiset stressaavaat asioista jotka ovat täysin mitättömiä maailman ongelmien mittakaavassa.

Lähettänyt käyttäjä

Miehet haluavat päästä kaikessa mahdollisimman helpolla, ja sehän ei naiselle sovi, koska miesten tapa toimia paljastaa naisten toimintatapojen ongelmakohdat.

Jos vaikka pitäisi sekä haravoida että vahtia lasta, niin mies laittaa lapsen haravoimaan. Näin molemmat ongelmat ratkeavat kerralla. Tästä nainen kimpaantuu, koska mies pääsi liian helpolla. Miehen piti tehdä kaksi asiaa, mutta nythän hän ei naisen mielestä tehnytkään yhtään.

Monet äidit haluavat näennäisesti jakaa vastuuta, mutta todellisuudessa harva haluaa irroittaa niistä käsissään olevista langoista. Pahintahan mitä voi sattua on, että isä tekee asiat hiukan eri tavalla ja onnistuu silti.

Sitä paitsi, miten niitä rooleja tai vastuita voi tuosta vaan vaihtaakaan, jos lasten vaatteet ovat joka päivä eri laatikoissa. Isällähän menee ensimmäinen viikko jo pelkkään etsimiseen.

Lähettänyt käyttäjä

Naiset arvioi edelleen toisia naisia perinteisillä arvoilla. Vaikka yhteiskuntaa on pyritty rakentamaan niin, että tasa-arvoisuus toimisi perheissä, niin naiset edelleen roikkuu niissä vanhoissa arvoissa. Hyvä äitihän hoitaa kaiken metatyön, kun miehestä ei ole siihen. Paska puhetta! Mä en enää jaksa yhtäkään naisten mammakerhoa, jossa tätä samaa laulua lauletaan......mies ei osaa sitä ja tätä. Eikö teitä kiinnosta mikään muu? Mä keskustelisin mieluummin vaikka Syyrian tilanteesta, taloudesta, homekouluista tai vaikka Sofi Oksasen uudesta kirjasta. Mutta ei. Turvallisia keskustelun aiheita ovat miesten haukkuminen, sisustus, vaatteet ja lapset. En jaksa enää. Niinpä päädyn aina keskustelemaan miesten kanssa ja saan pahoja katseita, selän takana puhumista ja olen kuulemma myös huono äiti ja vaimo. Minähän en tee kuulemma mitään kotona ja mieheni hoitaa kaiken. Naisen itsetunnon pitäisi rakentua jolekin muulle kuin tälle metatyön mestsritason hoitamiselle. Napatkaa kirja käteen ja kaatukaa sohvalle lukemaan. Kyllä se mies osaa safkaa hommata pöytään ja hoitaa lapset syömään. Relatkaa ja antakaa kaikkien hoitaa hommat omalla tavallaan.

Lähettänyt käyttäjä

Pahoittelut, että käytän toista ketjua, mutta asianomaisten ketjujen keskustelumahdollisuus suljettiin samalla, kun seuraavat kommentit poistettiin asiaan kuulumattomina. Ketjut koskivat sukupuolten rooleja pienten vauvojen hoidossa. Teen teettäväksi Ylen sensuurin aiheesta.

POISTO 1:

"Biologialla on merkitystä. Kaksi satunnaista miestä tai kaksi satunnaista naista jakavat saman perimän 99,9%:sti. Mies ja nainen jakavat saman perimän 98,5%:sti. Ero on 15-kertainen. Kromosomeilla on väliä. Yhä enemmän tiedämme oikeasta tieteestä, fmri-kuvantamisesta, geenitutkimuksesta, käyttäytymisgenetiikasta, että sukupuolten välillä todella on eroja, synnynnäisiä, biologisia. Taipumuksia, poikkeavia aivorakenteita, hyvin erilainen mielen hormonitoiminta ja vaikutukset, poikkeavia tapoja tuntea ja ajatella, erilainen kommunikaatio aivopuoliskojen välillä ja paljon paljon muuta, joista tieteellisesti maailmaa hahmottavat ovat tietoisia ja pyrkivät olemaan tietoisia. Ymmärtävät, mitä tarkoittaa "keskimäärin", ettei yksilöllisen variaation hajonta muuta keskimääräisten erojen todellisuutta. Että tuo keskimääräisyys on invarianttien kautta maailmaa hahmottavalle ihmismielellä täysin välttämätöntä. Ilman hahmostereotypiointia ja hahmontunnistusta ei todellisuus ole järjellisesti hahmotettavissa. Me etsimme säännönmukaisuuksia, tähän induktio perustuu, jos olet lukenut epistemologiaa tai tieteenfilosofiaa. Yksilöllinen ei kumoa keskimääräistä. Sukupuolilla on selkeitä keskimääräisiä eroja."

POISTO 2:

"Tutkimukset osoittavat, että adoptoidut lapset kärsivät ahdistushäiriöistä ja masennuksesta kaksi kertaa väestön keskiarvoa enemmän. Joten se ei ole "ihan sama", eikä kyse ole siitä, että masennuksen aiheuttaisi tieto biologisista vanhemmista. Merkittävä masennukselle ja ahdistukselle altistava kehityksellinen tekijä on symbioottisen, turvallisen perustan antavan suhteen häiriintyminen ensisijaisen huoltajan kanssa, eli yleensä lasta imettävän äidin, lapsen n. 18 ensimmäisen elinkuukauden aikana. Toki jos äiti on huono tai mahdottomassa elämäntilanteessa lapsen pitääkseen, niin suhteen häiriintyminen on väistämätöntä. Mutta tietentahtoen se on hyvin kyseenalainen valinta. Esimerkiksi ensisijaisen huoltajan aseman jakaminen isän ja äidin välillä. Sitä voi perustella 6+6+6 hokemalla, mutta se voi oikeasti jossain määrin vaurioittaa lapsen kehitystä, aiheuttaen pysyviä neurologisia muutoksia. Pieni vauva kaipaa yhtä ensisijaista huoltajaansa, yhtä. Yksilöllistä variaatiota on, mutta tämä on hyvin vahva yleissääntö. Mutta jos jo isän ja äidin välillä ensisijaisen huoltajan aseman jakaminen on kyseenalaista ensimmäisten 1,5 vuoden aikana, niin lapsen siirtely "äidiltä" toiselle tuona aikana on ideologian sokaisemaa väkivaltaa lasta kohtaan."

Lähettänyt käyttäjä

Meidän perheessä tämä ”metatyö” lasketaan kotityöksi muiden joukossa. Jokainen tekee mitä parhaiten osaa, itse huolehdin mielelläni suunnittelusta ja annan miehen hoitaa likaiset työt.

Lähettänyt käyttäjä

Osuva kirjoitus! Vaikka koen että meillä nämä työt, myös metatyöt jakaantuu aika tasaisesti (vanhin lapsi 10, joten tästä asiasta on kotona kissa nostettu niin monta kertaa pöydälle että se jo asuu siellä), on silti elämällä aina ne pari muuttujaa tarjolla jotka sotkevat koko metatyöpakan.
Mies siis tekee paljon, kaiken minkä kokee osaavansa, mutta tietääkö hän milloin on lapsen neuvola jos en minä huolehdi, tietääkö hän miten neuvola-aika varataan ja milloin? Ei! Hän kyllä käyttää lasta neuvolassa jos varoitan viikkoa ennen, sitten edellisenä päivänä ja sitten soitan että muistithan viedä neuvolaan! Sama homma hammaslääkärin kanssa, sama homma lasten harrastusten kanssa. Katsos kun aina en itse jouda olemaan kolmen lapsen henk koht kuljettaja. Jos minä en muistuta joka helskutin asiasta, jää lasten harrastuksiin vienti. Onpa joskus päivähoidosta soitettu että milloin pikku x haetaan, tietenkin isännän olisi pitänyt hakea... Yksi mysteeri on se, että aina ja iankaikkisesti on oletusarvo että äiti tietää. Missä avaimet? No,yleensä niiden housujen taskussa mitkä MIEHELLÄ oli viimeksi autoa ajaessa jalassa. Missä hattu ja kinttaat yms. Sitten ne pari muuttujaa. Remontti ja anoppi. Molemmat ihania asioita mutta osaavat sekoittaa ns. Metatyöpakan pahasti. Jos ollaankin miehen kanssa saatu perheen metatyöt balanssiin, on remontin vuoksi anopin luona asuessa enemmän kuin pari muuttujaa pelissä! Nyt lasten tavarat voi olla remontin keskellä kotona, evakossa anopilla tai juuri siinä autossa joka on juuri siinä osoitteessa missä tavaran tarvitsija ei ole, sitten on vielä se anoppi, joka kysyy ja sättii ja tuo oman kulttuurinsa johon yrittää sovittaa meidän kulttuuria niin että välillä oikeasti leviää pää! Ps. Nyt remontoijatkin olettaa minun tietävän missä mikäkin tavara on, kuului juuri huuto että xxx, missä paineilmapistooli on? MISTÄ MINÄ TIEDÄN, MINÄ OLEN VAIN ÄITI!

Lähettänyt käyttäjä

Pystyn niin hyvin samaistumaan kirjoittajaan. Jo ennen eroa lapseni isästä, hoidin itse aina kaikki kotityöt, suunnittelut, valmistelut,lastenhoido, kaupassakäynnit, ruuanlaiton ja jopa ne miehentyöt (viemärin putsaukset, kiuaskivien vaihdon, seinän maalaukset, tapetoinnit ym. ym.) Kaikki osa-aikatyön ja opiskelun lomassa. Eikä ikinä kiitosta tullut,yleensä vain haukkuja, kun mies vaan kävi välillä töiden ja harrastusten välissä kotona kääntymässä. Mutta se on nyt mennyttä aikaa narsistin kanssa elämäminen ja olemme tyttären kanssa paljon iloisempia ja onnellisimpia kahdestaan. Tyttären kaverisynttärit lähestyy kovaa vauhtia ja todellakin tän äipän aivot on ollut kovilla kaikesta suunnittelusta... vieraiden allergiat, juhlien teema, viikko mennytkin askarrellessa juhlakoristeita, kattaus, juhlien aikataulu, vieraslahjat, riittääkö syötävät, mihin vieraiden ulkovaatteet pienessä eteisessä sijoitetaan, tuleeko kaikki kutsutut, mitä jos kukaan ei tulekaan? ym. Eli paljon on mielessä kaikenlaista.

Lähettänyt käyttäjä

Loistava kirjoitus! Hienoa, että joku on osannut kirjoittaa "auki" kaiken tuon, mitä tekemistä lapsiperheen arkeen kuuluu... Näkymättömän työn määrä on valtava!

Lähettänyt käyttäjä

Minusta tässä kyllä jotenkin on taustaoletuksena että ne "miesten tekemät työt" eivät vaatisi metatyötä, vaikka vaativathan ne; onko renkaat vaihtokunnossa vai pitääkö hankkia uudet, jos on vaihtokunnossa niin onko niissä ilmaa, jos ei niin pitää käydä täyttämässä, missäs sitä olikaan sellainen huoltoasema jossa voi edes olettaa sen täyttölaitteen toimivan, milloin koko urakkaan voi edes ryhtyä kun ottaa huomioon perheen kaikki menot. Jos tarvitaan uudet renkaat niin mistä uudet, mimmoiset, mitä maksaa, onko rahaa jne. Onko useampikin auto jolle sama metatyö? Samat jutut päätee kaikkeen tekemiseen, varsinkin jos ollaan taloudessa missä asuu useampi henkilö jolla on elämää.

Toinen seikka mikä paistaa läpi kirjoituksesta ja kommenteista on että ennen toisen tekemisen arvostelua kannattaisi pysähtyä miettimään että mitä on PAKKO tehdä, mikä on omaa kuvitelmaa että on muka pakko tehdä ja minkä HALUAA tehdä. Omien mielihalujen toteuttamiseen liittyvästä työtaakasta on turha syyllistää muita tai ainakin niistä pitää sopia eikä yksioikoisesti olettaa että toinen tekee ja/Tai arvostaa sydämensä pohjasta. Esim:
- Lapsilla on pakko olla vaatteet joilla pysyy lämpimänä, kuivana ja terveenä
- Lasten vaatteet ei ole pakko olla samaa sävyä
- On OMAA HALUA että lapsen vaatteet ovat samaa sävyä ja oman mielihalun toteuttamista jos oikeansävyisten vaatteiden etsintään HALUAA kuluttaa aikaa. Jos ei halua kuluttaa aikaa tai sitä ei ole niin vähemmältä murheelta pääsee kun päättää että tätä ei nyt tehdä ja keskittää energian niihin pakollisempiin juttuihin.
Ei-pakollisten asioiden listalla on esim. ne lahjat synttärivieraille, tolkuton harrastusrumba ja myyjäisiin osallistumiset.

Pakollisiin juttuihin vaikuttaa kuitenkin vahvasti perheen talous. Jos rahaa on niin paljon että on se ja sama mitä autonrenkaat tai lasten harrastusvälineet maksavat niin metatyötä on paljon vähemmän kuin että pitää jokaista penniä laskea ja suunnitella kaikki pienehkötkin hankinnat vuosibudjettiin. Mutta tässäkin asiassa päästään pitkälle kun puhutaan asioista yhdessä.

Sitten jos toinen on todellakin sellainen vätys että ei tee yhtään mitään useista kehotuksista huolimatta etkä muutenkaan saa parisuhteesta enää mitään irti, niin siitäkin pitää keskustella ja tuoda esiin, että ennemmin kasvattaa lapset yksin kuin yhden aikuisen siinä lisäksi ylimääräisenä taakkana.

Lähettänyt käyttäjä

Luin ensin palautetta, ja arvelin palautteesta, että kyseessä olisi kovinkin oivaltava kirjoitus. Mutta kyseessähän on kymmenkertaisesti liioittelevaa uhriutumispornografiaa, joka vetoaa narsismiin (uhriutuminen on narsismia) eikä vastaa todellisuutta. Tärkeimpinä esimerkkeinä annetaan lapsen synttärijuhlat ja koulukuvaus (molemmat kerran vuodessa, eivätkä edellytä mitään sen suurempaa työtä). Ei vakuuta, ei lainkaan.

Lähettänyt käyttäjä

Tässä unohdetaan tarkoitushakuisesti se metatyö jota mieht päässään tekevät. Molempien autojen huollot ja renkaiden vaihdot, ilmastointikoneen suodattimien vaihdot, polttopuiden tekeminen ja kaikki muut kodin ja tekniikan ylläpitoon vaikuttavat asiat, joita yhtä harvoin tekee nainen kuin mies järjestää synttärikutsuja. On paljon parempi, että yksi hoitaa tietyt asiat, kun että molemmat niitä hoitavat, tällöin, kun vastuu on selvä, asiat myös hoituvat, eikä molemmat ajattele, että eiköhän se toinen ole sen hoitanut tai hoitaa. Esim. Täysin järjetöntä että molemmat hankkisivat tasapuolisesti lasten vaatteita, tällöin niitä olisi joko tuplasti samaan tarkoitukseen tai sitten ei ollenkaan, jne.

T. Kolmen lapsen isä, yhteensä 2v lasten kanssa kotona olleena vaimon töissä käydessä.

Lähettänyt käyttäjä

Marja Hintikan ohjelmien palauteosioita näyttää sulkeutuvan yksi toisensa jälkeen. Meille tuputetaan verovaroin monen suomalaisen mielestä paikkansa pitämättömiä ja jopa lasten kannalta haitallisia ja parisuhteeseen turhia konflikteja synnyttäviä käsityksiä lastenhoidosta, yhteiselosta, miehen ja naisen rooleista, miehen syyllisyydestä, naisen uhriudesta. Sitten yritetään vielä viedä palautemahdollisuuskin pois.

Miksi ylipäänsä jälleen yhden nuoren naisfeministin show lisää? Eikö entisen pornotähden feminismin ympärillä loputtomiin pyörivässä rupattelussa ollut riittämiin? Edustavatko nämä veronmaksajien valtavirtaa? Eihän naisistakaan ole kuin vähemmistö feministejä. Naisista suurempi osa kuin miehistä katsoo, että on äidin rooli jäädä pienen lapsen kanssa kotiin ja haluavat itse jäädä. Naiset, modernit naiset, haluavat tätä enemmän kuin isät. Se on heidän valintansa, minkä he tuntevat oikeaksi. Se on monen mielestä myös perustellusti oikein.

Tällä ohjelmalla selvästi pyritään vaikuttamaan asenteisiin ja vieraatkin on valikoitu kovin yksipuolisesti omaa kantaa tukemaan, eikä sitä kriittisesti haastamaan. Miten tämä perustellaan yhteisin verovaroin, selvän vähemmistönäkemyksen pakottaminen kovalla panostuksella ja mainostuksella? Miten näiden vähemmistönäkemysten pakottaminen oikeutetaan yhteisin verovaroin? Miten näiden vähemmistönäkemysten pakottaminen oikeutetaan yhteisin verovaroin? Tuliko kysyttyä tarpeeksi moneen kertaan? Koska tämä on keskeinen kysymys koko Ylen oikeutuksen näkökulmasta. Yhdessä maksetaan ja pienen ryhmän ideologian ohjaamana tuotetaan, EI voi olla oikein. Eli miksi jälleen yhden nuoren naisfeministin show? Miksi Yle Puheen kolumnisteja myöten trendin on sama? Jos vastetta pitäisi hakea puolueista, niin lähimpänä ovat vihreät ja vasemmistoliitto. Tämä ei edusta koko kansaa, eikä kaikkia veronmaksajia. Eli miten se oikeutetaan?

Miksi ei ole sen sijaan esimerkiksi Henry Laasanen showta? Henry Laasanen kertomassa useammassa jaksossa, omaa näkemystään tukevin vierain, kovalla rummutuksella, mitä ajatella parisuhteesta, sukupuolirooleista, seksistä parisuhteessa, lastenhoidosta? Tuntuisiko oikealta? Laasaselle tällainen tila yhteisin verovaroin? (Vaikka Laasanen nyt lienee lähempänä keskimääräisen suomalaisen ajattelua kuin Marja Hintikka.) Olisiko oikein, jos maahanmuutosta kaikki Ylen uutisointi, kolumnien kirjoittaminen ja asiaohjelmien tuottaminen seurailisi Jussi Halla-ahon näkemyksiä ja positiivisia näkökulmia tietoisesti jätettäisiin keromatta? Olisiko oikein yhteisin verovaroin? (Ja Jussi Halla-ahon näkemys maahanmuutosta on lähempänä keskivertoa suomalaista kuin Ylen linja.) Olisiko oikein jos jokainen Ylen radiokolumnisti, yhteisin verovaroin, kuulostaisi Timo Vihavaiselta? Missä on tasapuolisuus nykylinjassa, verratkaa tuota hypoteettista, kuitenkin suuremman osan suomalaisia tukemaa, toisenlaista yksipuolista painotusta vasten? Missä on interaktiivisen keskustelun aikana kansalaisille mahdollisuus tuoda, kovinkin sanoin, ilmi mielipiteensä, etteivät hyväksy sitä, kuinka yhteisiä verovaroja käytetään. Että Ylen pitäisi heijastella koko kansan tuntoja, pyrkiä olemaan poliittisesti ja ideologisesti tasapuolinen.

Vaikka Ylellä naisista lähes 100% lienee feministejä, niin suomalaisista naisista vähemmistö on feministejä. Vaikka Ylellä suurin osa naisista (vai löivätkö äidilliset vaistot sittenkin lävitse omalla kohdalla?) voinee kannattaa vauvanhoidon jakamista, niin valtava enemmistö suomalaisista naisista, ja nimenomaan naisista, ei niin ajattele, eikä maailmaa siten näe.

Esimerkkejä voisi ottaa lukuisia siitä, kuinka yhteisin varoin tuotetaan ideologista ohjelmistoa, uutispainotuksia, asiasisältöjä pienen ideologisen ryhmän näkökulmasta. Marko Hamilo on kuvannut erinomaisesti, kuinka tämä tapahtuu, ja miten on paitsi ideologian myös eriävää mieltä oleviin kohdistuvan sosiaalisen painostuksen sitomaa: https://www.suomenuutiset.fi/paljastuksia-punavihreasta-kuplasta-vihreat-arvot-jyllaavat-toimituksissa/ Eikä edes yleistä keskustelumahdollisuutta uutisten yhteydessä. Nyt näiden artikkeleiden yhteydessä täysin asiallisia kommentteja poistetaan ja keskusteluja suljetaan. Viimeisimpänä tuo metodisesti tutkimukselliselta arvoltaan olematon kysely, jossa ei ymmärretä edes otannan satunnaisuuden merkitystä, ja jonka vastauksista tehdään juuri halutut, ennalta-arvattavat johtopäätökset, tämänkin ketjun kommentteja yksipuolisesti ja valikoidusti siteeraten, ja jonka kommentointimahdollisuus meni kiinni (ainakin oli tämän kommentin kirjoittamisen aikana).

Näinkö käytetään oikeudenmukaisesti yhteisiä, painotan vielä kerran, yhteisiä, verovaroja?

Tämä tilanne on kärjistynyt täysin mahdottomaksi. Sadat tuhannet suomalaiset näkevät Ylen jo vihollisenaan, jonakin lähinnä vastustettavana ja lakkautettavana, eikä tämä trendi ole muuttumassa, vaan kasvamassa. Näin ei tulisi, eikä pitäisi olla.

Yle on jotenkin pystyttävä muuttamaan poliittisesti ja ideologisesti sitoutumattomaksi ja tasapuolisuuteen pyrkiväksi. Nykyinen punavihreä sisällöntuotanto yhteisin varoin, joihin ei edes yleistä kommentointimahdollisuutta ole lystin kustantavilla kansalaisilla, on kärjistynyt täysin kestämättömäksi. Yle on uudistettava radikaalisti tai ajettava alas pelkkiin perustoimintoihin.

Miten Yle vastaisi tähän tai tällaiseen kritiikkiin, jos ei voisi paeta sen taakse, ettei koe velvollisuutta vastata tai perustella (siksi keskustelumahdollisuuttakaan ei yleisesti ole)? Miten oikeuttaisi toimintansa, yhteisten varojen käyttönsä? Miten perustelisi sen tasapuoliseksi, perustelisi puolueettomaksi, perustelisi poliittisesti tai ideologisesti sitoutumattomaksi? Hiljaisuudessa näihin kysymyksiin on vastaus, Yle ei ole ikinä tehnyt ohjelmasarjaa, eikä yhtä ainoaa kolumnia kirjoituttanut, jossa se näin peilaisi itseään. Eikä epäoikeudenmukainen yhteisten varojen väärinkäyttö ideologisesti yksipuolisen sisällön tuottamiseksi ole oikein moraalisesti, eikä voi olla yleisen ja yhteisen kansallisen median tarkoitus, eikä yksiselitteisesti voi jatkua.

Lähettänyt käyttäjä

Kyselyä, joka pyritään uutisoimaan ilmeisen vakavasti tutkimuksena, ei pysty kommentoimaan kummassakaan jutuista. Tieteenfilosofian alkeissa opetetaan satunnaisotannan tärkeys. Ilman satunnaisotantaa tuollainen kysely on yhtä arvokas kuin nettikysely, joka antaa tuloksen, että 86% suomalaisista haluaisi laillistaa kannabiksen, mikä tulos saadaan, kun ihmisillä on aivan eritasoisia motivaatioita ja intressejä avoimiin nettikyselyihin vastata. Jos kysytään, että tekevätkö naiset enemmän kotitöitä kuin miehet, niin voi etukäteen arvata, että moni katkerasti niin kokeva nainen, ja aatteellisesti varma feministi, on hyvin motivoitunut vastaamaan. Tulos ei ole lainkaan sama, mikä siis olisi suomalaisnaisten satunnaisotannalla saatujen vastausten ilmentämä. Tuollaista biasoitunutta kyselyä kuitenkin uutisoidaan vakavissaan, ja pian sen jälkeen kun nimin. "Tutkija" tästä huomautti, niin kommentointimahdollisuus hävisi.

Sinunkin verovaroillasi.

Lähettänyt käyttäjä

Asiahan on selvä, metatöistä ei voi puhua miehelle suoraan vaan niistä tarvii kautta rantain nalkuttaa, että pääsee naisparka rauhassa uhriutumaan. Sitten vaan ranteet auki ja golgatalle ristiin roikkumaan.

Lähettänyt käyttäjä

On kyllä niin sukupuolittunut kolumni, jonka kommenteissa samaa mieltä olevat valittavat oman metatyönsä rasittavuudesta ja siitä kuinka miehet eivät tee mitään, tai jos tekevät niin se tehdään väärin. Miettikääpä jos mies olisi kirjoittanut vastaavan tekstin jostain ilmiöstä, niin naiset olisivat kuorossa loukkaantumassa kuinka heidän tekemäänsä työtä ei nyt lasketa ja kuinka minä yksinasuva nainenkin osaan vaihtaa loisteputken sytyttimen niin varmasti jokainen nainen osaa (ja etenkin haluaa).

Yllä olevassa kommenttiosiossa oli hyviä pointteja joista haluaisin nostaa esiin seuraavat: 1 miehet tekevät usein asiat yksinkertaisemmin kuin naiset, tämä ei tarkoita että lopputulos olisi sen huonompi, naiset tykkäävät vatvoa ja varmistaa asioita moneen kertaan, ja pitävät tätät välttämättömyytenä jonka HE ovat hoitaneet. 2. Miehet ja naiset tekevät perheessä myös eri tehtäviä, eikä sisäisen tehtäväjaon eriytyminen sinällään ole ongelma, tietynlainen erikoistuminen oikeastaan varmentaa että kaikki hommat tulevat tehtyä, ja mahdollisimman tehokkaasti ja hyvin. 3. Mikäli toinen pyytämättä ottaa haltuun jonkin osa-alueen, vaikka ne mukulan juhlat, niin usein mies rationaalisena ja valmiimpana delegoimaan antaa suosiolla vetovastuun toiselle. Tällöin on erittäin kyseenalaista syyttää miestä metatyön tekemättä jättämisestä, mikäli nainen välttämättä haluaa tehdä sen miehen puolesta. Naisten tulisi oppia luovuttamaan vastuu, ja tämän delegoinnin osalta lopettaa myös kyttääminen ja idoiden tuputtaminen ja antaa toisen hoitaa asia tavallaan.

Lähettänyt käyttäjä

Ehkä kannattaa muuttaa maalle ja hommata kuusi koiraa ja neljä hevosta sekä muutama kana niiden lasten lisäksi - sitten ei tarvitse miettiä työnjakoa. Se tekee ken ehtii.

Lähettänyt käyttäjä

Heh, metatyö on vain uusi termi perinteiselle hössöttämiselle. Kyllähän sitä paineita voi ottaa mistä vaan ja sitten murtua työtaakan alla, mutta nämä esimerkkikohdat vaikuttivat aika triviaaleilta ongelmilta. Mitä hemmetin väliä on sillä, onko lapsen synttäreillä joku teema vai ei, tai jos luistimet joskus unohtuu kotiin. Kun itse olin lapsi, vanhempien panostus synttäreihin oli se, että he maksoivat ne sipsit, karkit yms. jotka juhliin ostettiin. Eikä äiti tai isä alkanut tarkistella onko jokainen koulutarvike ja lippulappunen mukana. Aika usein jäivät kotiin, mutta sillä nyt ei ole big picturessa paskaakaan väliä.

Jos haluaa leikkiä, että normaali arkielämä on kuin jonkun projektin pyörittämistä, niin siitä vaan. Tai sitten voi harkita, täytyykö lapsella ylipäätään olla joku urheiluharrastus, pitääkö johonkin hiton myyjäisiin muka mennä yms.

Lähettänyt käyttäjä

Kolumnisti on kolmen lapsen yksinhuoltaja. En ihmettele. Passiivis-agressiivinen ihminen, joka koko avioliittonsa ajan tuntui odottaneen silloisen aviomiehensä palvelua ja "huomioimista" siitä, että vaimokin joskus ajattelee. Siis sillä aikaa, kun tämä aviomies on todennäköisesti ylläpitänyt "metatyöllään" koko kämpän, auton, kesämökin etc. kunnossapidon lämmityksestä lumenluontiin sekä vakuutusmaksuihin. Ja tietty rahoittanut sen loputtomilla ylitöillä, tämän "pikku"vaimon pohtiessa Mika-Petterin harrastuksia noin niinkuin "metatyönä". Pliis.

Lähettänyt käyttäjä

Ihan hyvä kirjoitus. Toki liioittelu aina tehostaa, tämä on hyvä huomata...
Itse olen äitinä kolmelle eri-ikäiselle joista vanhin on teini, nuorin tarhassa. Tiedän tuttavapiirissä yhen perheen, missä "metatyö" on isällä (se ei ole omani). Tuo miehen saama "glooria" jos hän hoitaa perheen normihommia on myös tosiasia.... Mutta toivossa on hyvä elää, ehkäpä se tästä muuttuu sukupolvien kuluessa.. Muistetaan vaan vaatia kaikilta lapsilta sukupuoleen katsomatta samanlaisia juttuja, siisteyden, omatoimisuuden jne.kanssa.

Mulla on helpottanut riman laskeminen. Kyllä, joudun miettimään lasten varusteet ym. Ja tietämään harrastukset ja lahjat synttäreille mutta ne varusteet saatan hankkia kirpparilta ja lahjoja ostella nähdessäni varastoon ennakkoon... Enkä stressaa siitä mitä muut ajattelevat, se on taistelu johon mun ainutkertainen elämä ei riitä!

Lähettänyt käyttäjä

Silminpistävää näissä kommenteissa on se että vasta eron tultua naiset ovat tajunneet miehen arvon kodin/lasten hoidossa. Ollaanko me naiset todella niin itse rakkaita että kuvittelemme olevamme ainoita jotka osaavat hoitaa asiat oikein? Onneksi meillä on työn jako ollut aina selvä ja isä vapaaehtoisesti.osallistunut lastensa elämään. Onko se sitten ollut mieheni vai minun ansiota?

Lähettänyt käyttäjä

Jennylle.
Tää bloggaus on loistava. Sun kommentit on muutenkin oikein hyviä. MUTTA, voisitko ystävällisesti lopettaa sen jumalattoman kohkaamisen ja huutamisen siellä tv:ssä?
Nyt ne vie suurimman huomion sun ulostulosta ja se on oikeesti rasittavaa. Sisältöä olis kiva kuulla, mutta ei tollasen huutamisen kautta!

Lähettänyt käyttäjä

Käyttäjälle Äiti.
Samaa narsistista kohkaamista ja huutamistahan tuo bloggauskin on ja kaikkea muuta kuin loistava. Kirjoitus oli rasittava ja vielä rasittavampia ovat naiset, jotka sen lukevat ja uhriutuvat narsistisesti, sovittelevat marttyyrinkruunua, jättävät huomiotta puolisoidensa panoksen tai sitä vähättelevät ja hakevat tähän toisilta narsistisilta naisilta vertaistukea uhriutumisessa. Kamala bloggaus ja hirviökäsite metatyö, joka ei tarkoita yhtään mitään. Pian kai lasten kanssa leikkiminen ja lasten haliminenkin lasketaan työksi. Tai ehkei leikkiä kuitenkaan, siihen kun isät osaavat heittäytyä tosikkoäitejä paremmin.

Lähettänyt käyttäjä

Hauskaa luettavaa, mutta tälleen totaaliyksinhuoltajaäitinä en aina ihan osaa ymmärtää äitien ainaista valitusta miehistään.. :D

Lähettänyt käyttäjä

En voi kuin jakaa edellisen nimimerkillä "Anonyymi" kirjoitetun mielipiteen.

Huhhuh, mikä narsistinen metakirjoitus! Uhriksi asettunut narsisti ei ymmärrä uhriksi asettautumistaan vaan syyttää siitäkin toista.

"Minulla on vain yksi elämä.", "Miksi aina minun pitää...", "Miksi muut eivät koskaan...", "Miksi aina minulle sattuu...", "Miksi toiset saavat...", "Miksi minun mieheni...", "Miksi aina minä...", "Miksi sinä et koskaan..."

Lähettänyt käyttäjä

Itse koin, että ton kirjoituksen perimmäinen tarkoitus oli havainnoillistaa ja avata konkreettisilla esimerkeillä, että millasta "projektia" suurin osa äideistä pyörittää. Jatkuvaa suunnittelua ja aikatauluttamista. Oma 5-vuotiaani ei harrastaisi mitään, jos eläisi vain isänsä kanssa. Mutta en ole, enkä usko, että välttämättä kovin moni muukaan, katkera siitä, että hoidan suurimman osan "metatyöstä" perheessämme, mutta joskus silti toivoisi, että toinenkin havahtuisi siihen, että lapsen neuvola pitää varata, hammashoitola, juurikin uimakouluun ilmoittautua tiettynä päivänä, järjestäisi leikkitreffejä, ottaisi varavaatteet mukaan, tekisi automatkalla eväät, lista on loputon.
Mutta koska näemmä suoriudun hommasta niin hyvin, on siihen kenenkään muun tuhra puuttua. Hyvää on se, että edes on viejä sinne uimakouluun. Ja monen yh:n eron taustalla lieneekin näistä arjen "meta"- ja oikeista töistä johtuvat katkeroitumiset ja etääntymiset.

Lähettänyt käyttäjä

Kummasti vain yksinhuoltajaäitien lapset häiriökäyttäytyvät enemmän, joutuvat todennäköisemmin kosketuksiin sosiaaliviranomaisten kanssa, pärjäävät huonommin koulussa, ajautuvat todennäköisemmin päihderiippuvuuteen tai rikoksen poluille, voivat henkisesti huonommin ja niin edelleen keskimäärin. Isiä on hauska syyllistää ja isien panosta vähätellä, mutta kummasti se vain tuntuu hyvin kouraisevan negatiivisesti näkyvän, jos lapsilla ei ole isää elämässä. Useimmiten äidin alkuun laittamallaan erolla viedessä isän lasten päivittäisestä elämästä.

Kun tarpeeksi pitkään uhriutuu fantasioissaan paisutellen "metatöitä" ja muita vääryyksiä, niin sitä voi naisen sisäinen maailma kehittää syyn eroon noin perinteisessä mielessä hyvästäkin parisuhteesta. Nainen vain koki niin ja naisella on oikeus. Eron jälkeen voivat henkisesti huonommin niin nainen itse, joka parisuhdetta kaipaa eikä parempaa löydä, oli kuvitellut vain, eroa ymmärtämätön mies, kuin eron jalkoihin ja vaillinaisen vanhemmuuden hoiviin jäävät lapset. Mutta sitä kai nyky"naiseus" on, ja tätä naisen sisäisen maailman oikkujen ja ailahtelujen kaiken oikeuttavuutta ja kaiken ylitse menevyyttä oikein monelta rintamalta ja "asiantuntijoiden" (kaikkea vielä!) voimin ruokitaan.

Ennen oli paremmin, mutta nyt on nyt, näin se kai on hyväksyttävä. Mutta ei tuo nykynainen miellyttävä olento ole, ei muille eikä itselleen. Vikaan on menty ja pahasti. Ei ihme, että pahoinvointi, etenkin naisten oma pahoinvointi, on yhteiskunnassa lisääntynyt, kun elämän perustan arvot on hukattu ja korvattu katkeruudella ja pohjattomalla kuvittelulla, naistenlehtien luomilla katteettomilla mielikuvilla, jotka liian monella naisella ovat korvanneet realistisen käsityksen todellisesta elämästä.

Lähettänyt käyttäjä

On jotenkin hauskaa, miten usein tässäkin keskustelussa muistutetaan, että miehet huoltavat autot, leikkaavat nurmikot ja remontoivat saunan. Autottomana kerrostaloasujana näiden samojen esimerkkien toistuminen alkaa jo huvittaa - ikään kuin miehiä ei eläisi tiiviillä kaupunkialuilla lainkaan...

Meillä ei vielä ole lapsia, mutta tätä metatyöpohdintaa on käyty esimerkiksi ruoanlaiton ja raha-asioiden suunnittelun osalta. Keskustelut on käyty hyvässä hengessä, ja uskon että se kantaa myös tulevaisuudessa. Kommunikaatio on kaiken perusta.

Lähettänyt käyttäjä

Sinänsä tunnistan ilmiön, mutta. Harmittaa äitien jatkuva itsensä korottaminen johon tämäkin teksti syyllistyy. Teksti sortuu kahteen aloittelijamaiseen ja ylimieliseen yleistykseen.

Ensinnäkin metatyöstä puhuminen vain äitien ongelmana, lapsettomilla naisilla metatyötä ei siis ole? Voin kertoa että on. Monesti äidit vain ylemmyydentunnossaan sulkevat tämän tietoisuudestaan: Jos ei ole lapsia ei voi tietää mistään mitään.

Lisäksi asian rajaaminen vain naisille on omituista. Miehillä on omat metatyönsä mutta ne kun eivät kuulu naisen elinpiiriin niitä ei nainen laske metatyöksi. On niin helppo tuijottaa omaa napaa ja syyttää miestä laiskuudesta ja suunnitelmattomuudesta - jälleen äitien ylimielisyyttä.

Lähettänyt käyttäjä

Tiedän täsmälleen, mitä tarkoitat! Blogissani juuri vähän raotin samaa teemaa :D

http://herkkaelama1.blogspot.fi/2015/11/vitun-vasymys.html

Lähettänyt käyttäjä

Ei tää oo mikään mies-nais-juttu. Olen lapsettomassa parisuhteessa naisen kanssa, ja välillä musta tuntuu että teen HURJAN paljon asioita joita puolisoni ei tee, liittyen esim. harvemmin suoritettaviin siivousrutiineihin ja niiden välineisiin, mutta luultavasti hän tekee juttuja joita minä en tee - tai jopa tekee juttuja joita minäkin teen, mutta en vain huomaa koska huomaan vain tarpeen tehdä kyseinen juttu aina välillä ja hoidan sen sitten. :D Näistä pitäisi kyllä ehkä puhua enemmän, mutta jotenkin tuntuu turhalta tuoda esiin niin pieniä yksittäisiä asioita.

Lähettänyt käyttäjä

Toisesta asiaa käsittelevästä töräytyksestä:

"(Osittain) kyse on itse aiheutetusta ongelmasta. Monet tarpeet ovat itse rakennettuja ja laatukriteerit itse asetettuja. Työmäärä on juuri niin iso kuin sen itselleen asettaa."

Niinpä. Sauhutkaa keskenänne oman päänne sisällä itse itsellenne aiheuttamienne "ongelmien" kanssa. MGTOW.

Lähettänyt käyttäjä

Onneksi pikkulapsiaika menee ajastaan ohitse. Jos on ollut hölmö ja hankkinut ammatin jossa joutuu samanlaisen metatyön pyöriykseen, niin joutuu kärvistelemään eläkkeeseen asti. Kuten kotonakin, vain näkyvä työ lasketaan. Mitä enemmän on kaikkea välittömästi hoidettavaa sälää eri puolilla taloa, sitä vähemmän on sitä työtä joka kirjataan ja jonka mukaan arvioidaan työmääriä. Ja mitä vähemmän on näkyvää työtä, niin sitä painokkaamin sitä lastataan lisää, joka taas lisää sälää ja vähentää näkyvän työn tekemisen mahdollisuuksia ja taas on syytä lisätä työtä jne. Työntekijä vaan yrittää juosta kaiken hänelle lastatun juostavan perässä. Työstä puhutaan sellaisilla sanoilla kuin "vilkaisetko" ja "piipahdatko", vaikka asiat ovat sen kokoisia, että ne vaativat erityistä perehtymistä, keskittymistä, selville ottamista ja pohtimista. Ja kaiken sen ohessa koko ajan tulee muita tehtäviä siellä ja täällä niin etä työntekijä koko ajan henkisesti juoksee jotta ehtisi ees jotain saaa valmiiksikin enekuin tulee uusia samanmoisia tehtäviä. Koko ajan vaaitaan ehttoman virheetöntä suoritusta, vaikka mikä ruuhka olisi ja vaikka kuinka pitäisi äkkiä päättää mitä tehdään, vaikka päätös vaatisi ensin tiedonhakua ja selvittelyjä ja jokainen virheellinen päätös voi aiheuttaa jonkun elämään täydellisen katastrofin. Lopulta tällaisen työn tekijän aivot tilttaavat niin, että hänen aivonsa kerrassaan pysähtyvät ja tyhjenevät kaikesta olevaisesta niin ettei hän kertakaikkiaan enää kykene muistamaankaan mitään, ei kotonakaan pysty tarttumaan mihinkään, kun ei muista edes sitä missä hänen elämässään ollaan menossa ja mitä hänelle kuuluu. Pää räjähtää hallitsemattomaksi kasvaneen työn kaaoottisesta sekamelskasta, ja simahtanut työntekijä alkaa sanoa, ettei tällaista menoa enää oikeastaan jaksaisi, niin hän saa vain kaikkien haukut ja tuomiot päällensä velttoudestaan ja laiskuudestaan tyyliin miksi tuossa ylipäätään on ollutkaan kaksi kun tuossa nyt yksinkin pitäisi pärjätä.

Sen takia sanon: Miten ihanaa että joku jossakin, vaikka edes kotiäiti omassa blogissaan tunnustaa todeksi sen, että sellainenkin työ, jota ei voi nähdä silmillä eikä tehdä käsillä, saattaa kuormittaa ihmistä. Kiitos kirjoituksesta blogin pitäjälle.

Ja jakakaa vastuu kotona, jos teitä kerran ON kaksi. Se ei varmaankaan onnistu ilman että luottaa toiseen ja antaa hänen hoitaa asia ilman valvontaa ja omalla tavallaan periaatteella että se joka vastaa tekemisestä saa päättää miten se tehdään. Ja se joka pääsee kyseisessä asiassa vapaalle, joutuu tyytymään toisen tapaan toimia. Jos haluaa kontrolloida itse kaikkea, joutuu sen kontrollointityön tekemään. Ehkä voisi itsekin opetella vähän joissakin asioissa löysäämään ja antamaan toiselle narua? No tämä nyt on vain puskista huudeltua, en tiedä toimisiko noin.

Lähettänyt käyttäjä

Mies tekee ihan samanlailla tuota "metatyötä" joka helvetin päivä ainakin meillä, jossei muuta niin toimii tietokoneiden tablettien, kännyköiden ylläpitäjänä ja ongelmanratkaisijana.
Nainen kun lähtee käymään autolla jossain hän ottaa avaimet, painaa ovet auki, istuu kyytiin ja vääntää auton avaimista käymään. Renkaat vaihtuu itsellään, öljyt vaihtuu itsellään, kuluneet tai puutteelliset osat vaihtuu itsellään ja ennen kaikkea helvetillinen selvitystyö tapahtuu itsellään, jossain laitteessa tietokoneesta pesukoneeseen jotain ongelmaa niin itsellään tapahtuu, aita korjaantuu itsellään, takapihan valokate tarvehankinnat, toteutussuunnitelma ja korjaus tapahtuu itsellään. Tehdään vaikka joku lomareissu niin reittisuunnitelmat yöpymisineen ja kustannusarvioineen hoituvat itsellään.
Sen lisäksi että huolehdit oman perheen tietyt asiat saat kaupantekijäisenä vielä hoitaa parisuhteissaan epäonnistuneiden anopin ja oman äidin asioita, uskokaa tai älkää niin sen kyllä huomaa ettei ole miestä talossa.

Mihin helvettiin toimittaja miestä tarvii, pistää pois vaan niin ei tartte rutista, mies kyllä järjestää lapsille synttärit ilman ongelmia ja lapsilla on kivaa, se on sitten toinen juttu kelpaako se naiselle.

Lähettänyt käyttäjä

Miksi elämä tehdään niin vaikeaksi parisuhteessa ja pienten lasten kanssa. Onhan näitä kalenterivaihtoehtoja muistilapputaulusta kaikkiin tietoteknisiin vempaimiin. Kai niihin voi laatia lukujärjestyksen mitä kumpikin vanhemmista tekee ja milloin perheen hyväksi ja milloin on vapaalla tai suorittaa "metatyötä". Sitähän riittää kummallekin osapuolelle. Miksi hankkia lapsia, jos haluaa tehdä vain puolet niiden aiheuttamasta työstä? Nykyisin ja varsinkin tässä Marja Hintikan ohjelmassa kaikki ongelmat katsotaan lasten aiheuttamiksi. Ohjelma on muutenkin loukkaava kommentteineen ja vieraiden nolaamisineen "huonoin vanhempi" tyylillä. Ei kai koulu- ja työpaikkakiusaaminen ole ihme, kun sitä televisiossa oikein näytetään ja pidetään huumorina. Tämä tosin pätee useimpiin ajanvieteohjelmiin. Ainoa, jossa ei nolata osanottajia lienee Femin Nuottien matkassa, joskaan en ole oikea henkilö arvioimaan, koska olen jättänyt niin Possen kuin Uutisvuodon ja kaiken vastaavan pois katseltavista ohjelmista. Marja Hintikka show on aika lailla pohjanoteeraus ilkeilyn suhteen, mutta se lienee suunnattu nuorille perheille ja tavoittanee sitä kautta fanittajansa. Mitähän ne pienet lapset, joita pidetään kaiken pahan syynä, ajattelevat teini-iässä katsellessaan vanhempiensa touhuja ja kommentteja. Eivät murrosikäiset missään tapauksessa ole helpomia kuin "ruuhkavuosien" pikkulapset.

Lähettänyt käyttäjä

Mä olen hoitanut 1,5 vuotta yksinäni omakotitalon ja auton sekä 'miesten' että 'naisten' työt, joten perspektiiviä löytyy molempiin. Mä väitän että pääsääntöisesti ns. Miesten töissä ei juuri ole jatkuvasti toistuvia rutiineja, mutta ns. Naisten töissä on niitä paljonkin. Paljon puuduttavia rutiineja, joissa ei edes näy työnsä jälki kun aikaansaannokset häviävät hetkessä, esim pyykkäys ja imurointi, ja jotka otetaan itsestäänselvyytenä.

Esimerkkeinä konkretiaa, itse kun hoidan niin voin kertoa realismia. Auton hoito, itsellä 8v vanha diisseli: kerta vuoteen vähän ennen katsastusta huoltokäynti (aamulla vien, illalla haen), jossa perushuollon lisäksi tuttu korjaaja katsoo mitä korjauksia olisi edessä. Jos on isompaa niin sovitaan uusi aika, pienet teen itse (tulppien vaihdot ym) tai korjaaja tekee samana päivänä jos ehtii. Auto ei ole tällä hoidolla aiheuttanut yllätyksiä edes kerran vuodessa. Yleensä korjaaja käy myös katsastamassa auton siinä samalla, tämä on minulta puhdasta mukavuudenhalua. Renkaiden vaihdot teen itse, aikaa menee 20min plus renkaiden siivous ja varastointi, alle tunti per kerta 2 kertaa vuodessa, eikä tarvita kovin paljon etukäteissuunnittelua, sääennuste tai laki määrää koska viimeistään pitää tehdä. Tämänkin voisi ulkoistaa, mutta haluan tehdä sen ylläpitääkseni taitoa reissussa tyhjenemisen varalta. Uudet renkaat noin 4 vuoden välein, siitä metatyönä: hyväksi todetun tutun merkin renkaat netistä, tilaus toimitetaan suoraan vaihtopaikkaan, vaatii soiton paikkaan ajan sopimiseksi, ja auton vienti paikkaan. Tankkaus tarvittaessa kauppa- tai työreissulla, 5min, ei juuri vaadi metatyötä jos sellaiseksi ei lasketa sekunnin vilkaisua bensamittariin silloin tällöin ja miettimistä koska ajan sen hyvän tankkauspaikan ohi seuraavan kerran. Pesu ja siivous silloin tällöin, ei ole sidottu mihinkään ajankohtaan, ei siis vaadi juuri suunnittelua eli metatyötä. Ellei ala hifistellä siivousvälineiden hankkimisen kanssa tms. Sulat vaihdan itse noin kerran vuodessa, ostopaikka on työmatkan varrella, yhteensä max 10min. Pissapojan pesuainetta ostan vähintään vuoden satsin kerralla ja pidän varapulloa autossa, joten ei tuota isommin työtä vaikka joskus tyhjentyminen yllättäisikin, lisäämiseen menee 2 min kerralla, noin 4-5 kertaa vuodessa kurasäiden määrästä riippuen. Renkaanpaineet tsekkaan (3 min) ilman ennakkosuunnittelua tilaisuuden tullen noin kerran vaihtovälillä, ja nyt se onnistuu minikompuralla kotonakin.

Siis ihan oikeasti auton huoltoon menee murto-osa kodinhoitoon liittyvästä työstä, myös metatyöstä. Eikä mikään ole päivittäistä, tankkaamassakin käyn pieniruokaisella autolla max 2krt/kk.

Mitä tulee rakennushuoltoesimerkkiin, asutan vanhaa rintamamiestaloa, ja sellaisessa on toki aina jotain tekemistä. Mutta jos poistaa kertaluontoiset remontit, niin vakihuollossa ei mene juuri aikaa. Sähkölämmitys ei kaipaa säännöllistä tai edes vuosittain huoltoa, jos sen kanssa on ongelmia niin vika on pääsääntöisesti muualla eikä sille voi mitään. Sulaketaulun vivun nostaminen sulakkeen palaessa ei ole iso homma, eikä sitä satu usein, nyt ei kertaakaan yli 1,5 vuoden asumisen aikana. Ilpit putsaan noin kerran kuussa lattian imuroinnin yhteydessä, 10 min lisä imurointiin eikä tarvita etukäteissuunnittelua. Ilppien suodattimiin vaihdan aktiivihiilet vuosittain, 5min yhteensä. Varalla on pari irtopatteria, jos ne hajoavat niin korjaus ei kannata, hakee uuden muutamalla kympillä (jolla ei saa sähkäriä edes yskäisemään ongelmaan päin), tunnin kauppareissu max muutaman vuoden välein. Varaava takka on, puita joutuu hankkimaan noin kerran vuodessa, viimeksi metatyön määrä: näin tien varressa ilmoituksen jossa oli sopiva hinta. Työtä: soitin sinne, toivat puut pihalle, varsinaista työtä oli kun viskoin ne puuvajaan. Puiden haku puuvajasta talviaikaan 5min per viikko maksimissaan. Umpisäiliön tyhjennys, ei oikeastaan metatyötä, hälytin varoittaa kun säiliö on täyttymässä, jolloin soitan tyhjentäjälle ja maksan laskun. Nurmikon leikkuu, ei vaadi metatyötä vaan tehdään kun hoksataan että alkaa olla pitkää ja on aikaa ja sää suosii, ja kukaan ei kärsi jos se ei ole jonain aamuna tehty. Lumityöt, ei vaadi juuri metatyötä, tehdään kun on satanut lunta. Jos on vaikka luvassa paljon lunta yöllä ja tietää ettei aamulla ehdi, niin auton voi siirtää tien viereen aamulumityön minimoimiseksi, siinä hiukan suunnittelua eli metatyötä. Vaihdoin kaikki hehkulamput ledeihin 1,5v sitten, ei ole tarvinnut koskea yhteenkään sen jälkeen. Vaihdoin jk-pakastimen 1,5v sitten muuttaessani, koneita ei ole hajonnut vaikka kaikki peruskoneet löytyy. Ei siis jatkuvaa säännöllistä työtä siitä, edes metatyötä. Paitsi ns. Naisten työnä pesukoneen huolto sitruunahapolla pari kertaa vuodessa, ja muissa vesikoneissa kalkinpoistot etikalla. Puhelin, modeemi, tabletti ja läppäri eivät ole erityistä huoltoa vaatineet, normaalit päivitykset ja buuttaus jos menevät solmuun. Aita on tehty mahdollisimman huoltovapaista aineista, ei ole tarvinnut koskea 1,5 vuoteen mitenkään, eikä ole näköpiirissäkään. Viemäriavaajan käyttö ennaltaehkäisevästi ennen tukosta, 2 min noin 3kk välein.

Nyt en kyllä keksi mitä ns. Miesten töitä olisi tehtävä jos ei päivittäin niin edes monta kertaa viikossa säännöllisesti...

Sitten ne harvoin tehtävät jutut, eli remontit. Missä remontissa joutuu suunnittelemaan ja toteuttamaan samaa asiaa uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen jopa useita kertoja viikossa? Kerran suunnitellaan ja toteutetaan, sitten sen pitää pysyä kunnossa vuosikausia. Ja joku terassien suunnittelu ja toteutuskin on kivaa! Ei millään lailla verrattavissa esim jokapäiväiseen pyykkihuoltoon. Itse suunnittelen nyt pihasaunaa ihan jätevesisysteemeistä, eristyksistä, tuuletuksista, kustannuksista ja rahoituksesta alkaen (eikä siis vaan 'kivoja laattoja ja värejä' tms seksististä ennakkoluuloa), ja kiroaisin raskaasti jos olisi joku mies joka omisi sen itselleen ja passittaisi minut pois imuroimaan ja pyykkäämään sen sijaan. Minusta siinä omitaan kiva vaihteleva kertaluontoinen ei-rutiinityö itselle ja luistetaan sen varjolla siitä tylsästä jokapäiväisestä rutiinista.

Mä luulen että tässä on se ongelma, naiset on ehkä keskimäärin hyväksyvämpiä ottamaan ne tylsät jokapäiväiset rutiinit harteilleen ja kärsimään kunnes mitta täyttyy, ja taas miehet mielellään jos tulee pieninkin tilaisuus luistavat niistä tylsistä epäkiitollisista hommista, joskus näitten kertaluontoisten hommien varjollakin.

Reiluinta olisi kartoittaa hommat ja niihin kuluva todellinen aika, ja kysyä toisiltaan että tykkääkö niistä hommista. Jos kumpikaan ei tykkää niin sitten jaetaan ne tasan, jos jostain vain toinen tykkää niin se saa omia vaikka kokonaan, jos taas molemmat tykkää niin sitten tehdään yhdessä tai vuorotellen. Ja muistetaan vaihtelun tarve ja toisen huomioon ottokin välillä.

Lähettänyt käyttäjä

Nimimerkki Ihmettelevä nainen kirjoitti juuri niin kuin asia on. Ns. miesten työt vievät paljon vähemmän aikaa kuin ns. naisten työt.
Oho, miten kolumni on näköjään kolahtanut, se on kirpaissut heitä, jotka haluavat sulkea silmänsä kolumnin kertomilta tosiasioilta. Kolumni ei ole mikään provosoiva, se vain yrittää avata silmät näkemään, että tällaista työtä perheessä on, eikä sitä ole mitään syytä nakata vain äidille.

Lähettänyt käyttäjä

Ikävää, kun kirjoittaja vetää kaikki naiset tähän marttyyri-rooliin mukaan. Puhuisi vaan omasta puolestaan. Minä sanoudun irti tästä ja totean, että tämän henkilön asenne nosti karvoja pystyyn niin itsellä, kuin miehelläkin. Miten olisi vastuunotto marttyyriuden sijaan (vaikka lähtien ihan siitä, että miettii tarkoin jo etukäteen, kenen kanssa niitä lapsia tekee ja millaisia rooleja juuri siinä parisuhteessa ja vanhemmuudessa ollaan valmiita ottamaan?!)

Lähettänyt käyttäjä

Onpa yllättää, että eronnut nainen levittää miesvihaa. Perään tehdään vielä nolla-arvoinen kysely, jolta pohjalta lisätä vettä miesvihan myllyyn. Koska kääntäen tämä valitus tarkoittaa sitä, että miehet eivät ymmärrä, miehet eivät tee osuuttaan, miehet eivät arvosta naisten tekemää työtä. Siinä voikin sitten kokea, että on saanut oikeutuksen uhriutumiselleen. Nyt voi oikein luvan kanssa haukkua miestään, kun linkittää hänelle puutaheinää olevan artikkelin. Voi vain arvailla, kuinka moneen parisuhteeseen tämäkin juttu on vaikuttanut negatiivisesti.

Tulee tästä jutusta ja sen kehujista mieleen Jerry Maguire -elokuvan eronneiden miesvihaajien kerho. Yksi elokuvahistorian parhaista rakkauskohtauksista vastapainona katkerille feministeille: https://www.youtube.com/watch?v=nhNUBG40bwE

Lähettänyt käyttäjä

Ylen feministihuorat rupeavat kyllä ottamaan päähän. Jos vanhemmuutta tai parisuhdetta käsitellään negatiivisesta näkökulmasta, niin negatiivisen henkilön asemaan aivan saatanan armottoman systemaattisesti laitetaan mies, kuten viimeisimpänä: "Marja Hintikka Live: Riitänkö minä, isi?" Mistä tahansa muusta ihmisryhmästä noin systemaattinen negatiivinen stereotypiointi, kuten joka saatanan toisessa MHL:n jutussa nähtäisiin vihapuheena, rasismina ja minä lie.

Ai isätkö ne lapsilleen asettavat paineita eivätkä hyväksy lapsiaan sellaisina kuin ovat? Kukaanhan ei muista mahdottomia vaativia ja turhasta nipottavia äitejä? Mieshän se pitää aina liittää negatiivisiin asioihin. Jos vaikkapa parisuhdeväkivallasta naiset tekevät n. 40% ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta enemmistön, niin Ylen feministihuora haluaisi puhua vain miesten kaikkinaisesta pahuudesta ja syyllisyydestä naisenkin tekoihin jonkin mutkan kautta.

Lähettänyt käyttäjä

Lapsiperheiden työnjaosta en tiedä, enkä muidenkaan perheiden, mutta jkv ehkä tiedän kotitöistä, vaikka yleensä ihmiset luulevatkin että ne tapahtuvat yksinasuvalla ihan itsestään siinä sohvalla tai riippukeinussa makoillessa. Olen asunut yksin haja-asutusseudulla omakotitalossa yli kymmene vuotta ja minulla on tuntuma, että aikaa menee sekä ns miesten töihin että naisten töihin, enkä ole varma kumpaan menee enemmän. Näissä olosuhteissa ehkä niihin miesten töihin. Niissäkin on metatyötä: kuka muistaa puhdistaa kourut, tyhjentää sadevesikaivot, huoltaa ruohonleikkurin, siivota auto, autotallin ja ulkovaraston? Kuka huolehtii auton siivoamisesta, pesusta ja huolloista, ruohonleikkuusta, lämmityspuiden hankkimisesta ja lumen kolaamisesta? Kuka kilpailuttaa kattoremontin? Kuka selvittää ja miettii millainen jätevesijärjestelmä tähän tontille sopii, hakee luvat ja kilpailuttaa? Kuka selvittää millaiset vaihtoehdot täällä on saada laajakaista? Miten tv päivitetään? Miksi ruohonleikkuria/moottorisahaa/raivaussahaa ei saa käyntiin? Missä vika kun ei tule vettä kaivosta? Miten tontille valuvat sadevedet saisi ohjattua sivuun? MIten tämä tuuletinvalaisin asennetaan? Miten kylpärin seinään saa porattua reiän hyllyn kiinnittämistä varten ilman että kaakeli halkeaa? MIllainen ruuvikiinnitys pitää olla että hylly tai kaappi ei täyteenlastattunakaan romahda alas? Miten kaakelisaumat voisi uusia? MIksi pesukone ei ota vettä? Miksi astainpesukone ei käynnisty? Miten maakellaria voisi parantaa ettei sinne pääse pakkanen? MIten puuvarasto rakennetaan? Tarviiko rakennusluvan? Kuka sen luvan hakee? Onko metsässä hoitotöiden tarvetta? Kuka tekee tai kuka etsii metsurin tekemään?

Minulla ainakin menee näihin paljon enemmän aikaa kuin ns naisten kotitöihin. Toki asia riippuu siitä, miten paljon palveluja ostaa ja minkä tekee itse. Minulla on kuitenkin käsitys että jos talossa on mies, hän yleensä hoitaa nuo suurelta osin itse (?) MInä puolestani saan kuulla huomatteluja lapsettomilta miehen omistavilta naisilta siitä miten huonosti hoidan naisten työt, kun heidän käsityksenä mukaan minulla ei ole mitään tekemistä kun ei ole sitä miestä hoidettavana. Yksinasuvan kun ei tarvitse edes syödäkään, senkun makoilee vaan rennosti sohvalla. Se kuulostaa kummalliselta, kun itsellä tuntuu olevan kädet täynnä tekemistä eikä jokapaikkaan tunnu aina ehtivän ajoissa. Ja sekin tuntuu kummalliselta, että miten ihminen voi sanoa että mies ei meillä tee mitään kotitöitä, kun kuitenkin saa häneltä noin paljon palveluja. Eikös tuo ole vähän kuin pata akttilaa soimaa siitä etei huomaa toisen metatyötä. Huomaatko ihan varmasti itse kaiken minkä toinen tekee sinun puolestasi?

Lähettänyt käyttäjä

Metatyötä on kaikkialla ja kaikilla. Miesten pitää vaihtaa lamppuja, hoitaa autonhuollot, kilpailuttaa sähköt, korjauttaa tietokoneet ja työpaikoilla meidän pitää vastata valittajille, täyttää paperia printteriin, googlata tietoja, kohta varmaan siivota vessatkin, kun kaikkialla säästetään perustehtävistä ja työnjaosta. Jokainen on oman elämänsä talonmies, kaikki paskahommat täyttävät arjet ja lopun ajan vielä metahöpötys älypuhelimen näytöllä. Kyllä työnjako on rautaa ja tuottaa yhteistä hyvää. Ei näihin metatyön ähkyyn kuole pelkästään naiset. Maajussitekin joutuvat nykyään enimmäkseen naputtelemaan tietoja lomakkeille, että saisivat palkkansa yli vuosi tehdyn työn jälkeen, kun metatarkastaja on käynyt metapaperit ensin läpi työpaikallaan ja sitten vielä pelloilla tarkastanut metapapereiden paikkaansa pitävyyden, joskus jopa pitkään sen jälkeen, kun sato on jo korjattu. Ihmiskunta hukkuu tähän metaähkyyn, jota tämän nettisivusta on pullollaan. Metatodellisuutta, metafysiikkaa ja ontologiaa, oppia kaikesta olevaisesta.

Lähettänyt käyttäjä

Kyllä naisille edelleen kasaantuu suurin vastuu perheen arjesta vaikka poikkeuksiakin on. Kun sitten on tämä poikkeus tuttavapiirissä niin silloin naista haukutaan ja miestä säälitään, kateus iskee meihin marttyyriäiteihin jotka teemme "kaiken" itse ja valitamme työn määrää. Sopikaa parisuhteen alusta lähtien mitä kumpikin tekee ja hyväksykää toisen tapa tehdä! Turha valittaa jos suostuu itse tekemään kaiken, ei nainen/äiti ole ainut joka osaa eikä ainut jonka tapa toteuttaa tehtäviä olisi oikea. Myös kaikki turhake joka stressaa, miksi sellaista pitää tehdä? Lahjat synttäreille tuleville? Huhuh.. ihan turha keksintö.Tarjottavatkin saa valmiina eikä tarvitse olla 10:tä sorttia jne. Kotityöt muutenkin voi organisoida ja järjestää niin ettei nekään rasita liiaksi, jätä turha hössötys ja puunaaminen ja keskity olennaiseen; lapsiin ja mieheen jos on sekä itseesi !! Elämä kantaa ja opettaa.

Lähettänyt käyttäjä

Olen antanut mieheni tehdä kotityöt omalla tavallaan suhteemme alusta asti. Eikä hänkään puutu minun tapoihini hoitaa niitä. Lapsen synnyttyä isä on saanut hoitaa lasta niin kuin äitikin. Lähdin takaisin työelämään äitiysloman päätyttyä. Kotityöt tekee, kumpi ehtii. En ole sen parempi arjen organisoija kuin miehenikään. Koen, että olemme todella tasa-arvoisia keskenämme ja olen onnellinen etten tunnista itseäni enkä perhettäni tästä kuvauksesta!!

Lähettänyt käyttäjä

Mainitsen vain, että termi "metatyö" on 100% kavioeläimen lantaa. Vakiintuneena terminä teollisuudessa puhutaan tarvittavista tukitoiminnoista (eng "support functions").

Lähettänyt käyttäjä

http://diply.com/viral-news/article/hilarious-reasons-why-men-and-women-will-never-understand-each-other/1

"Älä ota sitä vakavasti!"
-Olvi

Lähettänyt käyttäjä

Onpa taas ihan turhaa marinaa. Elämäähän tuo on ja kaikesta haetaan syitä, että voi käpertyä itsesääliin ja masennukseen.. jos juhlien tai uimakoulun järjestämisestä lapselle tulee ahdistusta, niin suosittelen hoitoon ohjautumista. Eli nyt elämänilo jokaiselle käteen.. ilman tuollaisia ns. metahommia ei elämää olisikaan!! Niistähän se elämän rikkaus koostuu.

Lähettänyt käyttäjä

Mielestäni tämä "metadata" asia ei ole naisten "omaisuutta" vaan kummankin sukupuolen tapa toimia. Usein ei kerro kuinka kaikki alkoi. On helppo syyllistää kymmenen vuoden jälkeen kun ei edes ensimmäisellä kerralla keskustellut tai kuunnellut miten toinen osapuoli haluaisi toimia.
Käytänpä esimerkkinä IT alaa. Siinä esim uuden uuden reitittimen määrittely uusilla hienoilla ominaisuuksilla porukan käyttöön on mahtavaa ja innostavaa. Esimerkki henkilö tekee työtä innolla jopa ylitöinä. Kuuntelematta ja keskustelematta muiden jäsenien kanssa saati ottamalla heitä hommaan mukaan. Esimerkki henkilö hoitaa käden käänteessä niin kutsutut omat hommat. Sitten tulee toinen reititin joka pitää asentaa. Kenties se saa esimerkki henkilön kysymään että "mitä vi...a. Miksi minä? Eihän tämä mulle kuulu?
Aika vaikea siinä hässäkässä on kenenkään muun tulla auttamaan. Saati ottaa homma tehtäväkseen, jos esimerkkinhenkilö on keskustelematta saati mitään kenellekkään ilmoittamatta homman hoitanut. Hän olettaa, että toimintatavoista, eleistä ja vinkeistä jokainen normaali ihminen tietää mitä hän on tehnyt ja tarkoittanut. Asiaa monimutkaistaa vielä se, että henkilöllä on ikäänkuin "mandaatti" organisaatiossaan sanoa mikä on oikea- ja väärä tapa.
Niin tämä esimerkki on ihan oikeasta elämästä.

Voit ajatella, että ei ole mitään mieltä verrata reitittimen asentamista lapseen. Siitä tässä ei ole kyse. Vaan siitä että ihmiset omivat kivoja ja muiden silmissä arvoa nostavia asioita hyvin itsekkäästi ja muilta kyselemättä.

Mielestäni ihmisen toiminnassa hyvin määräävä tekijä on "hyväksymisen ja hyväksi tulemisen laki".
Hieman avattuna tarkoitan tällä sitä, että teet jotakin jolla ajattelet sinusta tulevan hyvä. Muut hyväksyvät ja kunnioittavat toimintaasi. Muiden pitää tehdä vielä enemmän jotta tulisivat paremmaksi kuin sinä tai vähintäin olla yhtä hyvä. Sinä ja muut hyväksyvät toiminnan.
Näin looppi on valmis kaikkeen niin hyvässä kuin pahassa. Kuitenkin jossain vaiheessa homma "räjähtää".

Mitä miesten asioihin ja hommiin tulee niin väität tuntevasi asian kun esim asut omakotitalossa. Ei sen omakotitalon paäälle ymmärrä moni muukaan, sukupuoleen katsomatta. Asuminen omakotitalossa ei kerro mitään siitä ymmärtääkö miehentöitä. Onko sellaisia olemassakaan. Ikäänkuin minä sanoisin tuntevani lappalaiset kun olen käynyt levillä.
Kyllä se ymmärrys tulee perillisillesi siinä vaiheessa kun joku arvoi pernitösi arvoa.

No jotain hyvääkin tässä keskustelussa — imiset kommentoivat ;-)

Lähettänyt käyttäjä

Luin näitä, kunnes huomasin, että mitä me puolisot nyt teemme itse tänä iltana:

Minä nainen olen koneella, kirjoitan periaatteessa lastenhoidon takia rästiin jääneitä työn töitä JA luen näitä viihdyttäviä mutta tärkeitäkin kommentteja. Itkin jo tänään uupumuksesta kaiken metatyön ja siihen liittyvän vähättelyn takia.

Mies on aikaa sitten "vaihtanut vapaalle", pelaa tietokonepeliä, relaa.
Arvatkaa, uskallanko mennä ja ehdottaa tällaiseen aihepiiriin tutustumista?

Lähettänyt käyttäjä

Suuret kiitokset vaimoni, ja suuret kiitokset kaikki äidit siitä metatyöstä, jota teette, alkaen siitä lapasien etsimisestä ja mukaan pakkaamisesta ruokakauppalistan miettimiseen. Pohdin tätä asiaa, ja huomasin, että samoin asia on meilläkin: molempien päiviin kuuluu paljon metatyötä.

Minä pääsen siinä vaan helpommalla, koska minun päivittäinen metatyöni ei keskity lapseen, vaan asioihin, jotka eivät palele talvipäivänä, ole nälkäisiä iltaisin, sotke hoitopäivien aikana vaatteita tai vaippoja.

Lähettänyt käyttäjä

Mitkä ihmeen naisten työt ja miesten työt? On vain asioita, jotka pitää hoitaa tai vaihtoehtoisesti jättää hoitamatta. Miten lasten syntymäpäivän järjestäminen on jokin 'metatyö'? Oman lapsen synttäreiden järjestäminen on lahja omalle lapselle. Sen pitäisi olla ilo - ei työ.

Luin juuri Jussi Valtosen mielipiteen, jossa hän sanoi, että "Elämästä on tullut performanssia. Me kaikki esitetään jotakin joillekuille muille, ikään kuin me oltais metodinäyttelijöitä."

Vahvasti tuntuu siltä, että monella elämästä on tullut performanssia, jonka avulla esitetään muille ihmisille hyvää vanhempaa, hyvää työntekijää, hyvää ties mitä. Kun performanssi alkaa ahdistaa, ei pysähdytä miettimään toiminnan järkevyyttä, vaan haetaan toisilta ihmisiltä oikeutusta tälle mielettömyydelle ja keksitään järjettömiä termejä kuten metatyö.

On olemassa myös vanhempi termi - työnarkomaani.

Lähettänyt käyttäjä

Kirjoittajalla ei ilmeisestikään ole kovin selkeää käsitystä siitä, mitä tavotteiden aikaansaaminen vaatii ja miten kokonaisuuksia organisoidaan. Mutta kirjoituksessa on hyvä lähtökohta: työ vaatii tosiaan tekemistä tullakseen valmiiksi.

Lähettänyt käyttäjä

Meillä perheen äiti lähettää joulukortit, järjestää juhlat, hommaa lapsille vaatteet sekä tekee ruoan ja suurimman osan kotitöistä. Aamulla meillä kuulemma herätään n. 9.30.

Itse herään töihin klo 6, koska olen pidentänyt työpäivääni alkupäästä ollakseni enemmän kotona. Kun olen kotona, hommat menevät tasan. Kun lapset on saatu sänkyyn n. klo 20, teen monesti vielä tunnin-pari töitä, kun vaimo katselee televisiota.

Omat työpäiväni ovat siis 9 - 11 -tuntisia (jos kotitöitä ja työmatkoilla tehtävää "metatyötä" ei lasketa), vaimolla n. 8h (jos ei lasketa aikaa, kun olen kotona ja teen puolet kotitöistä). Vapaapäivinä hommat tehdään tasan, mitä nyt joskus omat työni jatkuvat illalla, kun vaimo rentoutuu klo 20. Jos ei ole omia rästitöitä, niin usein vaihdan hierontahommiin.

Meillä menee mukavasti, järjestely toimii. Jos ei toimisi, pyrkisin muuttamaan sitä. Jos omassa arjessa on jotain ylirasittavaa ja kurjaa, on tietenkin kiva vierittää siitä vastuu jollekin toiselle, esimerkiksi puolisolle. Jos oma arki haisee sissijuustolta, etsi hajun lähdettä ensisijaisesti peilistä, kiitos. Tietenkin kumppani voi olla umpisurkea, mutta kukaan ei pakota valitsemaan ja katselemaan sellaista hinaajaa.

Lähettänyt käyttäjä

Jos toinen vanhempi on kotona, on aivan luonnollista, että kaikki tuo metatyö on hänen hoidettavanaan. Ihan alkuperäiseen tekstiin olin sen kirjoittanutkin, mutta koska tilaa on rajallisesti, se päätyi editointivaiheessa roskakoriin. Eli en todella ole tarkoittanut, että silloin kun toinen vanhempi hoitaa lapsia kotona, sen työssäkäyvän pitäisi osallistua samalla pieteetillä lasten asioiden hoitamiseen, koska sehän on sen kotona olevan työtä. Mutta silloin kun molemmat vanhemmat käyvät palkkatyössä, myös tuon kaiken näkymättömän pienen työn pitäisi jakautua tasaisesti, se kun ei katoa yhtään minnekään siinä kohtaa. Ja tässä kohtaa usein tapahtuu se vinksahdus, että kaikki ne lasten elämään liittyvät kodin työt ( ja nyt en puhu siis kotitöistä, vaan metatöistä) jäävät huomaamatta sen kotona olleen harteille ja aiheuttavat kovaa kuormitusta.

Lähettänyt käyttäjä

Aivan loistava kirjoitus!!! Tuhannesti kiitos!!! Kirjoittaja sanoitti juuri sen, mitä minä olen ajatellut ja tuntenut, mutta en ole osannut pukea sanoiksi. (Meillä perheen arkea kuormittavat vielä lisäksi terveysongelmat, joten lääkärikäyntejä ja tutkimuksia ja ajanvarausten tekemisiä jne. on todella paljon ja minähän nekin hoidan.) Tämä kirjoitus oli aivan erinomainen, ja aion pyytää myös miestäni lukemaan sen. Jospa hän nyt vihdoin tajuaisi, kuinka paljon minä jatkuvasti teen, ja miksi sitten olen kuormittunut, väsynyt ja ärtynyt.

Lähettänyt käyttäjä

Eivätköhän naiset ole suulaampia ja pitävät enemmän meteliä töistään. Kaupunkiasunnossa miehelle luonnostaan osuvat työt ovat kyllä vähissä. Minun tuttujen piirissä usein miehet kuitenkin hoitavat ruuanlaiton ja lapsien kuskaukset.

Omakotitaloalueella harvemmin näkee naisia puhdistamassa rännejä, sutarit on tilattava, lämmitysjärjestelmästä huolehdittava, puiden hakkuu jne. Nurmikon leikkuussa näkee kyllä usein naisia. Kaikki autoihin ja kulkuneuvoihin liittyvä on pääsääntöisesti miehen vastuulla. Nykyään kodin tekniikan piiputtaessa nainen katsoo usein miestä, niin kuin toimimaton ADLS boxi tai TV olisi oman miehen vika. Tekniikan määrä asunnoissa alkaa olla melkoinen ja siihen liittyvä on usein sitten miehen työtä.

Taitaa tämä metatyö ja työnjako olla enemmän tämän kaupunkiasumisen tuoma ongelma. Ja älkää nyt hemmetti ottako kaupunkiin koiraa ellei aika tahdo riittää arkeen.

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live